Mittwoch, 5. August 2009

Elokuun öinä



elokuun öinä
jolloin tuska on minä
olen aina yksin
katseeni eksyessä pimeyteen
heijastuu lasista tuska
joka on kuin loputon autiomaa
jonka halki vaeltaa yksin
vain saavuttaakseen hetkellisen keitaan
ja uuden autiomaan



Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin piristyksekseni poimimaan auringonkukkia maljakkoon. En tiedä, kuka tuon surullisen runon on kirjoittanut, mutta kuvan kuusta, Venuksesta ja Marsista on ottanut australialainen ystävämme Geoff jossain Patagonian seudulla.

13 Kommentare:

  1. Kauniin elokuun pimäenkaunis runo,
    auringonkukat hienoja.

    AntwortenLöschen
  2. Voi miten lohduton sanoma. Onneksi löysit auringonkukkia.

    AntwortenLöschen
  3. Surullinen, mutta kaunis, runo. Ja UPEAN valokuvan on ystävänne näpsässyt!!
    Ihania auringonkukkia; piristää mieltä :)

    Toivottavasti nukut paremmin ensiyönä! :)

    AntwortenLöschen
  4. Hannele: tosiaan pimeänkaunis
    CLarissa: onneksi on auringonkukkapelto pyöräilymatkan päässä
    MaaMaa: olet näköjään palannut Konstantinopolista. Odotan jännityksellä matkakertomusta.

    AntwortenLöschen
  5. Tuttu runo mutten tiedä minäkään, kenen kynästä. Hieno kuva. Muuten, elokuun 10. ja 14. päivän välilllä on tiedossa erityisen paljon tähdenlentoja. Tähdenlentoja näkyy myös marraskuulla, joulukuulla ja tammikuulla, silloin on vaan huomattavasti vilpoisampaa katsella taivaalle...

    AntwortenLöschen
  6. Soili: no sittenhän saa toivoa jotain ja toivomus täyttyy

    AntwortenLöschen
  7. Runo sopi jotenkin juuri tähän aamuun kun valvottu yö takana (täysikuu...).
    Auringonkukat ovat upeita, meidän pihassa ne eivät jostain syystä tänä kesänä menestyneet (etanatko söi).

    AntwortenLöschen
  8. RouvaHoo: ai sä raukka valvoit nyt, mä nukuin kuin tukki, kun edellisen yön valvoin ihaillen melkein täyttä kuuta taivaalla

    AntwortenLöschen
  9. Tuon runon, vaikkakin hienon, pyyhin nyt mielestäni nukkumaan mennessäni, on nääs vähän alakuloinen sanoma runossa =)

    Auringonkukkakuvat ovat aina ihania. Tuo kuu, Venus, Mars-kuva on aivan huippu!

    AntwortenLöschen
  10. Nurkkalintu: tosiaan parasta unohtaa noin surullinen runo ja katsella auringonkukkaa

    AntwortenLöschen
  11. Vähän viiveellä reagoin tuohon alakuloon, minäkin aavikolla käynyt. Teksti on tehty lauluksi, ja säkeitten pituudet melodian sanelemia.

    AAVIKKOTAIKOJA

    Kuljin jo pitkään
    hehkuvaa autiomaata.
    Ystävät mitkään
    sen yli saattaa ei saata.
    Kuin kangastusta
    katsoin sua, kun suljit reitin
    ja ponnistusta
    vaati, kun pelkoni peitin.

    Kun nähdä sainkin hymyn yllättäin,
    se epäluulon mielestäni poisti.
    Vain siivin koskettamaan sisintäin
    jäi perho, joka värein kirkkain loisti.

    Järkäleen lailla
    kantamus painoi ja hiersi.
    Päämäärää vailla
    kulkuni ympyrää kiersi.
    Kurkottaa kättä
    jaksoin vain vaivoin sua kohti,
    vaan empimättä
    luokseni askelees johti.

    Mä tunsin hellän käden poskellain.
    On kevyt hengittää ja helppo olla,
    kun taakka lentoon lähti lehahtain.
    Se nyt on perhosparvi aavikolla.

    AntwortenLöschen
  12. Anjakar: Kiitos runosta, onpas taas hieno, mistäs saisi vielä melodian?

    AntwortenLöschen
  13. No tuota - en ole oikein tyytyväinen siihen melodiaan, josta mulla ei kaiken lisäksi ole edes kunnon tiedostoa, vain joku kähyinen mid-pimpotus. Mutta ehkä saan siitä joskus korjatun version, niin sitten...

    AntwortenLöschen