Samstag, 23. Januar 2010

Isi, mihin mennään?



Suomalainen ystäväni kertoi lukeneensa joululomalla koskettavan kirjan vammaisista lapsista ja niinpä minäkin sitten marssin heti kirjakauppaan, ostin samaisen kirjan ja luin sen siltä istumalta. Fournier kertoo kahdesta pojastaan rehellisesti, hauskasti, kyynisesti, tabuja rikkomalla ja antaa ajattelemisen aihetta pitemmäksikin aikaa.

Pari päivä sitten katsoin tv-kaistan kautta ohjelman Silminnäkijä, joka käsitteli serkusten välistä avioliittoa ja sen mahdollisia traagisia seurauksia. Vaara saada vammainen lapsi on sellaisissa avioliitoissa suuri. Euroopassa serkusten väliset avioliitot ovat harvinaisia, mutta esimerkiksi arabimaissa hyvin suosittuja. Juttelin eilen tunisialaisen tuttavani kanssa, jonka (Pätkiksiä varasteleva) tytär "naitettiin" serkkupojan kanssa pari vuotta sitten. Poika ei ole päässyt tulemaan Saksaan, koska täkäläiset viranomaiset vaativat häneltä ainakin alkeellisia saksan kielen taitoja ennenkuin antavat viisumin. Kahden vuoden saksan opiskelu ei ole vielä tuottanut hedelmää ja tähän mennessä kaveri on reputtanut varmaan jo viisi testiä konsulaatissa. Avioliitto ei ole vielä "pantu täytäntöön" niinkuin katolisen kirkon termi sanoo eikä nuori morsian näytä olevan moksiskaan, että sulho ei pääse tulemaan. Ihmettelin, miksi he ylipäänsä menivät naimisiin ja tuttavani sanoi, että "no kun ne on lapsesta saakka tykänneet toisistaan" ja poika ilmeisesti tulisi mielellään Saksaan. Juttelimme myös terveydellisistä vaaroista lasten suhteen ja olin yllättynyt, kun kuulin, että he ovat asiasta tietoisia. Heidän suvussaan on paljon serkkuliittoja ja lähes kaikissa ainakin yksi vammainen lapsi. Tuttavani veli on myös serkun kanssa naimisissa ja yksi kolmesta lapsesta on vammainen. Miehen veli on serkun kanssa naimisissa ja heillä on VIISI vammaista lasta. Olinpa yllättynyt, että perhe on tietoinen riskistä, mutta silti "naitettiin" serkukset. Muut maat, muut tavat.

Kommentare:

  1. Allu, minä TUNNEN suomalaisen miehen ja naisen, jotka menivät nuorena yhteen ja ovat serkuksia. heillä kaksi lasta, jotka vammaisia. Ympäristö ei uskaltanut puuttua, koska molemmat ns. mahtisukua. En tiedä, mitä laki tästä ajattelee, mutta mutu-tuntuma on, että siihen tarvitaan joku erityislupa. Minä vain ihmettelen.

    AntwortenLöschen
  2. Leena: ei se Suomessa laitonta ole, mutta ei ole ollut varmaan iso ongelma, kun on sen verran harvinaista, mutta saattaa tulla maahanmuuttajien yhteisössä ongelmaksi kuten esimerkiksi Norjassa on jo todettu.

    AntwortenLöschen
  3. Mulla on tuo silminäkijä vielä listassa katsomatta,pitää se nähdä.Täälläkin on arabiväestön keskuudessa paljon serkusavioliittoja ja taitaa olla joskus näin myös ultraortodoksipiireissä täällä.Itse tunnen yhden druusiperheen,jossa isä ja äiti ovat serkkuja keskenään.6 lapsesta 3 vammaisia,yksi kuoli ,yksi sai sydänsiirron ja kolmas odottaa sellaista....

    AntwortenLöschen
  4. Ei ole ihmisen itsekkyydella rajoja.
    Samoja vammaisongelmia on mm. Pohjanmaalla vaikka kuinka paljon mutta vaiettu tabu.

    AntwortenLöschen
  5. Arka aihehan tuo. Toivottavasti Suomessa ei anneta tuohon lupaa. Ikàvààhàn se on lapsellekin syntyà vammaisena ja vanhemmat kun ovat siità tietoisia niin aika hemmetin vastuuntunnotonta. Niin ja vielà kun ei ne rakkaudesta nàkòjààn naimisiin mene.

    AntwortenLöschen
  6. Appivanhempien suvussa on yksi serkuksien avioliitto, tajusivat sukulaisuuden vasta tutustuttuaan. En tunne sen tarkemmin, mutta syntyneet lapset (vai onkos siellä vain yksi lapsi, en tiedä) ovat kai ihan normaaleja.

    JOnkin aikaa sitten luin saksalaisista sisaruksista, joilla on useampikin lapsi, yksikään ei tainnut olla terve.

    AntwortenLöschen
  7. Olin opiskeluaikaan viikonloppusiivoojana jonkin aikaa kehitysvammalaitoksessa. Se oli hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus (Tosin siihen aikaan vielä rahallisestikin kannattavaa). Serkusten avioliittojen lisäksi ongelmallista on, että syrjäseuduilla, kuten Kainuussa, koko kylän väki on enemmän tai vähemmän kaukaisia sukulaisia keskenään. Siellä onkin sitten paljon juuri tuolle alueelle tyypillisiä perinnöllisiä sairauksia.

    AntwortenLöschen
  8. Polkupyörän tulo Suomen maaseutukylin on ollut tärkeä avioliittokentän laajentamisessa! :) Kasselin kyyhkyjen mainitsema asia on (ollu) aika yleinen kun ei liikuttu eikä uutta väkeä tullut kylään eikä sukuun.
    Sukulaisavioliittojen takana ovat taloudelliset ja sosiaaliset seikat; raha ei saa mennä "väärään" sukuun - tämä tuli esille myös siinä dokkarissa. Minusta siinä dokkarissa oli aika kuvaavaa, että odottavalta perheeltä ei voida kysyä, että ovatko he sukua toisilleen, sillä kysymyksellä voitaisiin auttaa paljon.

    AntwortenLöschen
  9. Voi Allu-kiltti, anan nyt vielä kerran sen ranskalaisen kirjan nimi, jota suosittelit minulle jokin aika sitten...teen kirjastolistaa.

    No, BLOGitse sanoi kuten minä ajattelen: Ei mitään rajaa ihmisen itsekkyydellä. Ja tämä liittyy tähän serkusten välisiin avioliittoihin. Minäkin tapasin tuntemani ihmiset päivittäin, mutta ei ollut lupa osoittaa mitään negatiivista käytöstä..., siis lapsena tätä kaikkea seurasin.

    AntwortenLöschen
  10. Yaelian: voin hyvin kuvitella, että sitä on sielläkin joissakin piireissä
    BLOGitse: uskomatonta, jos ihmiset TIETÄÄ ongelman, eri asia, jos ei olisi tietoinen
    -S-: nimenomaan tossa mun tutun tapauksessa on ihmeellistä, että sisarukset pistää lapsensa yhteen, vaikka tiedostaa ongelman
    kato nyt tätäkin: muistan minäkin se saksalaissisarusparin, jotka tosin eivät alunperin tietäneet olevansa sisaruksia
    kato nyt tätäkin: tuollaisia kyliä olen nähnyt Baijerissakin, suu auki tuijotin niitä ihmisiä, Inzucht ohne Ende
    Helena: hyvä toi polkupyöräjuttu ja varmaan pitääkin paikkansa. Rahahan se on joka paikassa niin tärkeä aspekti.
    Leena: se kirja on Ranskalainen testamentti, tekijä Andrei Makine.

    AntwortenLöschen
  11. Tuo kirja pitää kyllä lukea. Jonkin verran olen oppinut tuntemaan vammaisia lapsia ja olen nähnyt, että kaikki, jotka ovat olleet tekemisissä heidän kanssaan, suhtautuivat heihin positiivisemmin ja luontevammin, kunhan vain ovat oppineet ensin tuntemaan ihmisen vamman takana. Mitä paremmin oppii tuntemaan näitä lapsia, sitä enemmän unohtaa vamman, mikä se sitten onkin. Jopa vaikea-asteisen kehitysvamman.
    Aivan eri asia on tuo, että jotkut hankkivat "tietoisesti" vammaisia lapsia. Luulisi, että jokainen soisi lapsensa olevan terve. Kyllä meitä on moneksi ja tuo on taas yksi asia, jota en jaksa ymmärtää.

    AntwortenLöschen
  12. Clarissa: tunnen kyllä vammaisia lapsia ja niin ihania kuin olla ja voi, mutta tuossa asiassa ihmetyttää vain se, että tietoisesti otetaan se riski. Kuninkaallisethan tarvitsee kanssa vähän uutta verta. Onneksi Kalle-Kustaa otti Silvian, jolla on montaa eri verta suonissaan.

    AntwortenLöschen
  13. Suomi on perinnöllisten sairauksien suhteen hyvä tutkimuskohde.
    Tuppukylien pienissä ympyröissä on menty yhteen.
    Geenivirheitä kantaa varmaankin moni, kuka mitäkin.
    Aikoinaan opiskelujen ja työn puitteissa sain kohdata ns. vammaisia ja heidän vanhempiaan. Ihania ihmisiä.
    Elämän varrella olen todennut, että taitaa meistä jokainen kantaa jotain vammaa ja olemme siis vammaisia.

    Oma lukunsa on tietysti tämä tietoinen riskin ottaminen serkkuliitoissa.

    Eräs tuttuni paukaisi kerran, että on yleensäkin suurta itsekkyyttä tehdä lapsia tähän maailmaan.
    - Hmmm.

    AntwortenLöschen
  14. Nurkkalintu: tarkoitin nimenomaan sitä tietoista riskin ottamista ja ihmettelin, että joku saattaa saada viisikin vammaista lasta. Tunnen kyllä oikein herttaisia vammaisia lapsia, joita vanhemmat eivät missään tapauksessa vaihtaisi pois. Jassoo, vai on lasten tekeminen itsekästä, toivottavasti sillä ihmisellä ei ole lapsia, niitä kävisi sääliksi.

    AntwortenLöschen