Satula ja peffa totuttelivat toisiinsa

Istuimme Görlitzissä pyörän selkään ja ajelimme alussa Neisse-joen vartta pohjoiseen, päämääränä saavuttaa kuuden päivän päästä Berliini. Rajapyykit olivat milloin Saksan, milloin Puolan väreissä. Joen rantaa on kiva ajella, maasto ei ole silloin turhan mäkistä.

Ensimmäinen yöpymispaikka oli  pieni Bad Muskaun kylpyläkaupunki, joka on tunnettu Unescon maailmanperintölistalla olevasta isosta puistostaan. Linnan on rakentanut Fürst Pückler-niminen herra ja DDR:n aikaan se on ollut onnettomassa kunnossa, mutta Saksan yhdistymisen jälkeen kunnostettu hienoksi (maksamillamme ns. solidaarisuuslisillä). Suurin osa puistosta on toisella puolella jokea eli Puolan puolella, mutta meillä ei ollut aikaa mennä sinne ja suoraan sanoen ei ollut haluakaan istahtaa uudelleen pyörän satulalle, joka oli sen ensimmäisen päivän 60km matkalla ehtinyt jo tarpeeksi kiusata peffaa.

Matka jatkui kohti Spreewaldia, jossa  Spree-joki (joka virtaa pohjoisemmassa Berliinin läpi) haarautuu lukemattomiksi kanaviksi. Siellä on mahdollisuus ajella ruuhen tapaisella veneellä ja ihailla maisemia ja katsella taloja vedestä käsin. Spreewaldiin pääsee Berliinistä junalla tunnissa ja se on varsinkin viikonloppuisin kovin pidetty kohde. Metsissä on hyviä pyöräteitä ja siltoja kanavien yli.

Spreewaldin tärkeimpiä tuotteita on maustekurkku ja minäkin ostan usein herkullisia Spreewaldin kurkkuja. Jos olette sattuneet näkemään Goodbye Lenin-elokuvan, siinähän etsitään perheen äidille Spreewald-kurkkupurkkia, jotta hän ei tajuaisi koomasta herättyään, että Berliinin muuri oli kaatunut eikä DDR:ää ei enää ole olemassa. Yksi Spreewaldin tärkeimmistä pyöräreiteistä on saanut nimen Gurken-Radweg. Spreewald on myös tunnettu hyttysistään, mutta me ei ihme ja kumma tavattu henkilökohtaisesti yhtään hyttystä.

Alue, jossa liikuimme, on nimeltään Lausitz ja siellä asuu sorbien etninen ryhmä. Sorbien kieli on länsislaavilainen kieli ja paikkakuntien kyltit olivat usein sekä saksan että sorbin kielellä.

Talojen päädyissä näkee joskus tällaisia käärmeitä. Käärme on sorbeille kuulemma hyvä eläin. Luin jostain, että jos käärmeet siirtyvät korkeammalle maastossa, se tietää tulvien tuloa eli käärme on ollut ennen jonkinlainen säätiedottaja.