Erilaiset maailmat

Teimme Burgundissa retken Le Creusot-nimiseen vanhaan pienehköön teollisuuskaupunkiin, joka on pääasiassa ollut tunnettu metalliteollisuudesta. Luulin ennen, että sieltä tulee Le Creuset-padat, mutta se oli erehdys, yksi kirjain on eri.  Saavuimme kaupunkiin aamupäivällä ja huomasimme iloksemme, että siellä oli toripäivä ja suuntasimme heti torille, mutta se oli pettymys verrattuna niin moneen muuhun kivaan ranskalaiseen toriin, pääasiassa "maghrebbelaisia" myyjiä myymässä halalbroilereita ja kaikenlaista tusinatavaraa ja asiakkaatkin vähän sitä sun tätä ja lähdimmekin heti pois, mutta eipä tarvinnut kävellä kuin muutama sata metriä ja siellä avautui aivan toisenlainen maailma.
Le Creusot'ssa oli aikanaan kuningatar Marie Antoinetten (1755-1793) kristallitehdas ja myöhemmin tehtailija Eugene Schneider perusti sinne imperiuminsa ja nurkan takaa löysimmekin sitten vaikka mitä, ison puiston ja kauniit näköalat.

Alueella oli kaksi tuollaista isoa kartiomaista rakennusta ja kävi ilmi, että niissä on ollut aikanaan Marie Antoinetten lasitehtaan sulatusuunit. Tykit symbolisoivat ilmeisesti kaupungin metalliteollisuutta.

Luimme matkaoppaasta, että toisen rakennuksen sisällä olisi pieni teatteri, mutta museo oli kiinni ja aukesi vasta kolme tuntia myöhemmin. Onneksi ystävämme M puhuu sujuvaa ranskaa ja osaa käsitellä ihmisiä oikein ja hän sai kuin sainkin ylipuhuttua jonkun vahtimestarin antamaan meille avaimet ja pääsimme rakennuksen sisään katsomaan teatteria ja sieltähän tuli esiin koko matkamme highlight, aivan uskomattoman upea pieni vanha teatteri, joka ei ilmeisesti ole enää käytössä.

Katto oli trompe-l'oeil, ihan kupolin näköinen.

Oli siinä ihmettelemistä. Allumies meni tietenkin heti näyttämölle esittämään Friends, romans, countrymen, lend me your ears, mutta sitten löytyi jostain nurkasta esitelehtinen, jossa kerrottiin teatterista ja hän vaihtoi Shakespearen tekstin siihen.

Tässä pienessä teatterissa teollisuuspohatta Schneiderin perhe otti vuosien mittaan vastaan kuninkaita, kuningattaria, presidenttejä, sulttaaneita ja ties mitä tärkeitä ihmisiä ja hienot puitteet olivat, ei voi muuta sanoa. Minä luulin, että siellä on vanhassa sulatusuunissa jokunen penkki ja pieni näyttämö, mutta sieltähän tulikin esiin pikku-Versailles. Ja ajatella, museon mies päästi meidät sinne sisään.