Tee se kuule, mulla on trauma dioista, kun isä kuoli ja jätti meille kamalan paljon dioja. Osa niistä meni koulun biologian opettajalle, osa kaatopaikalle, osa tänne meille ja nyt niitä lähtee taas kaatopaikalle. Me jätettiin nyt noin 2500 diaa ja ne digitalisoidaan ja diamakasiineja ei tähän taloon enää tule.
Diakuvat eivät ole koskaan olleet minun juttuni, mieluummin katselen vanhoja valokuva-albumeja. Niitäkin teillä on varmaan isot pinot. Missä muodossa aiot säilyttää digikuvasi? Olet varmaan tiedustellut, onko Museoviraston kuvakokoelmat kuva-arkisto, tai joku muu vastaava kiinnostunut sinun isäsi kuvista.
En ole tiedustellut, mutta isähän oli yhteydessä museovirastoon ja toimitti sinne myös kaikenlaista tietoa kuvien ohella. Nimi kyllä,löytyi tuosta sunkin linkistä.
Ja piti vielä sanoa, että varmaan hävitetään suurin osa niistä digikuvistakin, niitä ei kannata alkaa diana katsomaan, olis liikaa työtä, annetaan digitalisoida ja sitten heitetään huonot pois. Ja ne hyvät tulee tänne blogiin, hihi.
Ole onnellinen, että teillä EI ole niin paljon dioja. Ne on olleet tosin sellaisissa makasiineissa, mutta silti osittain pölyisiä ja pitää puhdistaa ennen skannaamista.
Huh, onneksi ei ole tuollaisia, näiden digikuvienkin kanssa on jo tarpeeksi tekemistä. Juuri katselin kotiseutuni museon sivuilta kuvia kotikaupungistani, lapsuudenystäväni siellä keikisteli monessa, ollaan siis jo museokamaa itsekin.
En olisi jaksanut katsoa kaikkia läpi projektorilla, onneksi makasiineissa oli merkintä missä ja milloin otettu. Silti tulee paljon turhaan digitalisoitua, mutta jos ne ottaa 11 centtiä dialta, maksan sen mieluummin kuin teen hirveän työn katsoa kaikki läpi. Tulee tässä muuten mieleen ne entiset diaillat, kun kaverit näytti (huonoja) dioja ja meinattiin nukahtaa.
Minulla myös dioja tuhansittain pariltakymmeneltä vuodelta autotallissa Suomessa, huh! Täytyy varmaan ensi kesänä päättää mitä niille tekee...itsellä on halpa diaskanneri jos tutustuisi siihen...Suomessa ei tuo digitalisointi noin halpaa ole. :D
Voih, harmi ettet ole the kuuluisuus: saisi Arkistolaitos paljon ajankuvaa. Terv. HK
AntwortenLöschenIsän kuvia on jossain arkistoissa, mun kuvista ei ole kiinnostunut kukaan paitsi te kaikki ihanat lukijat.
LöschenAha, sielläkin on noita dia-kuvia vaikka millä mitalla. Pitäisiköhän minunkin alkaa digitalisoida diat, jotta hyllyt vähän tyhjenisivät.
AntwortenLöschenTee se kuule, mulla on trauma dioista, kun isä kuoli ja jätti meille kamalan paljon dioja. Osa niistä meni koulun biologian opettajalle, osa kaatopaikalle, osa tänne meille ja nyt niitä lähtee taas kaatopaikalle. Me jätettiin nyt noin 2500 diaa ja ne digitalisoidaan ja diamakasiineja ei tähän taloon enää tule.
LöschenMeillä vähän sama juttu. Mieheni isän kuoltua saimme kokonaisen seinähyllyllisen diakuvia. Osa niistä meni kaatopaikalle, osa on edelleen meillä.
LöschenDiakuvat eivät ole koskaan olleet minun juttuni, mieluummin katselen vanhoja valokuva-albumeja. Niitäkin teillä on varmaan isot pinot. Missä muodossa aiot säilyttää digikuvasi?
AntwortenLöschenOlet varmaan tiedustellut, onko Museoviraston kuvakokoelmat kuva-arkisto, tai joku muu vastaava kiinnostunut sinun isäsi kuvista.
En ole tiedustellut, mutta isähän oli yhteydessä museovirastoon ja toimitti sinne myös kaikenlaista tietoa kuvien ohella. Nimi kyllä,löytyi tuosta sunkin linkistä.
LöschenPiti vielä sanoa, että eihän nämä diat mitään museota kiinnosta, sinne on mennyt vanhoja kuvia mm. Viipurista.
LöschenJa piti vielä sanoa, että varmaan hävitetään suurin osa niistä digikuvistakin, niitä ei kannata alkaa diana katsomaan, olis liikaa työtä, annetaan digitalisoida ja sitten heitetään huonot pois. Ja ne hyvät tulee tänne blogiin, hihi.
LöschenÄh, noita laatikoita on meilläkin ihan liikaa.... :)
AntwortenLöschenAi teilläkin
LöschenMuistoja, muistoja. Meillä dioja ehdittiin ottaa vain vähän aikaa, joten eivät vie liikaa hyllytilaa.
AntwortenLöschenOle onnellinen, että teillä EI ole niin paljon dioja. Ne on olleet tosin sellaisissa makasiineissa, mutta silti osittain pölyisiä ja pitää puhdistaa ennen skannaamista.
LöschenHuh, onneksi ei ole tuollaisia, näiden digikuvienkin kanssa on jo tarpeeksi tekemistä. Juuri katselin kotiseutuni museon sivuilta kuvia kotikaupungistani, lapsuudenystäväni siellä keikisteli monessa, ollaan siis jo museokamaa itsekin.
AntwortenLöschenKypsähän tässä alkaa jo olemaan vaikka museoonkin.
LöschenMinulla on omia dioja, noin 20 vuoden ajalta. Kauhea työ!
AntwortenLöschenEn olisi jaksanut katsoa kaikkia läpi projektorilla, onneksi makasiineissa oli merkintä missä ja milloin otettu. Silti tulee paljon turhaan digitalisoitua, mutta jos ne ottaa 11 centtiä dialta, maksan sen mieluummin kuin teen hirveän työn katsoa kaikki läpi. Tulee tässä muuten mieleen ne entiset diaillat, kun kaverit näytti (huonoja) dioja ja meinattiin nukahtaa.
LöschenMinulla myös dioja tuhansittain pariltakymmeneltä vuodelta autotallissa Suomessa, huh! Täytyy varmaan ensi kesänä päättää mitä niille tekee...itsellä on halpa diaskanneri jos tutustuisi siihen...Suomessa ei tuo digitalisointi noin halpaa ole. :D
AntwortenLöschen