Maa on niin kaunis

Maa on niin kaunis laulettiin lauantain hautajaisissa. Allumies tuntee melodian ehkä Suomestakin , mutta ainakin Niinkuin taivaassa-elokuvasta ja lauloi kanttorin ja papin jälkeen kovimmalla äänellä kaikista hautajaisvieraista, Vainaja oli henkeen ja vereen karjalainen ja oli todella liikuttavaa, kun vieraiden kappelista poistuessa kanttori soitti uruilla Karjalan kunnailla. Voin nyt vertailla suomalaisia hautajaisia saksalaisiin ja pidin suomalaisia henkilökohtaisempana ja pidin siitä, että siellä laulettiin paljon, sekä kappelissa että kahvitilaisuudessa, kun täällä Saksassa soittivat vaan "nauhalta" musiikkia. Samoin pidin siitä, että luettiin myös adressit ja kauniita värssyjä ja oli mahdollisuus kertoa muistoja vainajasta.
Todella kaunis oli Suomenmaa. Jo lentokoneessa katselin ihmeissäni alas ja näin saaristoa ja sinistä merta ja ihmettelin, että minnehän suuntaan me nyt oikein lennämme, ei ainakaan Suomeen, jossa on aina ollut pilvistä ja sateista eikä ole nähnyt lentsikasta mitään. Mutta Suomeenhan sitä mentiin, sää oli täydellinen aivan koko ajan, tosin kylmää, mutta meillähän oli talvivaatteet mukana joten ei hätää.
Kotona pakatessani varasilmälaseja mukaan laitoin aurinkolasit takaisin laatikkoon, mutta kyllä niille nyt olisi ollut käyttöä.

Torillakin käytiin ja kauppahallissa ja niin mielellämme olisimme ottaneet herkkuja mukaan, mutta meillä oli vain käsimatkatavaraa, joten ruokaostokset jäivät tekemättä. Allumies havitteli sieniä ja minä puolukoita ja karpaloita. Stockmannin hulluilta päiviltä sain villatakin, se piti pukea lennolle mennessä päälle, kun ei olisi mahtunut pieneen laukkuun.

Arabianrannassa kävimme moikkaamassa kakkahanhia, jotka olivat ehkä jo lähdössä talven viettoon tänne.

Hotellimme oli pieni 13 huoneen Nordic Länsisatamankadulla lähellä Ruoholahden metroasemaa ja olimme oikein tyytyväisiä. Aamiaishuonetta saa käyttää muinakin aikoina, siellä voi keittää kahvia tai teetä ja tai jopa syödä omia ruokia kauniin pöydän ääressä. Me kävelemme mielellämme ja kävelimme sieltä todella kauniita reittejä keskikaupungille. Alueelle on rakennettu ja rakennetaan edelleen asuintaloja ja voisin hyvin kuvitella asuvani siellä. Ikkunastamme oli tämä näkymä:

Ystäviäkin ehdimme tapaamaan, ensin Helsingissä ihanaa HK-perhettä. Meillä on treffit Mr. HK:n kanssa Aleksis Kiven patsaalla ja naureskelimme, kun siinä seisoi aika liuta turvapaikanhakijoita ja me valkonaamat siinä vieressä. Sopivasti teemaan oli Facebookissa Karin piirros, ajankohtainen sekä Aleksis Kiven päivän/patsaan ja puuronkin suhteen.

Kuva: Visavuoren museo/FB

Vietimme kivan illan Helsingissä HK:n perheen kauniissa talossa,  söimme herkullista ruokaa ja joimme hyvää viiniä ja pidimme sekä vanhempien että lasten seurasta, kiitos teille vielä kaikesta♥
Hautajaisten jälkeen illalla kummipoika haki meidät kotiinsa ja saimme tavata 5v ystävämme ja kesäkuussa syntyneen pikkusiskon. Livemusiikkia oli sielläkin tarjolla, kun 5v lauloi isänsä pianolla säestämänä Kodin kynttilät, liikuttavaa. Hän ei osaa tekstiä vielä ulkoa ja LUKI sen paperilta laulaessaan.

Kummipoika lähti sattumalta saman iltana lentokentälle, joten saimme kätevästi kyydin sinne. Menimme yöksi Glo hotelliin, koska paluulento lähti aamulla jo kello 7:40. Glo on lähtöaulan alapuolella terminaalirakennuksessa, joten matkaan lähtöselvitykseen meni vai minuutti eli todella kätevää. Huone on kivasti sisustettu, mutta ikkunaton eli vähän niinkuin olisi laivan ikkunattomassa hytissä, mutta eihän siellä muuta tehdä kuin nukuta. Aamiaista emme ehtineet testaamaan, mutta meillä oli muutenkin tarkoitus syödä aamiainen vasta Düsseldorfissa.

Oli mukava käydä Suomessa, mutta viime aikojen läheisten kuolemat ovat usein mielessä ja synkkä raskas yö usein yllättää.