Elämän yllätykset

 Niin nopeasti kaikki muuttuu. Kun kesäkuussa kirjoitin kaveriporukan tapaamisesta Münchenissä, niin nyt vajaa kaksi kuukautta myöhemmin sama porukka tapasi taas Münchenissä, tällä kertaa edellisen tapaamisen järjestäjän hautajaisissa. Uskomatonta, että kaveri sairastui kurkkusyöpään ja kuoli kahden viikon päästä. Eivät olleet lääkäritkään ennen noin agressiivista syöpää nähneet. Hautajaiset oli siinä mielessä erikoiset, että kun virallinen puhuja oli kertonut vainajan hyvistä ominaisuuksista, vainajan poika piti erikoisen puheen. Vanhemmat oli eronneet pojan ollessa aika pieni ja poika valitti, että ei juuri nähnyt isäänsä, ei syntymäpäivinään, ei ensimmäisenä koulupäivänä, isä ei auttanut koulun valinnassa tai opiskelusta päätettäessä, ei tullut ylioppilasjuhliin jne. Koko porukka istui hiljaa ja oli vähän ihmeissään, mutta loppujen lopuksi suurin osa piti poikaa rohkeana. Jonkinlainen terapia se pojalle varmaan oli. Monet sanoo, että olisi pitänyt aikaisemmin puhua, mutta kaipa sitä on yritetty. 

Kun nyt oltiin taas näinkin kauas taas lähdetty, halusimme muutakin ohjelmaa kuin hautajaiset ja menimme Lehnbachhaus-museoon katsomaan Blau Reiter-näyttelyä, sillä pidämme niitten maalauksista.

Teimme myös pitkän lenkin Münchenin valtavan isoon puistoon, ns. Englischer Garten ja näimme surffaajia.

Olenkohan jo sanonut, että tämä helle on aivan kamalaa!?Tänään +36C😱

Helteinen heinäkuu

 Kesäkuun loppu ja heinäkuu on olleet tänä vuonna ollut kaikkien aikojen kuumimpia ja kiitän Luojaa, että älysimme investoida aurinkopaneeleihin ja ilmastointilaitteisiin, vaikka niistäkin huolimatta olen kärsinyt. Ennätysmäinen määrä ihmisiä on kuollut kuumuuteen. Tässä juuri mietin, että olemme kesän aikana yhden  ainoan kerran syöneet terassilla, istumme aina sisällä.

Naapurimme/ystävämme Maria on 6.6. lähtien ollut sairaalassa  aivoinfarktin takia ja olemme käyneet paljon häntä katsomassa. Nykyään hän on Bonnissa kuntoutuksessa ja sinne matka on aina yhtä seikkailua kuten ylipäänsä Saksassa kaikki. Kun samaan aikaan sillat on käyttökelvottomia ja junat ei kulje kuin väärällä puolella Reiniä ja  tiet on ruuhkaisia, saattaa 30 km matkaan mennä parikin tuntia. Kummipoika menee pyörän kanssa junalla jonnekin, josta pääsee lautalla Reinin yli ja jatkaa siellä matkaa pyörällä ylös vuorelle, jossa kuntoutuslaitos on. 

Yksi hyvä puoli siinä sijainnissa on, sieltä on hienot maisemat. Vieraan vaikea tunnistaa, mutta tuolla vastapäisillä vuorilla näkyy mm. Petersberg, jossa valtiovieraat asuivat sillloin kun Bonn oli vielä pääkaupunki.

Siellä puiden takana seisoo myös söpö Schloss-Drachenburg

Foto: Schloss-Drachenburg.de

Täällä alkaa olla vesipula ja nurmikoiden kastelua pitäisi välttää ja muita kasveja saa kastella aamut ja illat.

Joku päivä sitten pakenimme hellettä läheiseen metsään

Löytyi peukaloisen pesäkin ja kun menin lähemmäksi, kaverit luuli saavansa ruokaa ja aukaisivat kurkkunsa. Jonkun ajan päästä tuli sitten äiti tai isä ruokkimaan heitä.

Kotona meitä odotti sitten lautasellinen herkullisia kirsikoita

Huh hellettä ja keikka Baijeriin

 Enpä muista kokeneeni näin pitkää ja kamalaa hellettä koskaan. Mikä onni, että meillä on aurinkosähkö ja ilmastointi olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Terassilla oli eilen +42C eikä tehnyt mieli lähteä ulos.

Viime viikkoina on ollut paljon kivaa ohjelmaa. Kävimme mm. Allumiehen entisen työkaveriporukan tapaamisessa Baijerissa. Kun aika ja paikka oli jo kauan sitten sovittu, ei tajuttu etukäteen, että juuri kun olimme Münchenin parhaassa Biergartenissa on jalkapallon mm-kisoissa Saksan peli. Jos olisimme tienneet, emme varmaan olisi menneet tuonne, mutta mikä onni, että menimme. Waldwirtschaft on sitä oikeaa Baijeria, kannattaa käydä. Saimme hyvää ruokaa  ja tunnelma oli täydellinen, kun Saksa voitti 7-1. Suurimmassa osassa Waldwirtschaftia on itsepalvelu, mutta meille oli varattu palvelu ja se olikin täydellinen.

Yhtenä päivänä kävimme porukan kanssa Münchenin keskustassa. Olen ollut viime aikoina laiska ottamaan kuvia, tässä muutama

Kaikkein parasta oli 5Höfe ostoskeskuksen riippuva puutarha. Katosta roikkuu alaspäin kasvavia kasveja. Kasvien yläpuolella ei ole valoa, sitä tulee vain alhaalta ja siksi kasvit kasvavat alas. Tippakastelu toimii automaattisesti niin, ettei alla kulkevien ihmisten päälle tipu vettä.

Kävimme syömässä Gabelspiel-nimisessä ravintolassa, unohtumaton kokemus, niin loistavia pikkuruokia, kuvassa vain pieniosa menyystä, täydellinen ulkonäky ja maku.

Iloinen yllätys Münchenissä oli, että saimme parkkeerata jopa keskikaupungilla sähköauton kolme tuntia ilmaiseksi.

Ennen Müncheniä käväisimme Ammersee-järvellä

Kotona oli taas kaikki hyvin kun suomalaiset „talkkarit“ olivat kastelleet kukat ja pitänee hyvää huolta kaikesta. Oikeastaan me olemme heille kiitollisuudenvelkaa, mutta he ajattelevat toisin ja jättivät pöydälle kauniin kukkakimpun.

Teeseremoniaa ja pyörryttävän kuumaa

Pyörämatkan yhteydessä kävimme moikkaamassa kiinalaisia ystäviämme Münchenin lähellä. Tässä on menossa teeseremonia tai meditaatio. Oikealla olevaan vekottimeen sytytetään ylös kynttilän näköinen suitsuke ja kun se on kunnolla syttynyt, reiästä alkaa tulla valkoista savua ja jos kaikki on hiljaa ja liikkumatta, savu laskee alas tuota ”putousta”. Macaronit eivät nyt ole oikein tyypillistä kiinalaista, mutta kaverimme ovat monessasuhteessa eurooppalaistuneet. Kiinassa ollessaan he syövät esim. täysin saksalaista aamiaista, sämpylää ja Kiinan Aldista ostettua makkaraa ja juustoa. En valitettavasti saa siirrettyä tänne videon pätkää, jossa näkyy se savuputous.

Allumiehen kännykästä löytyi laivasta otettu kuva Tonavan ”läpimurtopaikasta”, en tajua miten tuo tyyppi on päässyt sinne ylös vedestä kiipeämään.

Kotiin palattuamme meillä oli patikkaporukan retki , jotenkin kestin pyöräillessä hyvin sitä kuumuutta, mutta nyt kun piti kävellä hyvin kukkulaista maastoa 12 km ja oli taas reilusti yli +30C, sain 9km jälkeen jonkun kohtauksen, verenpaine oli täysin kellarissa, näin vain mustaa ja piti istua joka toisen kannon päälle, etten kaatunut. Lopulta soitimme yhdelle patikkakaverille, joka leikkauksen takia ei saanut rasittaa itseään ja odotti meitä ruokapaikassa ja hän tuli pelastamaan minut autolla. Vielä illalla verenpaine oli edelleen olematon. Tämä jäi ainoaksi kuvaksi siltä retkeltä.

Oliivitkaan ei jaksaneet näissä mielettömissä helteissä kehittyä, sato = yksi oliivi.

Blogiystävä Helena on ihastuttanut mahtavan hienoilla valokuvillaan Lapin taivaasta, uskomattoman hienoja, sain luvan lainata, tässä yksi, tahdon Lappiin, siellä ei ole niin kuumakaan kuin meillä

Ei kannattaisi liikaa siivota

 enkä sitä normaalisti teekään, mutta mikä ihme sai deletoimaan kuvia ja siinä meni sitten tämän vuoden valokuvat. Onneksi on blogissa muutama kuva tallella ja Israel/Jordania-kuvat sain matkakaverilta. Ihmeen iisisti otin asian, ennen olisi tullut hermoromahdus, ehkä tässä alkaa olla jo kuolinsiivouksen aika.

Aika on mennyt siivillä, oli isot synttärikutsut kavereilla ja sitten tuli suomalainen varalapsi viideksi päiväksi ja nautimme yhdessäolosta. Kävimme 8km lenkillä sauvakävelymaisemissani.

ja katselimme Afrikanhanhi perhettä.

ja nautimme auringosta

ja katselimme Kölniä ylhäältä

ja käväisimme Reinin rannalla katsomassa Pyhän ruumiin juhlan kulkuetta, jota ei nyt ollutkaan jostain syystä, siellä vain yksi laiva kulki siinä merkeissä ja siellä eritrealainen pappi puhui huonoa saksaa. Katolisessa kirkossa on pula papeista ja täällä on siksi paljon ulkomaalaisia pappeja. Esim. tässä meidän lähellä olevassa seurakunnassa on intialainen todella vanhoillinen pappi. No, sain sentään tuomiokirkon kuvaan. 

Meillä on aitana naapureiden kanssa kiivi, joka kukkii tänä vuonna oikein kunnolla ja mehiläisiä käy ahkeraan, ehkä vihdoin saadaan hedelmiä, viime vuonna oli muutama bonsaikiivi.

Eilen patikkaporukkamme teki noin 10km lenkin kamalassa helteessä, mutta reitti kulki puiden varjossa muutaman pienen järven rantoja eikä helle tuntunut pahalta.

Tänään on  vielä kuumempi, mittarissa jo +33, ei kiva. Ei tuo varjokaan mitään auta, mutta nyt on kesä ja yritetään nauttia.

Energiaa lämmitykseen ja viilennykseen

Näin vanhaksi olen saanut elää sen enempää miettimättä mistä saa energiaa lämmitykseen tai viilennykseen, mutta kun tuo venäläisukko on nyt sulkenut kaasuhanat, tulee miettineeksi mistä saa energiaa lämmitykseen ja mistä viilennykseen. Parhaillaan lämpöasteet liikkuvat lähempänä +37C ja eilen oli pakko laittaa ilmastointi päälle, kun ei enää kestänyt kuumuutta. Kellarissa olisi meillä vielä siedettävä lämpötila, mutta ei siellä nyt niin kiva olisi viettää aikaa. Kun meillä kaasufirma on ennen laskelmoinut vuosikulutuksen hintaan 1500€, niin nyt puhutaan jopa jo hintaluokasta 6000€. 

Kun olen korona-aikaan kertonut ihanista vaelluksista Eifel-vuoristossa, jotka auttoivat meitä mentaalisesti selviämään sulkutilasta

niin se samainen Eifel auttaa meitä jonkun verran myös energiaongelmissa, sillä tilasimme juuri naapurimme sukulaisilta Eifelista polttopuuta takkaamme talveksi. Ehkä me silloin istumme entistä enemmän takan äärellä lämmittelemässä.

Joku aika sitten tulu kauhu-uutisia Italiasta, jossa Po-joen vesi on laskunut kriittisesti. Eipä ole meidän Reinissäkään enää tulvaveden vaaraa.

Yksi asia helleaikaan on todella ihana ja se on istua aamupalalla kuuden aikaan aamulla +20C lämmössä ulkona sanomalehden kanssa, nimenomaan paperilehden kanssa ja ihailla pihan värejä. Kuinkahan kauan sitä muuten vielä saa nauttia paperilehdestä?

Värikästä oli muuten myös ruoka viime sunnuntain ravintolassa ja eikä vain värikästä vaan myös hyvää.

Se on syyskuu

„Joinakin kesinä satoi ja oli kylmää“. Just sellainen kesä meillä oli, huonoin kesä ikinä. Nyt sitten odotellaan millainen syksystä tulee. Lintujen ei tarvitse olla huolissaan, silläostin niille niin komean ravintolan. 

 

Ei ole veden puutetta

Kun viime vuonna kerroin, että täällä kuolee jo kuusetkin kuivuuteen, niin tänä vuonna on vähän eri tilanne. Suomi kärsii helteestä ja kuivuudesta ja meillä täällä etelämpänä on viileää ja sataa kissoja ja koiria. Düsseldorfin lähistöllä tuli vettä 120 litraa kuutiometriä kohti, autot hukkuivat melkein veden alle ja Kölnissäkin on kai jo alettu rakentaa esteitä Reinin tulvien varalle. En ole varmaan koskaan ennen kokenut tällaista sadetta, mutta lohdutan itseäni, että ehkä ei sitten ihan kaikki kuuset kuole.

Nyt ei kasvit kärsi kuivuudesta, yksi hyvä puoli sateessa on.

Ulkoilla ei voi kaatosateen takia ja niinpä pitää keksiä kaikenlaista muuta ohjelmaa. Eilinen highlight oli, kun kävimme lähes kahden vuoden paussin jälkeen Ikeassa ostamassa silliä ja muuta pientä, mm. koiran pyllyjä eteisen naulakoksi.

Tänään kävimme mm. viiniostoksilla maailman kauneimmassa viinikellarissa, joka ei kuvassa oikein pääse oikeuksiinsa. Sieltä löytyy aivan kaikkea.

Samalla kävimme ilmastointifirmassa tilaamassa vihdoinkin ilmastoinnin, sillä kesäkuun +40C helteiden jälkeen syntyi päätös ilmastoida kämppä. Kun ei päästy yli vuoteen kaukomaille, jäi rahaa onneksi säästöön ja pystymme maksamaan hurjan summan. En ole koskaan kamalan kauniina niitä ilmalämpöpumppuja suomalaisissa taloissa pitänyt, toivottavasti meidän "stylish"-malli on vähän vähemmän ruma, vaikka vähän epäilen.

 

Ystävät lähettelevät mitä kauniimpia kuvia Suomen kesästä ja lämpötiloista. Niin kauan kuin Allumies on joutunut pakosta viettämään kesälomaa Suomessa, ilmat ovat olleet hyvin vaatimattomat. Samoin ystäväni saksalainen mies lopetti kerrallla Suomessa käymisen, kun olivat kolme viikkoa mökillä ja kolme viikkoa satoi, ei ihan niin paljon kuin meillä nyt, mutta riitti silti. Itselläni on myös Saksan ajalta muisto, että ajamme aurinkoisen Ruotsin läpi Suomeen ja heräämme aamulla Turussa laivalla ja ulkona sataa, se on iskostunut mieleeni niin, että se ei sieltä millään lähde. Toisaalta lapsuudesta Suomen kesässä on aivan eri muistot ja todisteena on lämpimästä kesästä mm. tämä uimakuva

ja hellemekossa poimin kukkiakin

Uutisissa sanottiin juuri, että yksi moottoritie on suljettu tulvan takia ja jossain kiellettiin ihmisiä välttämään likavettä, kun pumput ei enää jaksa, vessaa saa vetää, mutta suihkussa ei saisi käydä eikä pitäisi käyttää tiskikonetta.