Mittwoch, 7. Oktober 2009

Tänään Birgitta

kuva täältä

Tänään viettää nimipäiväänsä mm. Birgitta. Olen tutustunut elämässäni kolme kertaa Birgittaan. Ensimmäisenä Vadstenan luostarissa Ruotsissa, sitten Tallinnan luostarin raunioilla ja viimeisenä ruotsalaiseen kämppäkaveriini opiskeluajoilta Heidelbergista. Birgitta oli hienon aatelisen ruotsalaisperheen tytär ja satuimme yhtä aikaa opiskelijoiden asuntovälitykseen, ja kun tarjolla oli ainoastaan yksi huone ja se kahdelle hengelle, sovimme spontaanisti, että muutamme yhteen. Asuntomme lähellä oli kansainvälinen opiskelijakerho, jossa voi käydä lukemassa ulkomaalaisia sanomalehtiä, mm. Hesaria ja kävimme usein siellä lukemassa päivän lehdet. Siellä oli pääasiassa arabipoikia, joille Birgitta lähetteli signaaleja, ja pojat olivat tietysti kiinnostuneita ruotsalaisblondista. En muista, kuinka moneen poikaan tyttö oli ihastunut jo ennen kuin kuvaan astui jordanialainen H., joka vei Birgitan sydämen täysin. Itse en pitänyt tästä kaverista lainkaan ja hän huomasi sen ja kerran mainitsikin tietävänsä, etten pidä hänestä. Ei kestänyt kauan, kun Birgitta oli raskaana, mutta kaveri ei paljon välittänyt hänen tunteistaan ja lähti ilman varoitusta pitemmäksi aikaa kotimaahansa ja jätti raskaana olevan naisen kuin nallin kalliolle. Yhtäkkiä Birgittakin oli hävinnyt ja aloin etsiä häntä toisen ruotsalaistytön kanssa ja menimme jopa tekemään katoamisilmoituksen poliisille. En ikinä unohda, miten kuvailimme poliisille Birgittaa, mm. hänen ranneketjuaan. Pian saimme tietää, että hän oli yrittänyt itsemurhaa tableteilla ja joutunut psykiatriseen sairaalaan, jonne menimme sitten häntä katsomaan. Häneltä oli otettu kaikki vaaralliset esineet pois, mm. aamutakin isokokoiset napit oli poistettu. Birgitta katui siinä vaiheessa tekoansa ja hänen sympaattinen äitinsä tuli Ruotsista tyttären tueksi. Olin jo palannut Suomeen, kun B. sai lapsen ja myöhemmin hän muutti miehen kanssa muualle Saksaan. Seuraavana vuonna kävin häntä moikkaamassa läpikulkumatkalla Pariisiin , mutta tilanne oli jotenkin kiusallinen, kun siinä oli se epäsympaattinen mies paikalla ja sen jälkeen en kuullut Birgitasta vähään aikaan mitään. Muutama vuosi myöhemmin tuli kortti, jossa hän ilmoitti saaneensa tyttären nimeltä Muna=toivottu. Sitten tuli taas vuosien yhteyskatko. Kun sitten kerran menin viikoksi Tukholmaan työmatkalle, päätin etsiä Birgittaa ja löysinkin hänet puhelinluettelosta. Hänellä on niin hieno sukunimi, että olin varma, että hän ei naimisiinkaan mentyään sitä vaihtaisi. Soitin hänelle ja sovittiin tapaamisesta hänen asunnossaan. Sieltä löytyi aika kehnossa kunnossa oleva nainen, jolla oli taas rakkaussuruja, nyt jonkun ruotsalaisen miehen takia. Aivan selvästi Birgitalla oli aika pahoja psyykkisiä ongelmia. Sain kuitenkin jonkun verran selville hänen menneisyydestään. H:n kanssa tuli avioero ja Birgitta lähti lasten kanssa Ruotsiin. H. kävi silloin tällöin lapsia katsomassa ja teki heidän kanssaan pieniä retkiä tai matkoja. Yhdeltä matkalta lapset eivät sitten tulleetkaan takaisin ja poliisi sai selville, että H. oli vienyt lapset risteilylle Suomeen kuten oli sovittukin, mutta lentänyt sitten Helsingistä Ammaniin ja vienyt lapset sinne perheensä luokse. Poliisi ja asianajajat sanoivat, että ainoa mahdollisuus Birgitalle oli lentää sinne ja leikkiä olevansa halukas jatkamaan suhdetta miehen kanssa ja siten voittaa hänen luottamuksensa. Ja niin siinä sitten kävi, että monien mutkien kautta Birgitta pääsi Ruotsin suurlähetystön avulla salakuljettamaan lapset takaisin Ruotsiin. Internetin kautta sain nyt selville, että Birgitta asuu edelleen Ruotsissa, mutta se viime tapaaminen oli niin omituinen tilanne, että en taida enää ottaa yhteyttä.

Kommentare:

  1. Mielenkiintoinen tarina, kaikenlaisia kohtaamisia elämä meille tarjoaa.

    AntwortenLöschen
  2. Olipas surullinen tarina. Ja lasten kaappaamiset ikäviä juttuja, vastaavanlaisista aina välillä kuulee.
    Minä en tunne yhtään Birgittaa, mutta yhden Birgitin. Mukava tapaus.

    AntwortenLöschen
  3. Hui mika tarina!
    Ikavaksi tuollaista taitaa tapahtua aika paljon... :/
    Toivottavasti Birgitalla on asiat nyt paremmin ja lapset ovat edelleen turvassa.

    Ma tiedan pari Birgittaa ja Birgitia ja jopa yhden Piritan :)

    AntwortenLöschen
  4. Olipa Birgitalla surullinen tarina.Varmaankin olisi voinut olla paremmin,hyvät lähtökohdat kun oli....Minäkin toivon,että Birgitalla asiat nyt hyvin.

    AntwortenLöschen
  5. Hui kamala mikà tarina...silti niin yleinen, kun eri kulttuurit kohtaavat. Me skandinaavit olemme jotenkin niin sinisilmàisià ja naiiveja, ettà emme vàlttàmàttà osaa ajatella pahaa siità làhimmàisestàmme.
    Onneksi meillà itsellàmme asiat ovat silti hyvin :D

    AntwortenLöschen
  6. Oli siinä surullinen tarina Birgitasta.

    Birgitat ja minä: 1. kun olimme lapsia leikimme monen vuoden ajan mielikuvitusleikkiä, jossa sisareni nimi oli Marjatta, minä olin Birgitta.
    2. Koulussa minulla oli lukioluokilla hyvä ystävä, joka oli nimeltään Birgitta. Eilen kuulin, että häntä ei enää ole.Surullista.
    3. Joskus nuoruudessa luin Eila Pennasen teoksen Pyhä Birgitta http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510283851. Pitäisi lukea se uudestaan, koska muistan ainakin sen, että se teki minuun jonkinlaisen vaikutuksen. Tässä pokkarissa, joka minulla on vieläkin, on vain niin pienen pieni teksti, että olisi hankittava toinen kirja.

    AntwortenLöschen
  7. Soili: on tämä kuin jostain romaanista
    kato nyt tätäkin: ainahan noita kaappausjuttuja kuulee, jopa Suomessa
    MaaMaa: lapset on nyt isoja ja pääsin siihen käsitykseen, että poika olisi yhteydessä isään, mutta tyttö tuntee itsensä ruotsalaiseksi ja on muuttanut etunimensäkin.
    Yaelian: ehkä nämä jutut on jo jotenkin sulattanut, mutta taisi olla ongelmia seuraavissakin suhteissa. En muista, oliko silloin kysymys naimisissa olevasta ihastuksesta.
    -S-: niinhän ne on ne kulttuurierot
    Clarissa: vai olit sä Birgitta. Saksassa tunnet Brigittejä montakin ja pari Birgit'iä ja yhden Birgitt'n. Tuon Pennasen kirjan voisinkin ehkä ostaa joulukuun Hesan matkalla, kun lottovoitto lähtee kantajaksi.

    AntwortenLöschen
  8. Mielenkiintoisen surullinen tarina Birgitasta. Toivotaan, että hänellä nyt kaikki hyvin tai ainakin paremmin.
    Hyvää Birgitan päivää kuitenkin
    toivottelee Heljä

    AntwortenLöschen
  9. Heljä: tuskin ainakaan noin huonosti voi olla kuin silloin. Kivaa keskiviikkoa sullekin.

    AntwortenLöschen
  10. Surullinen tarina, mutta mukaansatempaavasti kerrottu.

    AntwortenLöschen
  11. Susadim: oli se aika thriller, muistutti Betty Mahmoodin kirjaa Lastani ette saa.

    AntwortenLöschen
  12. Surkuhupaisa tarina, jonka kerroit niin mukaansatempaavasti. Onpa Birgitalla ollut monenkirjava elämä. Usein tosi elämä sanelee tekstiä, joka on mielikuvitustakin monivivahteisempaa...Birgitan tarinasta on ainesta bestselleriin, jos vain joku sellaisen kirjoittaisi. Minullakin oli vuonna 1966 eräs suomalainen tyttökaveri työpaikalla, ja hän rakastui persialaiseen kaveriin.
    Valitettavasti en tiedä heidän vaiheistaan mitään..... Näinkin voi käydä.

    AntwortenLöschen