Marraskuun matka

Paras mahdollinen päätös oli lähteä marraskuussa Lissaboniin, jossa oli täydellinen sää kaupunkimatkalle ja ehkä ihan pikkuisen vähemmän turisteja, joita kyllä siltä riitti. Meillä oli viisi päivää pilvetön taivas ja keskipäivällä noin +20C lämmintä, tosin aamulla ja illalla oli syytä ottaa ohut takki, vaikka monet paikalliset kulkivat vielä t-paidassa.
Allumies oli taas onnistunut kämpän valinnassa. Talo on kunnostettu vuonna 2014 ja siinä on yhdeksän apartementoa, jotka on kaikki kalustettu eri tavalla. Hotelli välitti meille kuljetuksen (25€) ja kentällä odotti kuski nimilapun kanssa, tosi kätevää ja niin pääsimme nopeasti "kotiin".

Meidän asuntomme oli talon toisella puolella ja se oli siksi erityisen rauhallinen, mutta eipä tällä kadullakaan kovin paljon liikennettä ollut.

Pyykit liehuivat edelleen Lissabonissa, vaikka tässä väitetään jotain muuta.

Talomme sijaitsi hyvällä paikalle ja pääsimme helposti hyvin moneen paikkaan kävellen ja nurkan takana oli katu, jossa liikennöi legendaarinen ratikka numero 28. Ostimme joinakin päivinä noin kuuden euron lipun 24 tunniksi ja sillä voimme hypätä ratikan kyytiin, ainakin teoriassa, sillä käytännössä se oli useimmiten niin täynnä, että emme mahtuneet sisään. Idea mennä muulla kyytiä päätepysäkille ei toiminut sekään, sillä siellä oli monen sadan metrin jono odottamassa pääsyä ratikkaan.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli sen verran aikaa, että ehdimme kävellä kahville kauppahalliin ja katsella rantapromemadia ja ihailla auringonlaskua.

Hotellin lähellä oli ravintola, jota suositeltiin opaskirjassamme, mutta josta hotellin kiva ja avulias resparouva ei jostain ihmeen syystä ilmeisesti pidä. Onneksi emme siitä kysyneet häneltä, sillä olisi ollut harmi, jos emme olisi menneet sinne syömään. Madame Petisca on erään hotellin kattokerroksessa ja sieltä on komeat näköalat. Ruokalista on aika lyhyt, mutta syömämme tonnikala, jättikatkaravut ja tempuravihannekset olivat todella hyviä ja menisin mielelläni sinne uudelleen syömään.