Samstag, 19. Mai 2012

Suomi-kuva

Berliiniläislaulajille jäi valitettavasti vähän sateinen ja tuulinen kuva Suomesta, taas huono tuuri, kun heidän lähdettyään tuli niin upea sää.  Ja hostellissa jäivät vähän nälkäiseksi, kun aamupalalla jokainen sai syödä vain yhden sämpylän eikä ollut sen enempää leipää tarjolla. Tämä kummitäti osti sitten "care paketin" toiseksi aamuksi, ruispalasia, joita kummipoika jakeli muillekin kuorolaisille. Mutta muuten he olivat kyllä kaikki ilmeisesti oikein tyytyväisiä isänmaahamme. Temppeliaukion kirkko ja sen akustiikka sai heidät sanattomaksi. Isäntäkuoro POL tarjosi heille konsertin jälkeen oikein hyvät autenttiset sapuskat, uusia perunoita, voita, silliä, salaattia, karjalanpiirakoita ja munavoita. Sakemannit lauloivat konsertissa mm. Sibeliuksen Kallion kirkon kellot-koraalin ja kummipoika oli innoissaan, kun näki matkalla lentokentälle sitten vielä Kallion kirkon. Ja salmiakkisuklaastakin hän oppi pitämään niin, että osti kuusi levyä mukaan vietäväksi, on varmaan saanut kummitädiltään jotain geenejä, vaikka ei sukua ollakaan.
Tyttökaverini E. oli myös tyytyväinen matkaan, hänhän sai nähdä se aurinkoisetkin päivät. Scandic Continental oli vähän past glory, neljä päivää ihmettelimme kurkkuviipaletta patterin päällä ja aamiaisbuffetin edessä oli yhtenä aamuna lattialla iso määrä käytettyjä märkiä teepusseja, kun roska-astia oli pudonnut siihen eikä henkilökunnalla ollut kiire korjata niitä pois. Ja  E:n kylppärissä oli unohdettu vaihtaa pyyheliina ja tyhjentää roskis, mutta mitäs pienistä, ensi kerralla mennään kuitenkin varmaan toiseen hotelliin. E. ihmetteli, että Suomessa oli niin valoisaa ja ihmiset niin leppoisia, kaikki niin easy going ja hyvä palvelu ja hyvää ruokaa ja kaupoissa paljon valinnanvaraa eikä nähty yhtään itsemurhaakaan, vaikka suomalaiset on siinä mestareita. On ystäväni ilmeisesti nähnyt vähän liikaa kaurismäkeä, siitähän ne ulkomaalaiset useinkin Suomi-kuvansa ovat saaneet.
Porvoossa eivät halunneet antaa meille mitään ruokaa, mutta kaupunki oli edelleen yhtä söötti kuin ennenkin ja löytyihän sitten illalla Helsingistä kiva ruokapaikka.


P.S. Unohdin sanoa, että tuo eka kuva on siis kummipojan Suomi-kuva.

22 Kommentare:

  1. nin voi pienessä kaupungissa käydä...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Jotkut paikat oli täynnä, joistakin oli loppunut ruoka.

      Löschen
  2. Hyvin esittelit turistille Suomea: Temppeliaukion kirkko, Porvoo ja leppoisat ihmiset.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ne leppoisat ihmiset tuli ihan itsestään vastaan. Itsekin ajattelin, että elämä ei ole siellä niin hektistä kuin täällä.

      Löschen
  3. Se voi tulla yllätyksenä joillekin, että suomalaiset osaavat puhua. Teillä vaikuttaa olleen mukava ja monipuolinen matka ja sait ainakin kaksi Suomi-fania lisää! :)

    Hienon kuvan on kummipoika tehnyt!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Se on kiva kuva, jos klikkaa isommaksi. Kyllä suomalaiset puhui, ei nähty yhtään sellaista härmäläistä jöröyttä, mutta ehkä sitä näkee enemmän jossain Hämeessä tai muualla maaseudulla.

      Löschen
  4. Ne hyppygeenit. Mulla on niitä ja lahjoitettuna muille ihmisille. Kaikki eivät vain tiedä näistä ilmassa viruksen lailla siirtyvistä geeneistä, mutta joskus ne ovat niin ilmeisiä, ettei edes periyttääkään voi niin vahvasti ;)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niin näyttää olevan. Kaiken huippu oli, että kun ystäväni kysyi kummipojaltamme, mistä hän on innostunut laulamaan, hän sanoi, että ei ole ainakaan vanhemmiltaan innostusta saanut vaan pikemminkin Allumieheltä joka laulaa AINA. Ja pojan äiti on musiikinopettaja!!!

      Löschen
    2. Näköjään täällä Saksassakin pätee se, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä.

      Löschen
    3. Eiköhän tuo päde ihan kaikkialla. Vaikka oli mulla kyllä kamera mallia matolaatikko, vaikka isä oli valokuvaaja.

      Löschen
  5. Voi, tuota Suomen(kin)säätä. Tälle kummille paineet kasvaa, kun luin tästä Allu-kummin huolenpidosta. Olet kyllä oikein kummien kummi!
    Tuo hotellin sotkuisuus ihmetyttää, tai paremminkin henkilökunnan hälläväliä-asenne. Ei ilmeisesti ollut työehtosopimuksessa mainintaa, että lattialle pudonneet teepussit pistetään roskikseen ja samoin ne kurkunpalat!

    Pitääkin sulle vielä kertoa, että vanhempi poika oli vaeltamassa koulun kanssa tässä viikolla ja olivat yötä myös hostellsissa. Aamupala ei kuulunut hintaa, mutta sen sai kolmella eurolla. Muut eivät kuulemma olleet tätä huomanneet ja lähtivät ilman aamupalaa. Aamuvirkku poika maksoi tyytyväisenä kolme euroa, ja söi niin paljon kuin jaksoi. (Tällä tapauksella on aina nälkä). Hostelsin henkilökunta oli kuulemma saksalaisia. Eivät kuulemma olleet sanoneet, että EI saa ottaa lisää!!! Joten poika söi, koko kolmen Euron (ja ylikin) edestä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Se kummius on sellaista antamista ja saamista ja kahdelta kummipojalta olen aina saanut ainakin yhtä paljon kuin antanut. Tyttöihin en ole jostain syystä saanut koskaan niin läheistä suhdetta. Jos reilusta joululahjarahasta tulee tekstarina yksi sana "kiitos" ja seuraava kontakti on se sama yksi sana synttärilahjasta eikä vuoden aikana tule mitään muuta siltä taholta, ei sitten itsekään hoida sen enempää kummiutta. Varsinkin jos kummilapsen äiti sanoo, että "ei kai sen ole pakko sulle enempää puhua/kirjoittaa".

      Löschen
    2. Tä? "Ei kai sen ole pakko sulle enempää puhua/kirjoittaa." Kunhan vaan rahaa tulee ja lahjoja. Joo, ei tarvitse kummin vaivautua.
      Minulla on yksi kummipoika, jota en ole nähnyt vuosiin, eikä meillä ole enää minkäänlaista suhdetta. Kummityttöjä on kaksi, joista toinen on 11v. Häntä näen kesällä Suomessa ja FBssä viestittelemme. Meillä on sellainen sopimus, että ostan hänelle aina täältä vaatteita lahjaksi ja hyvin kelpaavat. Toinen kummityttö on vielä vauva (ja myös Suomessa), ja taidan pysyä hänen kanssaankin vaatelinjalla. Kerrankin saan ostaa tytöille jotain kivaa!
      Meidän pojilla on ihanat kummit Suomessa. Irlannissa asuvia kummia näemme harvoin. Toinen ei edes muista, että on pojan kummi. Ajattele! Ei kummien tarvitse ostaa lahjoja eikä antaa rahaa, mutta olisihan se kiva, jos edes muistasi olevansa lapsen kummi.

      Löschen
  6. Mikä kuva;D Piti suurentaa ja aika harmaata oli sää;:D Ihana kummi olet,mitä olisivat pojat tehneet ilman huolenpitoasi..Temppeliaukion kirkko ja akustiikka ovat upeita;oli varmaan hieno kokemus esiintyä siellä!
    Huh,ihmettelen tuota hotellin sottaisuutta...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Minä tietysti katselin sitä hotellia erityisen tarkkaan, kun olin sinne vieraan vienyt. Ei henkilökunta epäystävällistä ollut, mutta ehkä tosiaan työsopimuksessa ei lukenut, että pitää lakaista roskat lattialta niinkuin Vihreätniityt epäili.

      Löschen
  7. Onpas kummipoika osannut kikkailla hienon kuvan!

    (Vanhaan)Porvooseen kyllä kehtaa vieraita viedä, todella viehättävä puutalokortteleineen.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Wannabe taiteilija kun on ja on sillä kyllä lahjoja. Puu-Käpylässä kävimme muuten myös, mutta en ottanut valitettavasti valokuvia, se on myös upea alue.

      Löschen
  8. Harmi, kun kaikki ei mennyt aivan nappiin. Aina ei voi tietää, mitä kaikkea esimerkiksi hotelli pitää sisällään. Temppeliaukion kirkko oli Helsingissä asuessani pitkään kotikirkkoni. Akustiikka on todella hyvä.

    Iloisesti voin kehua kuluneen viikon Berliinin matkaamme. Voisin suositella hotelliamme ja kaikkia kahviloita ja ravintoloita, joissa kävimme. Sää ei ollut helteinen, mutta ei haitannut. Sadetta ennustettiin, mutta sitä ei onneksi tullut.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kiva, että matka meni hyvin, Berliini on näkemisen arvoinen kaupunki. Missä hotellissa olitte?

      Löschen
    2. Hotellimme oli kummipoikani suosittelema Hollywood Media. Valintaan vaikutti sekä sijainti Kurfurstendamm-kadulla ja se, että hotellissa on savuton, allergiakerros. Jokainen huone on omistettu jollekin kuuluisalle tähdelle, me asuimme italialaisen Benjamino Giglin huoneessa. Aamiainen kuului hintaan, mikä ei ole itsestään selvyys. Tällä kertaa joimme kuohuviiniä hääpäivämme aamuna.

      KaDeWe-tavarataloon oli kävelymatka ja ympäristössä oli erinomaisia kahviloita ja ruokapaikkoja. Suosittelen.

      Löschen
  9. Voi voi, nyt iski mullekin taas Suomi-kaipuu, vaikka just pääsiäisenä siellä oltiinkin. Kummasti tuo kotimaa on aika nopeasti muuttunut ihanaksi idylliksi, jossa paistaa aina aurinko (jälkimmäinen pitääkin reissuilla aina paikkansa, kun vaan älyän ottaa kanssa-asukkaan matkaan mukaan). Näin ulkosuomalaisena on tietenkin helppoa poimia vaan rusinat pullasta: voin käväistä nauttimassa kesästä ja joulusta, mutta marraskuuta ja muita ankeita aikoja ei tarvitse kokea.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kysyn sitten ensi kerralla, milloin lähdet Suomeen, että on aurinkoinen sää varmasti tiedossa. Joo, se marraskuu on vuoden kamalin kuukausi ja varsinkin Suomessa.

      Löschen