Samstag, 20. Juni 2015

Likaisen lusikan majatalo

Likaisen lusikan majatalo (Zum schmutzigen Löffel) on yhden kaverini keksimä nimitys ravintolalle/majatalolle, joka ei oikein ole meidän vaatimusten mukainen, ei sen välttämättä ole oltava likainen, mutta sellainen vähän rähjäinen. Meidän toinen B&B ei ollut aivan odotusten mukainen, vaikka huoneemme olikin aivan o.k., paitsi että lattialaudat narisi niin, että välillä luulimme naapurihuoneen ihmisten kävelevän sänkymme ohi. Omistaja puhui kaksi sanaa englantia eli taas tarvittiin ranskan kielen alkeita. Kaiken kukkuraksi mies oli kova puhumaan ja jouduin välillä lähtemään hänet nähdessäni karkuun, ettei vaan ehtinyt taas haastattelemaan. Hän esitteli ylpeänä loma-asuntonsa, jonka voi vuokrata ja se oli aivan mauttomasti sisustettu ja yritin olla kohtelias ja sanoa että trés jolie. Aamiaishuone oli tungettu täyteen pöytiä, joiden päällä oli keltaoranssi liina ja sen päällä läpinäkyvä muoviliina sottapyttyturisteja varten. Isäntä fanitti faabelikirjailija La Fontainea ja kaikki paikat oli täynnä eläinkuvia ja kaikki astiat eläimen muotoisia, esim. sokeri oli kamalan isossa leijonan muotoisessa kivitavarasta tehdyssä astiassa. Rakennus ja pihapiiri olisivat oikeastaan ihanteelliset, iso tontti Loirin (eli sen miespuolisen Le Loir'in) rannalla ja me koko ajan suunnittelimme mielessämme, miten hienon paikasta voisi saada, jos olisi vähän makua.


Paikkakunnan hyvä ravintola oli sinä päivänä valitettavasti kiinni ja isännän antama ravintolasuositus oli samaa makuluokkaa kuin hänen sisutuskin. Ravintola muistutti enemmänkin jotain leirintäalueen kioskia, se oli kauniilla paikalla, mutta ruoka oli ala-arvoista. Minä tilasin varmuuden vuoksi Confit de canard, kun ajattelin, että siinä ei voi niin kamalasti tehdä väärin. Se olikin varmaan (onnekseni) säilykepurkista ja ihan syötävää, mutta sen kanssa tarjottu perunagratiini täysin kuivaa ja mautonta ja kaikkein eniten ihmettelin lisukkeena olevia herkkusieniä suoraan säilykepurkista. Sellaisia olen varmaan viimeksi syönyt köyhänä opiskelijana. Kaikkien aikojen huonoin ateria Ranskassa.
Ravintola oli kyllä tosin idyllisellä paikalla veden äärellä.


Kolmas majapaikka olikin sitten kaupungissa, nimittäin Orleansissa ja ihan keskustassa. Jostain syystä en ole ottanut siitä lainkaan kuvia, ehkä siksi, että sympaattinen omistaja puhui hyvin englantia ja oli niin kiinnostunut meidän pyörämatkastamme, että aika meni puhumiseen. Kämppä oli taas mitä mainioin, meillä oli kaksi huonetta ja kiva kylppäri käytössä ja taas saimme oikein hyvän aamiaisen, taustalla soi hiljaa klassinen musiikki.

Jean d'Arcia käytiin tietenkin moikkaamassa.


Ihan mukava kaupunki Orleans tuntui olevan. Mentiin sinne ihan vaan sen takia, että se oli melkein reitin varrella eikä kumpikaan meistä ole ennen siellä käynyt.




Jos ei oltaisi löydetty kivaa ruokapaikkaa, oltais voitu ostaa vaikka öljysardiineja.



11 Kommentare:

  1. Väittävät, että makuasioista ei voi kiistellä. En ole siitä niin varma. Turkissakin on törmätty jos jonkunlaiseen hotelliin. Tyylikkyydestä ei ole tarvinnut aina puhua, mutta alkoi arvostamaan juuri sitä, että jos nyt kuitenkin voisi olla puhdasta, ehjää ja toimivaa, niin hotellivieras olisi kiitollinen. Ja samalla omistan nyt sellaisen kokemuksen, jota hotellinomistajat saisivat hyödynnettyä. Eli osaisin kyllä heti sanoa, että mitä hotellivieras arvostaisi ja miten saisi tehtyä pieniä parannuksia helposti. Hotellien koekäyttäjä siis, saisikohan siitä tehtyä itselleen uran?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Onhan niitä ravintolatestaajia ja varmaan hotellitestaajia kanssa, joten sinne vaan, sehän olisi ihan kiva homma, jos ei nyt ihan jotain luolia pitäisi testata.

      Löschen
  2. Mekin olemme keränneet tällä reissulla aika monenlaisia hotellikokemuksia, yleensä käytämme leirialueita, kun olemme vaunuilleet. Satojen alueiden kokemuksella minäkin kuvittelen, että osaisin tehdä kivan leirialueen :D Nyt olemme paljon paljon paremmassa majoituksessa Englannissa kuin olin odottanut. Tämän piti olla pubin yläkerran huone, jota moitittiin nuhjuiseksi, eikä nettikään toimisi, mutta huone on erillisessä rakennuksessa, juuri remontoitu ja kylppäri on suorastaan tuliterä, netti on todella nopea. Ainoastaan illalla kuului pubin asiakkaiden ilonpitoa, mutta se nyt vaan on ymmärrettävää. Edes tupakan hajua ei tullut huoneeseen, vaikka tuossa muutaman metrin päässä ihmiset tupakoi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Joskus tulee positiivisia yllätyksiä, sellainen oli meidän hotelli Quimiacissa, paras hotelli koko pyörämatkalla.

      Löschen
  3. Se kuuluisa ranskalainen gastronomia ei sitten yllä joka paikkaan.. Mutta jee, bongasin kerrankin tutun paikan retkiltäsi, Orleansissa olen käynyt muutaman kerran eikä siitä edes ole kovin pitkää aikaa. Siellä on myös sellainen 'etninen kortteli', jossa käydessään tuntuu ettei ole meikämaasta vielä poistunutkaan, vähän kuin Barbès Pariisissa. Niin kotoista :)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Me ei taidettu löytää sitä korttelia, kun ei tiedetty etsiäkään. Muuten kaupunki tuntui ihan kivalta ja löysin sieltä vielä kivat puutarhakalusteet, joten tulen pitkään ilolla ajattelemaan Orleansia.

      Löschen
  4. Mikä kämppä Orleansissa!! Tuonne kyllä majoittuisin mielelläni.
    Mikähän minuun muuten on mennyt, kun en pidä enää ollenkaan sardiineista? Aina ennen oli kätevää pitää sardiineja mukana kesämökkimatkalla, nyt ne kelpaavat vain tälle mun parhaalle kaverilleni.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Luulin, että öljysardiinit on out, mutta nyt näin, että niitähän on vaikka minkälaisia kaupassa. Ennen se oli sellainen hätäruoka, jos ei mitään muuta ollut, avattiin sardiinipurkki.

      Löschen
  5. No kyllä tämä nykyinen majapaikkakin voisi olla yksi Likaisen Lusikan majatalo. Se aamiainen, vaaleaa sämpylää tulee jo korvista ulos. Respalaiset ovat toki ystävällisiä, mutta... Gastronomiaa pitäis taas löytää huomiseksi jostain, mulla tulee kyllä nälkä niin pian, että täytyy aina miettiä joku ruokapaikka.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. EIkö löydy Wiener Schnitzler tai Marillenknödel?

      Löschen
    2. Tänään oli pakko syödä Wiener Schnitzler koska oli niin nälkä. Marillenknödeleitä toivottavasti löytyy pussissa kotiin vietäväksi. Nyt illalla söin jotain salaattia, mutta ne uittavat salaatit öljyn ja etikan sekoituksessa enkä oikein pidä siitä. Enemmän mulle käy tuo italialainen tapa salaateissa! Mutta ihan hyvin tietty pärjään täällä...

      Löschen