Dienstag, 12. Juli 2016

Mariaarteita löytyi

kellarin kaapista ja vanhojen diojen joukosta.

Tällainen pussukka, johon on tullut kuulakärkikynästä läiskä ja siksi se on joutunut pois käytöstä


ja keittiön vanha pöytäliina, kuosi nimeltä Nekku. Liina pääsi nyt uusiokäyttöön terassille.



Ja traraa traraa, päivän asu, aivan ensimmäinen marimekkoni, josta olin kamalan ylpeä.


14 Kommentare:

  1. Mulla oli noita pussukoita monta. Möin ne kaikki aikoinaan Suomessa kirpparilla.

    AntwortenLöschen
  2. Taytyy tunnustaa etta mina en kai ole ikina omistanut yhtaan Marimekon tuotetta. Eivatka ole minun makuuni koskaan olleet. Mutta poikkeus vahvistaa saannon, tuo poytaliina on kylla natti.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oho, luulin, että kaikki tykkää.

      Löschen
    2. Heheh, ei nyt sentään kaikki tykkää marimekosta. Järkyttäviä kuoseja. Anteeksi vaan, te, kenen silmää ne viehättää.

      Löschen
    3. Kamalaahan se oliskin, jos kaikki tykkäis aina ihan samanlaisesta ja esim. kaikki asunnot olis kalustettu samannäköiseksi.

      Löschen
  3. Minä olen Marimekko-ihmisiä, mutta mies ei. Nyt käyn siellä aina hiplaamassa mekkoja. Joistakin tykkäisin kovastikin, mutta en ole ollut valmis maksamaan sitä täyttä hintaa. Jos siis joskus sattuisi joku hyvä ale kohdille. Kuopuksella oli useampikin Marimekon mekko pienenä. Ja pojilla raitapaitoja. Niitä saattoi saada edullisestikin. Ja joistakin kauniista kankaista ompelin pieniin peittoihin pussilakanoita.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. On mulla nytkin yksi mekko, johon pitäis yrittää mahtua 6.8., kun kummipoika menee naimisiin, laihdutuskuuri on meneillään.

      Löschen
  4. Hienoja löytöjä. Onnittelut! HK

    AntwortenLöschen
  5. Hienot löydöt.Ja ihana kuva sinusta,et ole pahemmin tuosta muuttunut:)

    AntwortenLöschen
  6. Kiitos Jael. Blogger kiukuttelee taas, en voi kommentoida suoraan kommenttisi alle.

    AntwortenLöschen
  7. Mitä aarteita♡ Monta pussukkaa omistan minäkin, on uusia ja vanhoja ja laidasta laitaan löytyy muutakin Marimekkoa, raitapaitoja, laukkuja, kasseja, verhoja (monen vuosikymmenen takaa ja aivan kuin uusia),mutta tuo hauska Nekku on jotenkin jäänyt minulta huomaamatta, vaikka juuri sen syntyaikoihin kankaita ostinkin. Osasitpa poseerata kuin ammattilainen! Muistan muuten kuinka Saksan = Kölnin kaduilla hiukan ihmeteltiin meidän suomalaisten Marimekkoja ja Metsovaarankin kankaista tehtyjä mekkoja:)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. No nyt muuten muistuu mieleen yksi ihmeellinen tapaus. Se oli just tuo mekko päällä, kun olin Heidelbergissä astunut ratikkaan ja kun jäin pois ratikasta, tuli ihan hikinen pyöräilijä ja antoi mulle käteen lapun. Siinä luki jotain "gerade gesehen, bin begeistert, möchte Sie gern kennenlernen" ja sitten nimi ja osoite. Huh, mua ei ole kyllä koskaan sitä ennen eikä sen jälkeen kukaan mies ihaillut, jotenkin sain ton kämppäkaverin ylipuhuttua, että se otti mut. Olin kamalan utelias ja kun olin palannut jo Suomeen, kirjoitin sille ja väitin, ettei ollut aikaisemmin mahdollisuutta ottaa yhteyttä. Se vastas, oli joku Doktor SejaSe Taunuksesta Frankfurtin läheltä, varmaan joku vanha ukko. Se oli ylipuhunut sen pyöräilijän tuomaan mulle sen lapun, kun oli itse jalan liikkeellä. No, en ollut kiinnostunut, mutta en ole unohtanut tapahtumaa, se oli niin erikoinen ja syynä ainoastaa Marimekko.

      Löschen
    2. Olipa tarina! Marimekko saa näköjään aikaan vaikka mitä, hyvä ettei sinusta tullut Doktor SejaSen rouva, vaikka hänellä hyvä maku olikin.

      Löschen