Autenttinen Australia

Neljän viikon Australian matkamme oli mielestäni oikein hyvin suunniteltu, siitä kiitokset sydneyläisille ystävillemme loman alkuosasta ja Allumiehelle lopusta. Kaikki osui nappiin  PAITSI YKSI kokemus, jota emme olleet unissammekaan osanneet suunnitella, mutta josta tuli unohtumaton kokemus. Olimme matkalla Adelaidesta Barossa Valleyn viinialueelle ja poikkesimme lounasaikaan pieneen Williamstownin kylään syömään sandwichia. Kun jatkoimme sieltä matkaa, huomasimme, että tuuli oli yltynyt ja kaatoi kylän auringonvarjoja ja liikennemerkkejä ja taivas oli erikoisen keltaisen värinen.

Sitten tulikin kännykkään tällainen ilmoitus tai sanotaan, että se _oli_ tullut kännykkään, mutta emme (oikeastaan onneksi) kuulleet sitä ja jatkoimme matkaa Tanundassa varaamaamme B&B:hen emmekä osanneet vielä pelätä mitään.

Ajoimme majapaikkaamme ja emäntä kertoi, että bushfire jylläsi 50 km päässä. Sähköt meni poikki eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta kuunnella radiota tai katsoa T-uutisia, mutta luotimme siihen, että landlady pitää meidät ajan tasalla ja sanoo, milloin on parasta lähteä käpälämäkeen. Meillä ei ollut mitään syötävää, sillä oli ollut tarkoitus mennä illalla keskikylälle ravintolaan syömään, mutta kun sähköt oli koko etelä-Australiasta poikki, eivät hellat ja kassat ja luottokorttireaderit toimineet ja kaikki ravintolat olivat kiinni. Onneksi huomaavainen emäntä antoi meille pullon punaviiniä ja lautasellisen leikkeleitä ja juustoja ja suolakeksejä. Olimme helpottuneita, että meillä oli auton tankki täynnä ja ainakin mahdollisuus lähteä autolla suuntaan, jossa ei olisi palanut.

Taivas muuttui nopeasti kellertävästä  aina vain tummemman ja vaarallisemman näköiseksi.

Allumies kiipesi ylemmäs kukkulalle ja sai kännyllä otettua näin hienon kuvan. Kukkulalta näki myös kaukana liekit, mutta niitä ei saanut kuvaan, olivat sen verran kaukana.

Onhan noista puskapaloista useinkin luettu tai kuultu televisiosta, mutta kyllä se oli vähän eri tunne, kun oli itse niin lähellä. Matkan varrella olimme usein nähneet tauluja, joissa ilmoitettiin palonvaarasta ja minkälainen vaara oli sillä hetkellä sillä seudulla, mutta onhan niitä metsäpalovaroituksia Suomessakin kuultu emmekä olleet ottaneet asiaa niin kovin vakavasti.

Illalla sähköt onneksi palasivat, sillä olisi ollut kurjaa istua siellä koko ilta pimeässä (ja pelossa) eikä kynttilänvalossa ole kiva lukeakaan. Kuulimme seuraavana päivänä, että palorintama oli ollut noin 20km levyinen ja yhteensä tuhoutui noi 80000 hehtaaria. Kahvilan tarjoilija kertoi meille seuraavana päivänä, että heidän kotinsa oli aivan tuhkan peitossa ja kahvilassa oli pakko maksaa käteisellä, kun kassa ei toiminut, vaikka sähköt palautuivatkin jo illalla.

Saimme esitteen, jossa lukee, miten pitää käyttäytyä paljon syttyessä. Käsketään esim. pitämään autossa aina patterillinen radio, että voi kuunnella ohjeita radiosta ja villahuopa, joka on tarkoitettu suojamaan ihmistä kuumuudelta. Kyllä siinä tuli sitten mietittyä yhtä sun toista riskitilannetta, miten esim. happi saattaa loppua.
Kamala kokemus se oli ja varmaan vähän eri tavalla kuuntelemme nyt uutisia Australian paloista. Ystäviemme sukulaisten luona oli bushfire ylttänyt jo muutaman kadun päähän heidän talostaan ja siinä sitten mietittiin mitä ottaa mukaansa ja milloin pakenee. Hienoa oli mielestämme, että mekin saimme kännykkään varoituksen.