Dienstag, 12. Juni 2012

Innsbruck - Imst

Sää- ja liikennetiedotukset eivät olleet meidän makuumme, kun lähdimme toissaperjantaina työpäivän jälkeen ajelemaan kohti Itävaltaa. Luvassa oli kovaakin sadetta ja kilometrien ruuhkia, mutta selvisimme niistä ihmeen hyvin, kun navigaattori osasi luotsata meidät pahimpien ruuhkien ohi ja suurempi sadekin pysytteli jossain muualla. Kuvassa siis vain muutama auto ja muutama sadepisara.



Sopivaan aikaan neljän viiden tunnin ajon päästä löytyi Saksan puolelta kiva Landgasthaus, josta saimme hyvää ruokaa ja rauhallisen huoneen, kiva alku lomalle. (Mutta tämä blogger ei ole kiva, kiukuttelee ja laittaa kuvia ja tekstiä vähän sinne sun tänne.)


Lauantaina ehdimme katsella ennestään tuttua Innsbruckia. (Ihmettelin siellä taas rohkeuttani, että olin joskus parikymppisenä ajellut sinne yksin autolla tapaamaan suomalaisystävääni, joka opiskeli siellä lääketiedettä.)  Saimme Eurobikelta polkupyörät, satula- ja ohjaustankolaukut ja ajo-ohjeita ja muistutuksen pitää kädet koko ajan jarruissa kiinni. Pyörätie kulkee alussa Inn-joen laaksossa ja ensimmäiset 75% päivän matkasta oli tasaista maastoa. Sää oli sunnuntaiaamuna epävakainen ja jouduimme jossain vaiheessa pukemaan päälle anorakkimme, kun alkoi vähän tiputella vettä.

Oikeaa sadetta ei sitten onneksi kuitenkaan tullut ja kun poikkesimme lounaalle Stamsin sisterssiläisluostarin viereen, oli jo pakko hakea varjoisa paikka ja rasvata pärstä aurinkovoiteella.


Loppupäivä jatkui sitten vähän vuoristoisemmissa maisemissa ja polkemista (ja taluttamista) riitti.
Imstin hotelli oli kauhukseni  lähes 3km Imstin keskustasta, ylhäällä vuorella, meitä ei siis hemmoteltu virallisen päiväetapin päätyttyä. Suihku teki hyvää, ruoka ja Radler* maistuivat taivaalliselta.


*Radler  (sananmukaisesti pyöräilijä) on pidetty janojuoma, jossa on toinen osa olutta ja toinen osa limsaa.




21 Kommentare:

  1. Inntal <3 entinen asuinpaikkani ja moninkertainen lomapaikka. Kyllä teillä on ollut ihanat maisemat.

    Tuosta luostarista minulla on hauska lomamuisto, olin ekalla interreililla (ja Pohjoismaiden ulkopuolella) joskus vuonna kivi ja kirves. Ystäväni isä kuljetti minua lähiympäristön nähtävyyksiä katsellen, mm. Bergisel ja Europabrücke, viimeksi mentiin Stamsiin luostariin. Sieltä isäntäni tarkoitus oli myös ostaa luostarin valmistamaa likööriä. Ja kuinka ollakaan, veli joka sitä myi oli kännissä kuin käki. Oli nähtävästi maistellut, että valmistettu tuote kelpaa. Minulle se oli aikamoinen, miten se sanoisi, elämys ja ihmettely. No, myöhemmin olen nähnyt vähän kaikenlaista. Odotellaan lisäuutisia ja ehkä vähän kokemuksia alamäkipyöräilystä. :)

    AntwortenLöschen
  2. Ihanat maisemat, varmasti mukava pyöräillä :)

    Luin tässä edellisen kommentoijan viestiä ja itselläkin shokkimuisto luostarista, kun munkki veti tupakiksi. No, ihmisiä he toki, mutta jonkinlainen mielikuva sitä munkista kuitenkin on ja tupakka ei kuulunut tuohon kuvaan. Mieluummin vaikka se likööri :D
    Kuulin, että tämä keski-ikäinen munkki olisi jo kuollut.

    No tämä nyt ei liittynyt tietysti mihinkään, mutta tulipa mieleen vaan tuosta Helenan muisteloista :)

    Mä muuten maistoin ja luostarin omaa likööriä. Oli mielikuva yskänlääkkeestä kun kupin sain käteeni, mutta olikin hyvää! Vahvaahan se on kuin mikä, joten tippa sitä riitti, olis muuten käynyt kuin tuolle munkille ylläolevassa kirjoituksessa ;)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Juuri noin Tanja! :) Hyvää se likööri kieltämättä oli ja olen myöhemmin ostanut eri luostareiden tuotteita, esim. Saltyburgin keskustassa on joku luostarin myymälä, missä oli myynnissä likööriä, joka tekee hyvää aivoille. Sitä on sitten testattu, mutta se pullo tyhjeni nopeasti.

      Helena (joka ei pysty kirjautumaan työkoneeltaan)

      Löschen
    2. Kyllä ne usein yskänlääkkeelle taitaa maistua. Me ei juuri liköörejä juoda tai juon sitten Ramazottia, jos juon. Tai lääkkeeksi Fernet Brancaa.

      Löschen
    3. No ny mä vastasin tonne alemmas tähänkin.
      Fernet Branca... ihan kamalaa. Ei mee alas. Lääkettä tosiaan, jos sitä pitää lääkkeeks ottaa, kyllä paranee nopiaan.

      Helena, mä oon kyl ollu huomaavinani, ettei mikään alkoholi tee hyvää aivoille ;) Ainakaan mun aivoilleni, montaa lajia oon kokeillut. Siks mun juomiset jää yhteen- tai jos oikeen pitkä aika on- kahteen lasiin tai voin juoda vaikka koko pullon, jos aikaa niiiiiiiiiiiiiiiin paljon on, mutta koskaan en humalaan juo itteäni, se oli pointti. Ihan kamala aivotila. Kokeiltu on nuorena useesti, kun olin tyhmä enkä kerralla tai kymmenilläkään uskonut :D

      Löschen
    4. Uh, Fernet Branca. Jägermeister menee mahalääkkeenä. Se "järkilikööri" oli muistaakseni tinjamista ja muista yrteistä, ei liian makeaa, mutta ei suosikkiakaan. Sen sijaan unkarilainen Unicum on suosikkini yrttilikööreistä. Ramazottia joimme just viikonloppuna vieraiden kanssa.

      Löschen
    5. Fernet auttaa mulle mahakipuun ihan heti, mutta maistuu pahalle. Kun oltiin Krueger National Parkissa, sain kamalia mahakipuja ja kysyin, olisko lodgen baarissa Fernetiä, mutta ei ollut. Kysyivät millaista se on ja selitin ja sitten musta kiva tarjoilijanainen tuli iloisena sanomaan, että heillä on sellaista kun Anderböörg. Joo, se sopi myös, kyse oli nimittäin saksalaisesta Underbergistä, sen jälkeen me ollaan puhuttu vallan Anderböörgistä. Unicumhan oli pitkään ei-unkarilainen, mutta ovat sitten taas palanneet Unkariin, sitä meidän naapurit osti silloin välillä aina Sveitsistä. En tykkää siitä.

      Löschen
  3. Teillä on kyllä ihania pyöräretkiä ja maisemia niille siellä:) Tuon Gasthausin julkisivu on aivan ihastuttava! Maistuuko se likööri vähän samantapaiselle kuin Jägermeister? Mulla on sitä iso pullo kaapissa enkä tykkää....

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Jägermeister on kamalaa, se on lääkettä. En maistanut tuolla, kun en yleensä juo likööriä enkä muutenkaan alkoholia kun on pysyttävä pyörätiellä. Maisemat oli huimat, yksi parhaista pyörämatkoista.

      Löschen
    2. En määkään yleensä juo likööriä, paitti joskus kermalikööriä. Se on ku linnunmaitua. Namia ihan oikeesti :D
      Jägermaister ja munkkilikööri ei oo samanlaista. Tai sitten muistan väärin, niin harvoin oon kumpaakin maistanut. Kerran.

      Löschen
  4. Vuoristomaisemat on aina niin henkeäsalpaavia, saati sitten pyöräillä siellä kaikki aistit avoinna. Onko tuo toiseksi viimeinen kuva sieltä luostarista?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Luostarin kirkosta, piti ottaa kuva kaltereiden takaa, kun ovi oli suljettu, mutta aika hyvin siitä näki.

      Löschen
  5. Siis voi hertsyykkeli noita maisemia! Kyllähän noissa polkisi, kilometrin jos toisenkin.

    Eikö teillä muuten tullut takapuolet kipeiksi polkemisesta? Minä kokeilin ensimmäisen kerran pitkään aikaan pitemmän matkan polkupyöräilyä viime kesänä, ja takapuoli oli sen jälkeen hirveän kipeä monta päivää. :-D Mutta tehän taisitte kyllä harjoitella ennen matkalle lähtöä...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Pari kertaa ajettiin isompi lenkki kotona, mutta jos on hyvä satula, pystyyn kyllä aika hyvin ajamaan ilman että takamukseen sattuisi. Nykyään on hyviä geelisatuloita.

      Löschen
  6. On teillä ollut jo alussa kaunista maisemaa.
    Minä olen juonut Ettalissa sikäläistä likööriä, en kyllä yhtään muista, miltä maistui. Vanhasta Valamosta olen saanut Balsamia ja se oli mielenkiintoisen makuista.
    Odotan innolla pyörämatkan jatkoa kuvineen!

    Maikki

    AntwortenLöschen
  7. Voin kuvitella että loppupuristuksen jälkeen on hyvä ruoka, juoma ja kunnon lepo maistunut! :)

    AntwortenLöschen
  8. Kaunista!, paitsi moottoritie.

    Viileä valkkari takuulla maistui illalla...ja uni.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Juotiin hyvää ja kylmää itävaltalaista Grüner Veltliner, suosittelen.

      Löschen