Sonntag, 21. Dezember 2008

Kerran joulukuussa

Muutama vuosi sitten syksyllä nyrjäytin nilkkani ja sain joksikin aikaa jopa kipsin jalkaan. Kun olin muka töissä niin "tärkeä" henkilö, firma maksoi minulle taksikuljetuksen töihin ja kotiin. Joulukuussa jalka oli jo parempi ja pystyin periaatteessa kulkemaan yleisillä kulkuneuvoilla, mutta sinä päivänä oli paljon kantamista, kun olin tarjonnut töissä synttärikahvit ja päätin mennä omalla kustannuksella taksilla kotiin. Kävelin vielä vähän ontuen taksiasemalle ja otin taksin. Kuski oli huomannut ontumiseni ja kysyi, mikä jalkaa vaivasi. Olen täällä suuressa maailmassa kokenut kaikenlaista epärehellistä, tapellut taskuvarkaiden kanssa ja tullut kovin varovaiseksi ja epäluuloiseksi. Kun taksikuski alkoi matkan varrella näppäillä taksamittariaan, olin aivan varma, että aha, nyt se yrittää petkuttaa minua ja pidin silmällä taksamittaria koko matkan. Kun auto kääntyi viimeisestä risteyksestä ennen kotiani, näin taksamittarissa summan, joka oli aivan o.k. ja aloin kaivaa rahapussia käsilaukusta. Mutta sitten kun auto pysähtyi talomme eteen ja katsoin mittaria, siinä ei lukenut enää mitään. Aha, siinä nyt nähtiin, ajattelin, nyt se kaveri sanoo jonkun astronomisen hinnan. Kysyin hintaa ja taksikuski sanoi: ei se maksa mitään, olen tienannut tänään jo tarpeeksi, oikein hyvää joulua ja pikaista paranemista jalalle. Arvatkaa kuka häpesi!!!

3 Kommentare:

  1. Voi kuinka ihana! Tuollaista joululahjaa ei heti unohda!

    Hymy huuleen tuli tasta joulutarinasta! Kiitos!

    AntwortenLöschen
  2. Olipas ihana joulumuisto!

    Täällä saa kans olla tarkkana taksien kanssa.

    AntwortenLöschen
  3. M'man: No sitä en kyllä koskaan unohda.
    Marita: Varmaan teillä pitää olla vielä tarkempana kuin täällä. Suomessa aina oikein nautin, että ei tarvitse aina luulla, että joku vie käsilaukun tai muuten petkuttaa.

    AntwortenLöschen