Donnerstag, 20. Februar 2014

Siansaksaa

Pari postausta aikaisemmin ystävällinen lukija korjasi huonoa suomeani, kun puhuin väärinkäytöstä enkä hyväksikäytöstä. Ulkosuomalaisen kieli ei pysy kehityksessä mukana ja joskus pitäisi todella mennä kielenhuoltokurssille, joita järjestetäänkin ulkosuomalaisille. Ei ollut suomen kielessä videotykkiä, etäopiskelua ja pakkoruotsia, kun meikäläinen lähti ulkomaille.  Ennen internetin tuloa täällä kuuli ja luki hyvin vähän suomen kieltä, nyt tietenkin netin kautta oppii paljon ja voi tarkistaa sanoja.
Vaikka allaoleva teksti ei ole sisällöltään kovin hauska, tästä ystävältäni saamasta meilistä saa jonkinlaisen käsityksen, minkälaista kieltä me puhumme saksansuomalaisten kesken. Jos joku suomalainen sana ei heti muistu mieleen, käytetään sujuvasti saksalaista termiä.

Eilen oli kuoroharjoitusilta ja vaimojen kuukausittainen Stammtisch. Mun  vieressä istui yks U., joka kertoi eka kertaa tarkemmin poikiensa  kuolemasta, kun monella on tuttavissa ja naapureissa syöpäpotilaita ja  tuli syövästä puhe. U. ja sen mies asui silloin vielä B:ssä -  muistaakseni 2002 muuttivat F:ään - ja niillä oli kolme lasta,  kaks poikaa ja niiden välissä tytär. 43-vuotiaana vanhin poika sairastui  Darm- ja Bauchdeckenkrebsiin ja kuoli muutaman kuukauden sisällä. Ja pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa, vanhin poika oli silloin jo Rollstuhlissa, nuorin poika kuoli, kun ajoi kaveriltaan lainaamallansa  mönkijällä jotenkin niin lähelle unbefestigte maantienreunaa, että  mönkijä überschlug sich läheisen talon puutarhaan ja se poika jäi sinne alle. U. uskoo, että se poika jotenkin wurde bedrängt jonkun muun  kulkuneuvon toimesta, koska aivan heti paikalla oli ollut joku rekka ja  lääkäri. Se poika oli vielä hetken elänyt. U. kertoi, että vasta 2  vuotta sen jälkeen he miehensä kanssa kävi katsomassa sitä  onnettomuuspaikkaa ja juttelivat sen talon naisen kanssa. Helmikuun  puolivälissä jährt sich der Tag ja U. sanoi, että se joka vuosi  vieläkin koskee, tammikuulla on sen pojan syntymäpäivä ja helmikuulla  kuolinpäivä. Kyllä joillakin on kovia kohtaloita.

http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135250116966.gif

35 Kommentare:

  1. Tuntuu hyvin tutulta. Vielä nytkin välistä lipsahtaa saksankielinen sana tai sanonta suomen sekaan. Jotkut asiat vain on helpompi ilmaista saksaksi, mutta kaikki sitä vain ei ymmärrä.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Onneksi täkäläiset ymmärtää. Yhden suomalaisen sukulaisen kanssa on ongelmia, kun saatan joskus käyttää spontaanisti jotain sivistyssanaa (vaikkapa konstruktiivinen), kun ei muistu heti suomenkielinen sana mieleen ja saan sitten sapiskaa, kun puhun muka "niin hienoa kieltä", vaikka hän kyllä ymmärtää kaiken, kouluja käynyt ihminen.

      Löschen
  2. No en kyllä ymmärrä miksi toisen puheeseen/kirjoitukseen pitää puuttua. Pidän sitä epäkohteliaana ja pätemisen tarpeena. Ja onhan selvää, että ei sitä pysy kaikissa muutoksiaa mukana, jos ei kieltä kuule/käytä.
    Minusta on hauskaa, kun tätiäni ärsyttää sana keli. Aikaanaan kuulema sitä käytettiin vain hiihtämisen yhteydessä ja nyt se on ihan yleinen. Vain ulkosuomalainen huomaa tällaiset asiat. :)
    Minusta on suuri rikkaus, että teillä muualla asuvilla on toinen kieli, jonka osaatte hyvin. Vähän jopa viherrän siitä. (kateellisen positiivinen muoto ;) )

    Sirkku

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tässä olen kuin tätisi:-)) Näen punaista, kun kuulen sanan keli väärässä paikassa.Tiedän, että se on pyrkimässä sään rinnalle Klik, mutta hitaasti näyttää tulevan näille seuduille, onneksi.

      Löschen
    2. Olen huomannut nettikirjoituksista, että keli-sanalla on tosiaan uusi merkitys, itse tunnen sen vain hiihtokelin yhteydessä.

      Löschen
  3. Koodinvaihto on merkki kahden kielen sujuvasta osaamista ja käyttämisestä. Nyt sitä arvostetaan, mutta aiemmin pidettiin rappion merkkinä. Ja minun saksan taito menee koko ajan kuin lehmän häntä alaspäin. Eilen yritin puhua venäjää, mutta ei siitä(kään) mitään tullut. Tarttis taas jonkun parin kolmen kuukauden kielikylvyn.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä sä oikein hyvin selviät vaikeammastakin konversaatiosta saksaksi, mutta tervetuloa vaan tänne kielikylpyyn, olisi jo korkea aika näyttäytyä taas täällä.

      Löschen
    2. Kiitos kutsusta, yritän ehtiä sinnekin, mutta nyt työreissuja on tulossa vähän kauemmaksikin keväällä.

      Löschen
  4. Tuttua on. Tuossa tavassa on kyllä mukana jonkin verran mukavuudenhalua ja "laiskuuttakin" – puhun siis omasta puolestani. Mitä sitä turhaan etsii sanoja, jos kaikki ymmärtävät, kielethän ovat ensisijassa kommunikointia varten:-) Täällä tulee mukaan helposti se ensimmäiseksi mieleen tullut sana, suomeksi tai ruotsiksi ja aikoinani Saksassa käytti helposti monia saksankielisiä sanoja suomalaistenkin kesken. Tietenkin on aivan eri asia, kun puhun "virallisesti", tai yksikielisen kanssa. Ja lapsille olemme aina pyrkineet puhumaan puhtaasti omia äidinkieliämme. Sinä puhut niin hyvää suomea, että yksi väärintulkinta vuoden aikana ei maata kaada. Suomenkieli kehittyykin sellaista vauhtia, että ei täälläkään helpolla perässä pysy. Se, että luet kirjallisuutta suomeksikin, on varmaan pitänyt yllä taitoasi.
    Kuten näkyy, sohaisit kepillä mieliaihettani.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ehdinkin jo miettiä, että sulla voi olla samanlaista sekakieltä.

      Löschen
  5. Kaikki kielet kehittyvät ajan mittaan. Minunkin suomenkieleni on on jäänyt sille tasolle kun Suomesta lähdin, vaikka onhan se tietenkin kehittynyt tuonne väärään suuntaan, eli lipsahtaa sakasalaisia sanoja väliin. Taikka en sitten yksinkertaisesti tiedä suomalaista vastinetta, kuten esim. auton jotain osia. Mutta kyllä siitäkin aina selvitään elekielillä tai muilla selostuksilla. Pääasiahan on että ymmärretään ja tullaan ymmärretyiksi. Tyttärelleni kyllä puhuin vain suomea ja jos silloin aikoinaan saksalaisen sanoi, tuumi hän napakasti: Minun kanssani sinä puhut vain suomea. Isänsä taas puhui saksaa hänen kanssaan. Hän kaksikielisenä ihmisenä ei koskaan sekoita noita kieliä.

    AntwortenLöschen
  6. Hienoa, että olet puhunut suomea tyttärelle. Tunnen niin monta suomalaists, jotka ei ole sitä tehnyt ja lapset on aikuisena syyttäneet äitejä asiasta tai alkaneet kovalla vaivalla yrittämään oppia sitä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kaksikielisyys on rikkaus ja muutkin kielet tuntuvat olevan helpompia kaksikielisesti kasvaneille. Kaksikielinen kasvatus vaatii tietenkin paljon vanhemmilta etenkin silloin kun toinen kieli on vähemmistö kieli eikä ympäristö ymmärrä mitä lapselle puhutaan. Kolme ensimmäistä vuotta on tärkeimmät kielen kehitykselle ja silloin molempien vanhempien täytää todella puhua lapselle vain sitä kieltä millä aikovat lapsen kanssa kommunikoida. Kun lapsi oppii puhumaan, oppii hän myös tulkitsemaan sillä kielellä, millä hänelle puhutaan. Aivan yksikielisessä perheessäkin lapsi puhuu eritavalla isälle kuin äidille. Lapsi oppii vastaamaan siten ja sillä kielellä millä hänelle puhutaan.

      Löschen
  7. Ihan oma lukunsa on sitten puhuminen työjutuista eli fysiikan ja tekniikan sanasto. Kuulostaisi varmaan ulkopuolisen korviin ihan kamalalta, kun keskustelemme suomalaisen kollegani kanssa, osalle sanoista kun ei oikein edes ole järkevää suomenkielistä vastinetta tai se tuntuu tässä vaiheessa jo ihan typerältä. Noin yleisesti olen kyllä tosi iloinen tästä kollegastani, ennen hänen saapumistaan huomasin, että puhuttu kieli muuttui helposti vähän töksähteleväksi, kun sitä ei jatkuvasti käyttänyt. Suomen-vierailujen ekat päivät sai sitten kuunnella kotiväen naljailuja.

    Täällä vähän jännitetäänkin jo jälkikasvun kaksikielistä kasvatusta. Pelkän saksan puhuminen ei ole mikään vaihtoehto, mutta kyllähän se vähän mietityttää, miten tuon toisen äidinkielen saa opetettua mahdollisimman hyvin, kun mies ei sitä ymmärrä riittävästi, jotta voisin puhua myös hänelle suomea lapsen läsnäollessa. Toisaalta ollaan kyllä usein Suomessa ja onhan siellä koko toinen puoli sukua, joten kyllä sitä suomeakin kuulee ja oppii varmaankin väistämättä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ensimmäinen kaksikielinen lapsi, johon tutustuin, oli Heidelbergissä ja äiti oli amerikkalainen. Jos lapsi sanoi vaikka jotain ihan yksinkertaista lausetta äidilleen saksaksi, äiti vastasi AINA englanniksi "what did you say my dear", se lause ja se systeemi on jäänyt mieleeni ja siitä lapsesta tuli täysin kaksikielinen, vaikka lastentarha ja koulu oli saksankielinen. Toinen esimerkki on ystäväni (asui muuten D:ssa), joka puhui lapselleen suomea ja lapsi oppi tietenkin parin vuoden ikäisenä kotiäidiltä enemmän kuin työssä käyvältä saksalaisisältä. Ystäväni mies pelkäsi, että lapsi ei opi lainkaan saksaa ja "komensi" vaimon puhumaan lapsen kanssa molempia kieliä. Siitä hetkestä lapsi puhui vain saksaa, sillä sitähän puhuivat sitten koko ympäristö ja äiti. Nyt tämä samainen lapsi etsii aikuisena suomalaisia juuriaan ja yrittää opetella suomea. Isovanhempien kanssa hän ei pystynyt keskustelemaan lainkaan, koska nämä osasivat vain suomea. Olen sitä mieltä, että jos lapsen kanssa puhuu johdonmukaisesti suomea, lapsi oppii kielen. MInulla on yksi suomenruotsalainen tuttu, jonka tytär puhuu täydellistä ruotsia eikä hänen tulisi koskaan mieleen puhua äidin kanssa saksaa paitsi jos se on kohteliaisuudesta välttämätöntä, kun paikalla on vain saksaa puhuvia. Kun olen itse opiskellut kieliä, tiedän mikä lahja se on, kun lapsi oppii kielen ihan tosta vain.

      Löschen
  8. Oilille ja muillekin monikielisyydestä kiinnostuineille vinkiksi yhden blogin, vaikka tässä monikielisyysperheessä onkin saame (ja suomi) kielinä, mutta uskon, että tästä on apua joihinkin kysymyksiin: http://monikielisyysmietteet.wordpress.com/

    AntwortenLöschen
  9. Hih,täällä on sitten suomen ja heprean sekoitusta,miksiköhän sellaista kutsuisi...
    Olen kakskielisestä perheestä ja ihan pienestä asti on ollut vähän sellainen tunne,etten hallitse mitään kieltä täysin 100%. Blogit itse asiassa ylläpitää tosi hyvin tätä suomenkieltä:)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Siis puhuin äitini kanssa vain ruotsia ja isäni kanssa suomea,mutta koulut kävin suomenkielisinä.

      Löschen
  10. Niin tuttua, juuri noin siinä käy, jos on monen kielen ymmärtäjiä samassa porukassa pitempään.
    Lasten monikielisyydessä kadehdin niitä vanhempia, jotka ovat pystyneet opettamaan useamman kielen täydellisesti. Kuulun itse juuri niihin äiteihin, jotka eivät puhuneet suomea lapsilleen, suomi tuli silloin vasta neljännellä sijalla kielitarpeissa. Kukapa olisi arvannut, että sitä joskus tarvittaisiin ykköskielenä. Niin monta asiaa vaikuttaa kielitaitoon. Siitä Helena antoikin mielenkiintoisen linkin, kiitos.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Meillä on saksalainen tuttava, joka asuu Brysselissä englantilaisen miehensä kanssa. Lapset puhuvat äidin kanssa saksaa, isän kanssa englantia, koulu on ranskankielinen ja siellä vielä flaami vieraanakielenä. Mikä lahja lapsille oppia noin tärkeitä kieliä täydellisesti.


      Löschen
    2. Täällä asuu perhe, jossa isä on belgialainen, äiti venäläinen, perheen yhteinen kieli englanti ja lapsi suomalaisessa päiväkodissa. Äiti puhuu tytön kanssa venäjää ja isä ranskaa. Hyvin tuntuu sujuvan, suomea tyttö ainakin puhuu ikäisekseen mainiosti.

      Maikki

      Löschen
    3. Kummipoikani 4v Suomessa on myös kolmekielinen, on englantilaisessa tarhassa, että oppii vanhempiensa yhteisen kielen äidinkielen ja isänkielen lisäksi.

      Löschen
  11. Ei ole kielenkääntäjän ja tulkin työkään helppoa: siansaksaa - Kauderwelsch.

    AntwortenLöschen
  12. Toivottavasti et loukkaantunut leukailustani, tämän blogin kieli on parempaa kuin monen Suomessa asuvan suomenkielisen! Suomi vain on paitsi äidinkieleni, myös ammattini, harrastukseni ja intohimoni, joten kielen vääntely on jokapäiväistä... :P Halvat huvit on sillä, joka kielestä repii huumoria.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei hätää, kyllä tässä itsekin joskus huomaan, ettei kaikki asiat aina luista. Joskus ihmettelen esim. jälkeenpäin sananjärjestystäni, vaikka en sentään onneksi laita verbiä sanan loppuun niinkuin saksa kielessä. :-)

      Löschen
  13. Samaan tyyliin menee minulla taalla asuvan suomalaisen ystavani kanssa jutustelu. Jotkut sanat tulee luonnostaan hepreaksi. Itse olen kylla niin paljon suomenkielta seurannut ja lukenut, etta en tunne etta olisi jotain uutta jaanyt oppimatta.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Taitaa olla yleistä kaikkialla ulkosuomalaisten keskuudessa.

      Löschen
  14. Minä en ole koskaan ajatellut, että suomesi olisi jotenkin huonoa. Päinvastoin, minusta se on todella hyvää, kun olet kuitenkin tainnut olla ulkomailla pidemmän aikaa? Itse huomasin jo lyhyemmänkin ulkomailla oleskelun aikana, miten nopeasti minulta alkoivat sanat katoilla ja oikeakielisyys unohtua. Erityisesti yhdyssanat alkoivat tuottaa nopeasti ongelmia.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Puhuminen sujuu kyllä niin, ettei kyllä taida kuulla, että olen asunut pitkään ulkomailla. Olin kerran työasioissa yhdessä suomalaisessa firmassa Helsingissä ja ihmettelivät, että puhuin ihan normaalisti suomea enkä niinkuin vuoden Amerikassa olleet vaihto-oppilaat, jotka eivät enää osaa suomea sen vuoden jälkeen. :-)

      Löschen
  15. Allu, Sinun suomenkielesi on mitä parhaimpia sekä kirjallisesti että suulllisesti.. Kuinka sitä kehtaa joku arvostella? Ulkosuomalaisina on kaksikielisyys rikkaus, mutta pitkään ulkomailla asuneena minunkin puhekieleni on tuon siteeraamasi tekstin kaltaista. Omille lapsilleni en valitettavasti jaksanut puhua suomea. Aikuisena vanhin poikamme puhuu englantia ja espanjaa saksan lisäksi moitteettomasti. Tytär ymmärtää suomea, ja hänen toivomuksestaan puhunkin lastenlapsilleni (5 ja 7v.) suomea. Tyttö ymmärtää kaiken ja poikakin melkein. Mutta ei ole ollenkaan helppoa puhua aina vain suomea heidän kanssaan. Pitäsi olla johdonmukainen, jotta tuloksestakin tulisi hyvä. Kiitos monen blogiin kirjoittaneen neuvoista.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Hienoa, että jaksat opettaa suomea lastenlapsilleso.

      Löschen