Maastamuuttajat

 
Bremerhavenin satamasta lähti aikanaan yli seitsemän miljoonaa ihmistä etsimään onneaan valtameren takaa. Kaupunki on rakentanut komean museon maastamuuttajien kunniaksi. Sen vanhempi puoli esittelee Saksasta pois muuttaneita, pääasiassa Yhdysvaltoihin ja Etelä-Amerikkaan ja uudempi puoli esittelee Saksaan muuttaneita emigrantteja.
Kassalta saa lipun yhteydessä kahden henkilön nimen, joista toinen saksalainen ja toinen ulkomaalainen ja museota kiertäessään  voi seurata heidän kohtaloaan  aivan heidän kuolemaansa asti.

Tietenkin voi myös tutustua kaikkiin arkiston muihinkin henkilöihin. Arkistosta löytyy iso määrä nimiä ja pääsylipun iCard'illa voi aktivoida kuulokkeita ja kuunnella maastamuuttajien tarinoita.
Rakennus on sisältä niinkuin laiva ja se keikkuukin vähän, niin että vierailija saa käsityksen laivalla olosta.

Varakkaammat kuljettivat tavaransa isoissa arkuissa, köyhemmillä saattoi olla vain pieni matkalaukku. Tuollainen alarivissä oleva musta arkku on meillä nyt olohuoneessa Amerikan tädin perintönä, siihen on punaisella maalattu hänen nimikirjaimensa.

Jos omisti hopeaa, se lähti mukaan matkaan, samoin pellavakankaat ja pitsilakanat.

Nämä kuvat ovat laivan vähän paremmista luokista. Salamaa ei saanut käyttää ja alimpien luokkien hytit olivat liian pimeitä kuvattavaksi. Tietysti siellä oli myös luksusluokan hyttejä, joissa oli vain neljä vuodetta.

Tässä ollaan saavuttu jo Ellis Islandille. Siellä saa tehdä testin ja kuulla, olisiko päässyt maahan. Minut olisivat huolineet, vaikka väitin omistavani alle 50 dollaria, mutta olin terve ja lukutaitoinen. :D

Nyt ollaan saavuttu jo New Yorkin Central stationille.

Museon kirjastossa oli mahdollisuus tehdä sukututkimusta ja sieltä löytyikin sekä Elsan että Rosan nimet. Rosa oli muuttanut vuonna 1927 New Yorkiin, jossa hän toimi Mr. Vanderbiltin kokkina, Elsasta ei löytynyt vuosilukua, mutta sain tietää, että hän on mennyt Kanadan kautta Yhdysvaltoihin. Oli aika liikuttavaa nähdä siellä Rosan allekirjoitus immigration-anomuksessa. Harmittaa, että en ottanut kopioita, kun luulin nyt tietäväni, miten löydän ne netistä ja löytyishän ne sieltä , mutta maksua vastaan enkä ole halukas maksamaan niin kovaa hintaa parista paperista. Ilman rekisteröintiä/maksua löytyy tämän verran

 mutta museossa sain klikata View Image ja sieltä löytyi käsinkirjoitettuja papereita ja Rosan allekirjoitus. Sain selville, että Rosa oli todennäköisesti mennyt ensin Göteborgiin ja jatkanut sieltä matkaa Southhamptonin kautta New Yorkiin.

Lisää tietoa museosta löytyy sen kotisivulta.  Museo oli vuonna 2007 European Museum of the Year.