Vuoria ja vuokkoja
Vuoret eivät
puhu turhia,
kalliot eivät
lörpöttele
mutta ne hoivailevat
sydämensä lämmöllä
sinivuokkoja.
Kukaan ei huomaa sitä.
Silmän on vaikea
nähdä
pinnan alle.
-
runo:tuntematon
-
vuoret ja vuokot: Wilder Kaiser-vuoristo, Tiroli, 03/2007
Hyvää Eino Leinon, runon ja suven päivää!
AntwortenLöschenHelena: Kiitos! Ai runon päivä, no sehän sopikin sitten hyvin.
AntwortenLöschenLuulin, että tiesit ja sen vuoksi tämä postaus. Olen muuten ollut tuolla vuoristossa vuonna kivi ja kirves.
AntwortenLöschenTotta, aina ei ole helppo nähdä pinnan alle eikä lukea rivienkään välistä.
AntwortenLöschenMun piti tänään mennä yhteen Eino Leino aiheiseen tapahtumaan, mutta en ehtinytkään. Mukavaa runon päivän iltaa!
niinpä
AntwortenLöschenSusadim: kiitos, oli mukava ilta
AntwortenLöschenHannele: niin
Kauniisti sanottu ja vaikka tuossa on surumielisyyttä mukana, yritetään kuitenkin olla vuoren kaltaisia:)
AntwortenLöschenNiin, kukahan on tuon kirjoittanut?!
Silmillä ei aina näe, mutta sydämellä paremmin .. kaunis runo!
AntwortenLöschenClarissa: harmittaa, kun en silloin nuorena oli pistänyt aina kirjoittajien nimiä muistiin
AntwortenLöschenMaaMaa: ♥