Sunnuntain suupalat

Olimme eilen kahden ystäväpariskunnan kanssa syömässä siinä ravintolassa, jonka nimi ei suomen kielessä kuulosta kovin kivalta, se on nimittäin Tappo. Tässä tapauksessa se on ilmeisesti italian kieltä ja tarkoittaa korkkia.
Saimme alkupalaksi jotain, jota emme ole koskaan ennen syöneet, nimittäin ranskalaisia perunoita tryffelin kanssa.

Eipä olisi tullut meikäläisen mieleen yhdistää näitä kahta, mutta ne oli yhdessä aivan uskomattoman iiiiiihania, edellyttäen, että pitää tryffelistä. Tryffelisienet taitaa olla sellaisia, että joko niitä rakastaa tai sitten vihaa ja minä rakastan niitä yhtä paljon kuin suklaatryffeliäkin.
Talo tarjosi lopuksi kaikille digestiivin, joko grappaa tai ramazottia, mutta kun en halunnut mitään alkoholia, toivat minulle pikkupikkuriikkisen suklaakakun. Kuvasta ei varmaan oikein näy, mutta se on todella sellainen kakkuvuoan näköinen sormustimen kokoinen suklaakonvehti.