Pyörät pyörii edelleen

Burgeisista alkoi se pitkä alamäki, jossa oli paljon nopeusrajoituksia ja jarruja piti puristaa niin, että tyttöystäväni käsiin sattui. Ensimmäinen pysähdys oli meille jo ennestään hyvin tutussa söpössä Glurnsin kaupungissa, jossa juotiin cappuccinot Vihreän puun majatalossa. (Kuva on edelliseltä käynniltämme Glurnsissa, mutta tuossa me istuttiin varjon alla.)

Poikkesimme joihinkin muihinkin pikkukyliin, yhdessä oli toripäivä ja tyypillinen etelätirolilainen mummo ostamassa Speckiä.

Kalterer-järven yläpuolella pysähdyttiin fotopaussille.

Etsch pyörätie menee joen rantaa, milloin viinialueella, milloin hedelmäplantaasien läpi.

Aurinko porotti ja polkeminen väsytti ja itsepalvelukioskista ostamamme jääkylmä omenamehu maistui paremmalle kuin mikään kuohuviini.

Oli tosiaan aika kuuma ja välillä luulin olevani jossain Arizonan autiomaassa.

Yötä oltiin mm. Meranissa ja Bozenissa ja siellä oli sitten kiva istuskella lämpimässä kesäillassa.
Tässä pari kännykuvaa siitä tunnelmasta.

Patsas Bozenin Waltherplatzilla esittää minnelaulaja Walther von der Vogelweidea.

Tämä pyörämatka oli parhaasta päästä, ehkä Bozen-Venetsia oli vielä pikkuriikkisen kivempi.
Innsbruck, Glurns, Meran ja Bozen ovat meille ennestään hyvin tuttuja paikkoja, mutta täytyy taas kerran todeta, että maailma näyttää pyörän satulalta täysin erilaiselta ja on aivan varmaa, että ensi vuonna haluamme tehdä taas viikon pyörämatkan, tosin kohdetta ei ole vielä päätetty.