Pyörällä Tirolissa (Innichen-Lienz)

Edellisessä postauksessa mietin kenen sääennustetta uskoisi. Päätettiin olla uskomatta ketään ja sepä olikin hyvä juttu, sillä joka päivälle oli luvattu ukkosta ja sadetta ja kertaakaan ei satanut tai ukkostanut ja meillä oli täydellinen sää koko ajan eikä kertaakaan tarvinnut muuta vaatetta kuin t-paidan. Huono tuuri kävi BFF:lleni, joka kärsi ennen matkaa niin kamalista selkä/iskiaskivuista, että hänen oli pakko perua osallistuminen matkaan, jota hän oli jo vuoden odottanut. Hän reagoi sitten tuskien lisäksi vielä kipulääkitykseen, joka teki hänestä kauko-ohjatun zombien, aivan kamala juttu. Onneksi hänellä oli apua käsillä ja mies pääsi mukaan jo maksetulle matkalle. Meitä oli nyt matkalla sitten vain viisi eli kolme miestä ja kaksi naista.

Matka alkoi Itä-Tirolista Lienzin kaupungista, joka on ihan söpö kaupunki. Meillä oli illalla kivaa aikaa kierrellä ja katsella paikkoja ja naiset löysivät kivan kenkäkaupankin, jossa myydään Fitflops, joissa kävelee kuin pumpulissa.

Seuraavana aamuna lähdimme lainapyörät mukana junalla Italian puolelle Innicheniin, jonne oli noin tunnin junamatka. Apinatkin saivat matkustaa tavallisessa vaunussa ilman häkkiä.

Ajomatka Innichenistä Lienziin oli koko viikon parhaita reittejä ja olimme tyytyväisiä, että vaivauduimme tuohon junamatkaan. Ensimmäinen pyörä on minun "pedelec" eli pyörä, joka kulkee vain polkiessa ja jos tuntuu raskaalta ajaa, voi painaa napista ja saada myötätuulta. Asteita on eco, tour, sport ja turbo ja ajoin periaatteessa aina ecolla ja joskus lyhyen ajan touria tai sporttia ja ehkä pari kertaa käytin muutaman sekunnin turboa jonkun kamalan ylämäen loppumetreillä. Miehistä kaksi ajoi tavallisella pyörällä ja ihailen heitä suorituksesta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi pyöräteitä ja usein Drau-joen rantaa.

Hirveän paljon kulttuuria ei matkalta löytynyt, muutama kirkko sentään nähtiin kuten tämä Strassenin komea kirkko.

Luontoa oli sitten sitäkin enemmän tarjolla. Drau pauhasi välillä kuin Niagaran putous ja välillä se oli pieni rauhallinen joki.

Ostimme aina aamulla matkaan lähtiessämme purtavaa ja punkkupullon piknikkiä varten ja löysimme aika usein piknikpaikan, jossa oli pöytä ja penkit.

Allumiehen kaulurista on tullut tuttavilta niin paljon kyselyjä, että vastaan tähän heti, että se ei ole mikään kaulatuki vaan Hövdingin turvatyyny, josta kadehdin häntä, sillä omat hiukseni olivat ihan märät ja lytyssä kypärän alla ja mies ajeli iloisena ja antoi tuulen helliä hiuksiaan.