Mittwoch, 4. April 2012

Surupäivä

Meillä on suuri suru. Vanhin ja todella tärkeä ystävämme, Allumiehen entinen työkaveri, 83v, haudataan tänään. Hän oli mitä hienoin ihminen, oikea gentleman ja Allumiehen mentori. Eläkkeelle jäätyään pariskunta muutti lähemmäksi tyttärensä perhettä Reinin alajuoksulle lähelle Hollannin rajaa, mutta silti olemme olleet jatkuvasti yhteydessä. Miehet ovat soitelleet toisilleen, samoin vaimot ja olen tuntikausia puhunut Hilden kanssa puhelimessa, ja olemme pitäneet pariskuntaa esimerkkinä siitä miten täyteläistä elämää voi elää vanhempanakin. Kerran vuodessa me olemme kutsuneet heidät meille syömään ja he meidät kerran vuodessa (yleensä parsa-aikaan) luokseen.
Kauhuissani avasin postin tuoman mustareunaisin kuoren ja luin kortin sisältä, että rakas ystävämme on kuollut.


Me lähdemme hautajaisiin, vaikka ajankohta onkin kovin epäedullinen. Saksassa hautajaisiin meno on hyvin tärkeä asia, meno sinne järjestetään oli sitten vaikka kuinka tärkeitä kokouksia työpaikalla tai muuta menoa. Se on kunnianosoitus vainajalle ja hänen sukulaisilleen.
Hautajaisiin lähetetään lähes aina kirjallinen kutsu. Se ei tarkoita sitä, että kaikki kutsutaan myös kahvitilaisuuteen hautajaisten jälkeen, sinne menevät vain ne, jotka saavat siihen erillisen kutsun. Se kutsu on tuossa pienessä kortissa.
Jännitän aivan kamalasti 84v Hilde-vaimon kohtaamista hautajaisissa. Pariskunta oli 60v naimisissa ja nyt on mies poissa. Muistan, miten heidän tyttärensä luki vanhempiensa kultahäissä Bert Brechtin kauniin runon

Der, den ich liebe 
Hat mir gesagt 
Daß er mich braucht. 
Darum 
Gebe ich auf mich acht 
Sehe auf meinen Weg und 
Fürchte mich vor jedem Regentropfen 
Daß er mich erschlagen könnte. 


eli suomeksi*


Se ihminen, jota rakastan
on sanonut minulle,
että hän tarvitsee minua.
Siksi pidän huolta itsestäni,
kävelen varovasti
ja varon jokaista sadepisaraakin,
ettei se kopauttaisi
minua kuoliaaksi


*valitettavasti (minun mielestä) vähän heikko käännös, löysin sen netistä, en tiedä kuka on kääntänyt

22 Kommentare:

  1. Hyvän ystävän poismeno koskettaa aina. Onneksi jää muistot. Kaunis tuo runo ja kaiken kertova.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Die Erinnerung ist das einzige Paradies, aus dem wir nicht vertrieben werden können.

      Löschen
  2. Ajattele mikä ilo että saitte oppia tuntemaan hänet.

    AntwortenLöschen
  3. P.S.
    (Ruotsissa saa lehdestä lukea ilmoituksen ja ilmoittaa jos tulee kahville, hautajaisfirman puhelimeen. Minijäni tätä tekee työkseen, käynyt koulun)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Täällä tarjotaan usein ruokaa ja saattaa tulla liian iso porukka kokoon, eivät mahdu ravintolaan ja siksi lähetään erillinen kutsu.

      Löschen
  4. Surullista. Miten raskasta sinulle tulee olemaan vainajan puolison kohtaaminen. Voimia sinulle siihen. Hienon ja puhuttelevan runon olit löytänyt. (Ja nimenomaan saksankielisenä).

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tuon Brechtin runon olen kirjoittanut muistiin jo joskus opiskeluaikana ja oli kiva kuulla se tuon pariskunnan kultahäissä, se sopii niin heille. Oli ihana tarkkailla, miten hyvää huolta mies piti ihan loppuun asti vaimostaan, sellaista emme ole nähneet missään muualla, se oli niin liikuttavaa.
      Nyt pitää alkaa katsoa, löytyykö vaatekaapista mitään sopivaa vaatetta, muuten täällä syntyy iso kriisi. Eilen löytyi onneksi jostain musta bleiseri, jonka olemassaolon olin jostain syystä unohtanut. Ei pitäis heittää mitään koskaan pois.

      Löschen
    2. Hihi, bleiserin taskusta löytyi kuitti Budapestin työmatkalta vuodelta 2006 eli sen jälkeen en ole sitä enää pitänyt.

      Löschen
  5. Voimia hautajaismatkalle.

    Runo oli todella kaunis. Ymmärsin sen jopa saksaksi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kiitos. Runo on ehdottomasti kauniimpi saksaksi.

      Löschen
  6. "Kirjasto on palanut"

    Noin koskettavasti sanotaan Afrikan jossain heimossa, kun vanha (viisas) ihminen kuolee. Jokin tuossa lauseessa herkistää minua, jotain on iäksi pois, kuten kirjaston palossa. Viisautta, jota ei voi korvata. Tietoa, jota janoamme. Tarinoita yhden elämän verran.
    Tuo lause tuli heti mieleeni, kun kerroit ystävästänne.

    Toinen juttu, joka koskettaa minua aina, tulee lohtuna menettäessäni rakkaan, on tällainen runo:

    "Pisara itki: Meri kauas jäät,
    Hymyili meri: Jälleen minut näät.
    On kaikki Jumalaa:
    Kun haihdut tuuleen
    jälleen mereen tuovat sinut tuulispäät."

    Ylläolevassa on sellaista lupausta, johon olen turvannut.

    En nyt muista kenen runo tuo on, joten en voi siihen lainausta laittaa.

    Otan osaa suruunne.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Vainahan tyttären poika opiskelee San Franciscossa eikä päässyt hautajaisiin, mutta oli kirjoittanut maailman kauneimman kirjeen isoisälle ja teema oli myös vähän tohon tyyliin. Kaikilla oli tippa silmässä, kun perhetuttu luki opiskelijapojan kirjeen.

      Löschen
  7. Teillä tänään raskas päivä, kun saatatte hyvän ystävänne viimeiselle matkalleen. Voimia Sinulle kohdata Hilde. Minä jouduin/sain viime kesänä saattamaan parhaan ystäväni Suomessa viimeiselle matkalleen. Hän kuooli aivan yllättäen 65 vuotiaana valleusretkellä Ylläksellä. Hänen 92 vuotias täysin sokea äitinsä jäi kaipaamaan. Jännitin tämän äidin kohtaamista kappelin edessä. Mutta hän oli tosi gefasst. Muistotilaisuus oli erittäin liikuttava vainajaa muistellessamme.
    Eilen illalla ystäväni kertoi, että heidän tyttärensä koira oli kuollut Kotieläimen kuolema on myös liikuttava asia. Vaikka eihän sitä voi verrata tietenkään hyvän ystävän poismenon.
    Näin elämä menee ylä- ja alamäkeä.Kaikki surullisetkin tapaukset on kohdattava.

    AntwortenLöschen
  8. Muistot on ainoa paratiisi, jota ei voi meiltä ottaa pois.
    Otan osaa suruunne.
    Tuo runo on kaunis, jonka kirjoitit.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kiitos, nyt jäi aivan ihana muistot hautajaisistakin, liikuttava tilaisuus.

      Löschen
  9. Jaksamista tällaisena päivänä. Todella hyviä ystäviä on harvassa, siksi sellaisen ystävän poismeno koskettaa erityisen syvästi.
    Tuota erityiskutsua en ole Hessenissä enkä täällä pohjoisessakaan koskaan tavannut, yleensä vain lähimmät ystävät menevät mukaan syömään tai kahville. Ja jotkut laittavat sen lisäyksen jo kuolinilmoitukseen.

    Tanja, miten hieno ilmaus!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ai, minä kun olen luullut, että se tapa on kaikkialla Saksassa, ei saisi aina yleistää.

      Löschen
  10. Olen pahoillani ystävänne puolesta,ja miten surullista että Hilde jää yksin noin monen vuoden jälkeen.Aika erikoista tuollainen kutsu hautajaisiin..

    AntwortenLöschen
  11. Eräs mies, joka jäi leskeksi 60 aviolittovuoden jälkeen, oli niin onneton, että totesi: "Kuudenkymmenen vuoden avioliitot pitäisi lailla kieltää." Siinä ajassa varmaan jo kahdesta tulee yksi, kuten siinä Rilken kauniissa runossa Liebes Lied, johon Eve on tehnyt niin kauniin suomennoksen.

    Otan osaa menetykseenne ja toivon, että leski saa jostain voimaa kohdata tämä totena...

    AntwortenLöschen
  12. Voi, kuinka koskettava runo. Vaikka hautajaismatka on pitkä, on se varmastii vaivan arvoinen. Teillä on hienoja ystäviä.

    AntwortenLöschen
  13. Osanottoni ystävän poismenon johdosta ... surullista ... :(
    Mahtavan kaunis runo..
    Voimia hautajaisiin ja ystävän kohtaamiseen, ja surutyöhön

    AntwortenLöschen