Fine wine, fine dining, fine friends

Eilen saimme nauttia Saksan ruuhkaisista moottoriteistä, kun palasimme kummipojan + vaimon kanssa tekemältä viiniretkeltämme Pfalzin maakuntaan. Pää on vieläkin pyörällä kaikesta ja pesukone laulaa täällä seitsemättä kertaa, kun en ehtinyt ennen lähtöä pestä kaikkia hotelli Allulan pyykkejä. Pää on muutenkin vielä sekaisin, ei pelkästään viinin maistelusta vaan myös kielisekamelskasta, kun puhuimme sekaisin suomea, englantia ja saksaa. Hotellimme tuttu tarjoilija katsoi ihmeissään, kun tilasin häneltä ruokia suomen kielellä enkä lainkaan huomannut puhuvani suomea.
Menomatkalla poikkesimme Deidesheimiin ja siellä tunnetulle von Winningin viinitilalle, ensin heidän ravintolaansa lounaalle ja sitten vielä maistamaan muutamaa Rieslingiä. Pohjoismaat ovat kuulemma Rieslingin ystäviä kun taas täällä juodaan usein muistakin rypäleistä tehtyä viiniä kuten esim. Sauvignon Blanc, joka on yksi omista lemppareistani.

Kuvia ei tullut juuri lainkaan otettua, laitan tähän nyt sekaisin vieraiden ja omia kuviani. Olimme siis taas yötä lempparihotellissamme ja vieraatkin ihastuivat siihen. Sää oli niin kiva, että kävivät aamuin illoin nauttimassa hotellin uima-altaista ja saimme istua ulkona aamiaisella ja illallisella paitsi kerran olivat jostain syystä kattaneet sisälle. Hotellista käsin teimme perinteisen retken Elsassin puolelle Strasbourgiin. Ylemmässä kuvassa rakkaat vieraat Petite France, alemmassa tuomiokirkon komea astronominen kello.

Kello on todellinen renessanssiajan mestariteos, tästä voi katsoa miten se soi. Me kuulimme vain lyhyen soiton, silloin ylhäällä oleva luuranko kilisteli kelloja.

Matkan päätarkoitus oli tutustuttaa kummipoikaa saksalaisiin viinipaikkoihin ja tietenkin viettää yhdessä laatuaikaa ja molemmat olivat oikein ihastuneita viinitarhoista ja maisemista. Kiipesimme mm. Madenburgin linnan rauniolle, sieltä oli komeat näköalat alas.

Tässä kummipojan taidetta:

Kävimme mm. Dr. Wehrheimin viinitilalla kuulemassa heidän poikansa mielenkiintoista kertomusta talon viineistä, hän puhui täydellistä englantia, joten meidän ei tarvinnut kääntää enkä varmaan olisi osannutkaan, sillä en taatusti olisi tiennyt, mitä on vaikkapa punainen liuskakivi englanniksi. Myös Ökonomirat Rebholzin neitonen puhui hyvää englantia ja opetti meille paljon viinin teosta.

Ennenkuin veimme vieraat Frankfurtin kentälle, piipahdimme vielä vanhaan opiskelukaupunkiini Heidelbergiin. Valitettavasti en tunne siellä enää ketään, sillä kaikki kaverit olivat muualta tulleita opiskelijoita ja landlordini oli amerikkalainen upseeriperhe, joilta sain babysittausta vastaan vinttikamarin. He ovat jo kauan sitten palanneet Trumplandiin.

Heidelbergin vanhaakaupunkia, tuolla jossain oli ensimmäinen kämppäni ennenkuin sain ylennyksen upseeriperheen babysitteriksi vanhaan  Mark Twain Villageen. Wikipedian linkissä näkyy kuva talostani, huoneeni oli vinttikamari neljännessä kerroksessa.

Käynnin kruunasi käynti kahvilassa, jossa aikanaan vietimme paljon aikaa. Sieltä löytyy Heidelbergin parhaat kakut, laatu oli edelleen hyvä eli voin suositella.  Lähetin kuvan kämppäkaverilleni Uschille, joka muutti aikanaan Australiaan.

Kiitos kummipojalle ja ihanalle vaimolleen tästä laatuajasta♥