Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maankamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha --- kiiltävien turvonneiden kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri. Piileksivät jäkälät ja sammalet alkoivat kasvaa, ne levittäytyivät suureksi, pehmoiseksi matoksi kunnes koko metsä oli niiden. Uusia väkeviä värejä oli kaikkialla, ja kaikkialla maaassa loistivat pudonneet pihlajanmarjat. Mutta sananjalat olivat mustia.
Teksti: Tove Jansson/Muumilaakson marraskuu
Foto: Mike
Vau! Olet todella löytänyt tiesi muumilaaksoon.
AntwortenLöschenJep, mulla on kaikki muumit laaksossa
LöschenOlet löytänyt aika hyvän kuvan tuohon kappaleeseen:)
AntwortenLöschenMuistin tuon kuvan heti tuota tekstiä lukiessa.
LöschenJa kesä on äkkiä niin etäällä kuin sitä ei olisi koskaan ollut. Sataa. On marraskuu. - Hieno aloitus tälle kuukaudelle. Niin sataa täällä Berliinissäkin, aivan kuin Muumilaaksossa. Päivät lyhentyvät ja viilentyvät...
AntwortenLöschenTäälläkin tihuttelee silloin tällöin, oikein marraskuinen sää, mutta me saatiinkin nauttia niin erikoisen aurinkoisesta ja lämpimästä lokakuusta eikä nytkään ole kovin kylmä.
LöschenTäällä oli tänään lempeät marraskuun värit. Kävin iltapäivällä vanhalla hautausmaalla kävelemässä, silloin ei ollut vielä hämärää, jolloin pyhäin päivän kynttilämeri olisi ollut kauneimmillaan.
AntwortenLöschenMeillä oli aika kostea päivä ja kaikki ihmiset näyttivät rynnistävän meidän ostoskeskukseen ja jouduin sellaiseen liikennekaaokseen, että en ole moista ennen kokenut, kun yhteensä 10 kaistalta yritti autot eteenpäin ja niitä seisoi vaikka mihin suuntaan siinä risteyksessä.
LöschenSammal kaunista, meillä ihana metsä ihan nurkilla.
AntwortenLöschen