Kesäkuun viimeisellä viikolla

- astuin nurmikolla ampparin päälle paljain jaloin eikä se pitänyt siitä lainkaan ja pisti kostoksi niin, että vieläkin kutittaa
- meiltä hävisi terassilta SuperCat-hiirenpyydys. Kukaan ihminen ei ole sitä voinut ottaa eli ainoa mahdollisuus on, että se on jotenkin jäänyt hiireen kiinni ja se hiiri kulkee nyt sitten jossain mukanaan se SuperCat.
- otettiin haavoista viimeiset tarrat pois ja saan käyttää vasempaakin kättä "normaalisti", mm. ruuan valmistukseen, sanoi se muuten niin sympaattinen lääkärimies ja katsoin ilmeisesti niin vihaisesti, että hän virnisteli itsekin, että taisi olla vähän MACHOmaisesti sanottu. Mutta sitten tuli se viikon paras lause, joka sai minut antamaan kaiken machomaisen anteeksi ja vieläkin lämmittää mieltäni: oikeasta kädestä olisi myös parempi poistaa se titaanilevy (joskus puolen vuoden päästä), koska olen niin nuori.
- soitti  postipoika ovikelloa ja toi paketin, jossa oli Eero Aarnion tuplakupla, joka näkyy tuossa ikkunalaudalla terassilta otetusta kuvasta. Päätin , että  kun olen kokenut viimeisen kolmen kuukauden aikana niin kurjia juttuja,  saan helliä itseäni ja toteuttaa ilman huonoa omaatuntoa kaikenlaisia haaveitani kuten tuon lampun

- oli paikallisen tabloidin etusivulla uutinen, että täkäläisen Bundesliga-joukkueen uusi norjalainen valmentaja on tehnyt heti ensimmäisenä päivänä sinunkaupat pelaajien kanssa, uskomatonta!
- kävin viemässä kynttilän tuttavani Marlenen haudalle, kun en päässyt hautajaisiin sairaalakeikkani takia. Ihailin vanhaa hautausmaata ja harmittelin, että en päässyt siihen sadan ihmisen joukkoon saattamaan valtavan ihanaa ihmistä, jonka liikuttavissa hautajaisissa oli soitettu  hiljaa uruilla mm. tätä oodia kotikaupungille, jota Marlene niin rakasti.

Ja nyt päivittelen, miten aika kuluu aivan liian nopeasti ja tänään on jo heinäkuu.
Hauskaa viikonloppua!