Arequipa

Ecuadorista lensimme Peruun ja siellä tarkoituksella ennen Cuscoa (3400m)  Arequipaan (2300m) , jotta voimme asteittain totuttautua korkeuteen. Reitti oli todella hyvin suunniteltu eikä kukaan meistä kärsinyt vuoristotaudin oireista. Myöskään tulvat ja mutavyöryt eivät onneksi haitanneet matkaamme. Sain jatkuvasti viestejä Euroopasta, kun kaverit olivat huolissaan, mutta ainoa mitä me koimme tulvista, oli nähdä perulaisten solidarisuus uhreja kohtaan. Joka paikassa kerättiin vaatteita, patjoja, juomavettä jne ja vapaaehtoisia oli paljon töissä. Kuvan keräys oli presidentinpalatsin pihassa.

Arequipa on vulkaanivuorten ympäröimä todella kiva kaupunki ja olimme siellä kaksi yötä Libertador-hotellissa, joka oli kävelymatkan päässä Unescon suojelun alla olevasta historiallisesta keskustasta.
Kaupungista löytyi idyllinen ja rauhallinen katu(kin)

mutta yleisempi kuva taitaa olla tämä taksijono. Jokainen, joka kynnelle kykenee, työskentelee muun työpäivän päätteeksi taksiautoilijana.

Me kävelimme illan suussa keskustaan aukiolle nimeltä Plaza de Armas. Valitettavasti Suomen Armas on paljon kivempi kuin tuo espanjankielinen, joka tarkoittaa aseita. Kiipesimme yläkerran kapakkaan, josta oli kaunis näkymä aukiolle

ja tilasimme Perun kansallisjuomaa eli Pisco sour. Pisco on rypäleistä tislattu vaalea "brandy" ja joka paikassa on tarjolla Pisco sour, johon tulee Piscon lisäksi limettimehua, sokeria ja valkuaista.

Tuomiokirjon vasen torni on korjattu, se oli luhistunut edellisessä maanjäristyksessä. Maa järisee 3-4 kertaa päivässä, siitä eivät asukkaat ole moksiskaan, ilmeisesti kaikkeen tottuu. Hyvin usein näki kylttejä, joihin oli merkitty, mihin paikkaan pitää mennä turvaan, jos tulee pahempi maanjäristys. Esim. jossain ravintolassa oli kaariholven alla kyltti, se oli varmin paikka.

Armaksen aukiolla istui myös tämä mies kirjoituskoneensa kanssa. Hän on ammatiltaan kirjoittaja ja kirjoittaa lukutaidottomille tekstejä. Tällainen ammatti tulee esiin mm. Gabriel Garcia Marquezin kirjassa Sadan vuoden yksinäisyys.

Arequipa oli todella idyllinen kaupunki.

Siellä oli myös hyviä alpakkakauppoja, joihin me naiset poikkesimme mielellämme. Nämä naiset kutovat erikoisilla "kangaspuilla".

Arequipassa on iso kauppahalli, jonka katon on suunnitellut ei sen vähäisempi kuin Gustave Eiffel.

Tarjolla on vaikka mitä hedelmää

ja perunoita perunoita perunoita. Perulaiset syövät paljon perunaa, laatuja on satoja. Aloinkin tässä jo itsekseni miettiä, että johtuuko peruna-sana Peru-nimestä, mutta ei kuulemma johdu.

Myynnissä oli myös perunaa eksoottisempaa, mm. härän kiveksiä. Allumies tajusi heti, mistä oli kysymys. Laitan tuon kuvan vähän pienempänä, ettei tule huono olo.

Taidan laittaa seuraavankin pienempänä, tässä on laaman embryo. Sellaisia ripustetaan oven päälle, tuo onnea ja jälkikasvua taloon.

Yksi Arequipan nähtävyyksistä on Santa Catalinan nunnaluostari keskellä kaupunkia. Siellä asuu vielä 16 nunnaa.

Nykyisten nunnan kämppiä emme nähneet, mutta vanhat olivat aika luksusta ja nunnat olivat rikkaitten perheitten tyttäriä, joista vanhemmat maksoivat kalliin hinnan, jotta naimaton tytär pääsi luostariin. Muistaakseni jokaisella nunnalla oli myös oma kotiapulainen.

Meillä oli luostarissa saksaa puhuva opas, joka päästeli reilun tunnin monotonisen litanian luostarista. Taisin jo mainita, että oma saksalainen oppaamme Jan tiesi aina paljon enemmän kuin kukaan paikallinen opas ja osasi esittää kaiken niin mielenkiintoisesti, että häntä jaksoi kuunnella vaikka kuinka kauan. Ainakin kaksi paikallista opasta sanoi oppivansa aina uutta Janilta. Luostarissa ei oltu yhtään "amused" Janin opastuksesta ja hänellä on ollut pitkään jopa porttikielto sinne. Nyt hän olisi saanut tulla mukaan, mutta koska hän ei kestä huonoa ja osittain väärää opastusta, hän ei uskaltanut tulla mukaan, sillä hän ei voisi olla hiljaa. Siinä taas näimme mikä ero on oppaalla ja oppaalla.

Arequipa on todella kiva kaupunki, se on mielestäni "must" Perussa kävijöille.