Miljardäärit ja köyhät liftarit

Antibes on Cannesin ja Nizzan välillä, kaunis kaupunki, jonka jahtisatamassa miljardäärit parkkeeraavat luksuslaivansa. Ystävämme tuttava on yhden miljardäärin palveluksessa, pitää huolta tämän laivasta ja olemme kuulleet uskomatoomia kertomuksia siitä luksuselämästä, jota siellä vietetään. Palveluskuntaa on mielettömiää määriä paikalla, vaikka omistajat eivät olisikaan "kotona" ja sitäkin enemmän sitten, kun herrasväki on paikalla.

Me kävimme pääasiassa Cap d'Antibesin niemimaalla kaupungista etelään , kun halusimme tehdä kävelylenkin meren rannalla ja sieltä löytyi sopiva lenkki Sentier du littoral.

Oli kyllä kaunis reitti.

Lenkin jälkeen söimme herkullisen kala-aterian kivassa ravintolassa hiekkarannalla.

 Minä söin turskaa tomaatti-oliivi-kesäkurpitsan kanssa, njam.

Ruokailun jälkeen olisi ollut mahdollisuus ottaa aurinkoa ravintolan laiturilla.

Nyt olisi varmaan aika kertoa nuoruuden seikkailuista näillä seuduilla. Olin 19 veenä tyttöystäväni kanssa liftimatkalla Ranskassa ja silloin myös Côte d'Azurilla ja köyhinä yövyimme tietenkin aina retkeilymajoissa. Cannesissa me ihailimme illalla huvipursia ja katselimme, miten iltapukuun pukeutuneet ihmiset menivät kyläilemään laivaan ja livreeseen pukeutunut lakeija otti heidät vastaan, oli siinä suomalaistytöille ihmettelemisen aihetta.  En enää muista, oliko se Cannesissa vai Nizzassa, mutta olimme jatkamassa matkaa  Italiaan tarkoituksena mennä seuraavaksi yöski Genovan retkeilymajaan. Emme olleet edes vielä kunnolla asettuneet kadun varteen, kun hieno auto pysähtyi lähelle ja nuori mies kyseli, minne olimme menossa. Kun hän kuuli, että menemme Genovaan, hän sanoi olevansa itsekin menossa siihen suuntaan ja voivansa ottaa meidät mukaan. Muistan, että se auto oli niin ihmeellinen, että siinä oli sähköllä toimivat ikkunat, sellaista ei ollut Suomessa vielä näkynyt. Kaveri kertoi olevansa matkalla Libanoniin siskonsa häihin ja auton takakontissa oli siskolle ostettu Diorin morsiuspuku. Monacossa pysähdyttiin ja me jouduimme odottamaan jonkun aikaa autossa, kun hän kävi "liikeasioilla". Ne liikeasiat olivat sellainen juttu, että hän tuli takaisin valtava nippu Ranskan frangeja mukanaan ja piilotti ne kaikki tasaisesti auton mattojen alle. Siihen aikaan sai viedä maasta vain tietyn summan frangeja ja kaveri oli tietenkin ottanut meidät alibiksi mukaan. Kyllä ne häntä kovasti rajalla tutkivat, mutta eivät sentään auton lattiaa tarkistaneet. Kun päästiin Italian puolelle, hän riemuitsi onnistuneesta salakuljetuksesta ja halusi juhlia sitä ja tarjota meille ruokaa. Syömään mentiin hienoon ulkoilmaravintolaan ja sitten siellä syötiin tuntikaupalla kaikkia hienouksia ja vielä jälkiruokaa ja vielä kahvia, olisimme saaneet tilata mitä vain. Me katsoimme jatkuvasti kelloa, kun tiesimme, että retkeilymaja Genovassa sulkee kymmeneltä ja meidän oli pakko ehtiä sinne ja sanoimmekin siitä sitten kaverille, mutta hän sanoi, never mind, jos ei ehditä kymmeneksi, hän maksaa meille hotellin. Eihän me sitten ehdittykään ja  mentiin hotelliin, meille kahden hengen huone, kaveri sai yhden hengen huoneen. Seuraavana aamuna aamiaiselle mennessä huomasimme, että kaverin auto oli hävinnyt eli hän oli jatkanut matkaa ja meidän hotellihuone oli tosiaankin maksettu. Kun nyt taas ajeltaan samoja reittejä, tuli mieleen nämä jännät kokemukset.