Palataan Berliiniin

Nähtävyyksille ei viime Berliinin keikalla jäänyt juuri aikaa, kun Allumies oli kongressissa ja minä leikin parisuhdeterapeuttia ja kuuntelin kälyn horrortarinoita. Anoppini on jo ikuistetttu kirjaan, langosta voisi kirjoittaa kokonaisen teoksen. Ei ole aivan normaalia, että mies ykskaks ilmoittaa, että ensi viikolla lähden tästä maailmanympärysmatkalle ja kiertää sitten Intian, Australian, Uuden-Seelannin, Etelä-Amerikan, USA:n ja jättää vaimon ja pahassa murkkuiässä olevan tyttären ruikuttamaan rannalle tai ostaa vaimon kanssa yhdessä omistusasunnon ja sanoo kaksi päivää myöhemmin haluavansa erota.
No, Köpenickiin sentään ehdittiiin pitkästä aikaa, viimeksi se oli vielä DDR:ssä. Köpenickin kaupunginosan nimi on tullut tutuksi Carl Zuckmayerin näytelmästä Köpenickin kapteeni, jossa kerrotaan (todella eläneestä) Wilhelm Voigt-nimisestä kaverista, joka hankki upseerin vaatteet ja miehitti Köpenickin raatihuoneen. Voigt näytti, miten kuuliaisia ihmiset olivat, kunhan vaan jollakin on uniformu päällä.

 

Köpenick sijaitsee Berliinin kaakkoisosassa,  Spreen ja Dahmen yhtymäkohdassa ja sieltä löytyy komea linna

ja herttaisia vanhoja taloja, joissa on  asunut aikanaan mm. slaavilaisia kalastajia, ensimmäiset merkinnät rakennuksista ovat jo 1300-luvulta. Alue on suojelun alla.

Mikäpä täällä olisi asua, ihan kuin olisi lomalla, vaikka ollaan 3,5 miljoonan asukkaan kaupungissa.

Meidän makuumme oli myös raatihuone, joka sekin on suojelun alla.