Se ei ole pari päivää sitten kirjakaupassa näkemäni The Child's First Book of Trump, vaikka se hauskalta kuulostaakin [KLIK]
vaan Deborah Feldmanin omasta elämästään kirjoittama Unorthodox eli The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots. Se kertoo nuoren naisen elämästä Brooklynin juutalaispiireissä, aivan uskomaton tarina, jonka luulisi kertovan keskiajasta eikä meidän vuosituhannestamme.
Deborah syntyi New Yorkin Brooklynissa vuonna 1986. Isä oli henkisesti jälkeenjäänyt ja hänelle oli järjestetty saksalaisjuutalainen vaimo, joka jätti perheen ja seurakunnan enemmän kuin nopeasti. Hänellä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta ottaa tytärtään mukaan ja Deborah jäi isovanhempien kasvatettavaksi.
Isovanhempien "lahko" oli syntynyt holokaustista selvinneistä eurooppalaisista, joiden mukaan holokaust oli Jumalan rangaistus juutalaisten assimilaatiosta Euroopassa. Lahkolaiset yrittävät elää niin, että Jumala ei uudelleen rankaisisi heitä. Vaatteet ovat mustia, avioliitot järjestetään jo 16-17 vuotiaille, lapsia syntyy perheeseen 10-20, naiset ajavat päänsä kaljuksi ja käyttävät peruukkia, koska hiuksia ei saa näyttää. Kirjat ovat kiellettyjä, samoin englannin puhuminen perheen sisällä, siellä puhutaan ainoastaan jiddišin kieltä. Deborah kävi aina salaa kirjastossa lainaamassa kirjoja ja piilotti ne tyynyn alle ja luki salaa. Radio ostettiin taloon syyskuussa 2001, kun isoisä oli nähnyt kadulla jonkun lehden otsikon Twin Towerseista ja halusi tietää enemmän.
Deborahille etsittiin sopiva sulhanen ja hän joutui naimisiin 17 vuotiaana. Seksihommat eivät hääyönä onnistuneet ja sulhanen ilmoitti asiasta vanhemmilleen ja suurinpiirtein koko suku odotti sitten vahvistusta, milloin tämä asia saatiin hoidettua, mikään asia ei jäänyt yksityiseksi. Ennen häitä oli vaikka minkälaisia puhdistusrituaaleja ja muutenkin naisen ruumis on epäpuhdas, vaikka sitä toisaalta välttämättä tarvitaan lasten synnyttämiseen. Homoseksuaalisuus ja masturbointi ovat kiellettyjä ja kun naapurissa isäntä huomasi poikansa masturboineen, hän leikkasi tältä sekä pippelin että kaulan poikki. Toisaalta lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole kielletty.
Saksalaisia pidettiin demoneina, he eivät olleet ihmisiä. Deborah jätti 23 vuotiaana seurakunnan ja otti 3v poikansa mukaansa. Hän halusi nähdä maailmaa ja seurasi isoäitinsä jalanjälkiä ja saapui Berliiniin, jossa hän asuu nyt poikansa kanssa. Hän on ammatiltaan journalisti, usein televisiossa ja on juuri kirjoittanut toisen kirjansa.
Tässä [KLIK] Deutsche Wellen englanninkielinen haastattelu.
Olis varmasti kiinnostava. Spiegelillä on muutenkin paljon mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä kirjoja, Flucht und Vertreibung-asioihin liittyviä. Luin joskus Als Feuer vom Himmel fiel - eikä voi kuin ihmetellä eikö ihmisen hulluudella ja kummallisuudella ole mitään rajaa, ei kai ...
AntwortenLöschenpaskeriville
Kuulostaa sodalta tuo kirjasi, en taida uskaltaa edes katsoa sinne.
LöschenLähinnä asiakirjoja, lähihistoriaa ja ihmisten kertomaa tapahtuneesta ja omista kokemuksistaan. Ei kovinkaan kaukana tuon Feldmanin kertomasta.
Löschenpaskeriville
Siis Sachbücher (mitä se on suomeksi) eikä Urkunde. Varmaan hoksasit.
LöschenOnko se non fiction eli tietokirja vai mitä?
LöschenHuh, lapsen ensimmäinen kirja Trumpista, ajatella että sellainenkin on,
AntwortenLöschenOrtodoksijuutalaisten keskuudessa on monta eri suuntausta, niin etten ole lainkaan selvillä niistä,ja jotkut ovat niin eristäytyneet että tulee tuollaisia ihmeellisiä määräyksiä,joita on vaikeaa ymmärtää. Ongelma on se että esim. täällä Israelissa he tekevät niin paljon lapsia, että jossain vaiheessa tämä sekuläärien enemmistöosuus on vaarassa joutua minoriteetiksi,mikä on erittäin pelottava ajatus.
Niitä on tosiaan vaikka kuinka paljon erilaisia lahkoja. Nämä esim. vastustavat Israelia, koska ainoastaan Messias saa perustaa juutalaisen valtion. Kuin muuten juuri, että Deborahin mies on myöhemmin myös jättänyt lahkon ja mennyt ei-uskovaisen naisen kanssa yhteen. Kun luki kirjasta siitä hurjasta anopista, joka kontrolloi pojan seksinkin, niin uskon, että hän on saanut sydänhalvauksen, kun poika on lähtenyt.
LöschenKatsoin sen haastattelun ,ja selvisi että Deborah oli kuulunut Satmar-lahkoon. Se ja Neturei Karta-lahko on ne kaksi pahinta, Joka vuoden lopussa uuden vuoden toiveeni on se että mahdollisimman moni heistä löytäisi valon, eli jättäisi tuon täynnä sääntöjä olevan elämänsä, mutta sellaisille jotka noin monen ja tiukan sääntöjen keskellä ovat kasvaneet, ei ole helppo sukeltaa ns. normaaliin elämään. Esim. heidän yleistietonsa eivät ole lainkaan tavallisten ihmisten tasolla, ja he tarvitsevat paljon apua jotta pystyvät rakentamaan elämänsä alusta. Täällä Israelissa on järjestöjä jotka heitä siinä auttavat, ja esim. supermarkettini ihana pomo Guy kutsuu aina lahkoja jättäneitä luokseen aterioimaan.
LöschenUskomatonta, että Brooklynissäkin 2000-luvulla voi olla niin tietämätön maailmasta.
LöschenHuoh noita kamalia lahkoja. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta kirjalta. Katsoin tuon haastattelun. Kyllä vanhoillislestadiolaiset jäävät tuossa todella kauas, vaikka sekin lahko on tänä päivänä niin eriskummallinen ja naisia kohtaan erittäin hankala.
AntwortenLöschenJoo, aivan uskomatonta mitä jotkut uskonnot tekee ihmiselle. Islamia kritisoidaan, mutta kyllä nuo pelaa samassa liigassa.
Löschen