Tokio 1.

Lensimme Finnairilla Tokioon, josta olimme varanneet hotellin, joka onneksi kuului lentokenttälimusiinin piiriin eli pääsimme mukavasti suoraan hotelliimme eikä tarvinnut mennä junalla tai bussilla keskustaan ja sitten etsiä lisäkuljetusta hotelliin. Kun olimme ystäväparin kanssa matkassa, meillä oli niin paljon matkatavaraa, että olisimme aina joutuneet ottamaan kaksi taksia.
Tokiossa kulkeminen ei ole kovin helppoa, kun kysymys on valtavan isosta kaupungista, jossa ei ole edes kaikkialla katujen nimiä. Ulkomaisen kännykkäliittymän käyttäminen tulee mielettömän kalliiksi ja siksi kannattaisi oikeastaan vuokrata loman ajaksi japanilainen liittymä. Sen voi varata netin kautta ja pyytää lähettämään hotelliin ja siinä on postituskuori mukana, jolla voi sen palauttaa joko postilaatikkoon tai hotelliin, toimii hienosti. Me emme sitä olleet tehneet, kun vähän epäröimme toimiiko systeemi, mutta tapasimme saksalaisen naisen, joka käytti sitä ja oli todella tyytyväinen. Meillä oli se onni, että hotellimme tarjosi asiakkailleen ilmaisen älypuhelimen ja sen avulla me pystyimme helposti liikkumaan kaupungilla. Isoilla asemilla puhelin neuvoi mm. mistä exitistä pitää mennä ulos ja millä metrolla tai junalla ajaa. Ilman tätä olisi ollut aika hankala tutkiskella karttoja ja olimme todella kiitollisia hotellin ideasta.

Lippujen ostaminen tuntui alussa vähän vaikealta, mutta kyllähän sekin sitten opittiin, varsinkin kun ostimme useimmiten päivälipun ja sillä sai mennä sinne sun tänne kunhan ei vain ottanut jotain yksityistä linjaa. Kerran me töppäilimme, kun lähdimme katsomaan yhtä vähän alternatiivista kaupunginosaa ja joku ystävällinen japanilainen neuvoi missä jäädä pois ja miten jatkaa vastapäiseltä laiturilta toisella junalle. Emme tajunneet, että kohteemme oli lippumme alueen ulkopuolella eikä portti avautunutkaan, mutta röyhkeästi avasimme sen pakolla eikä kukaan välittänyt.

Sunnuntaina lähdimme kuskittomalla monorailjunalla Rainbow bridgen yli Odaiban futuristiselle tekosaarelle, jossa tokiolaiset viettivät vapaapäivää kauniilla säällä. Junat muuten kulkevat sekunnilleen ajoissa ja laiturilla on merkit, missä kohtaa pääsee junaan ja sellaista ryntäilyä kuin täällä Euroopassa ei Japanista löydy, mutta toisaalta sieltä ei löydy kohteliaita nuoria, jotka antaisivat istumapaikkansa vanhemmalle ihmiselle, me emme ainakaan sattuneet näkemään.

Monorail oli sen verran täyteen tungettu, että en saanut sieltä otettua yhtään kuvaa, mutta Odaiban puolelta oli sitten hienot näkymät sillalle.

Söimme pientä välipalaa Hiltonin terassilla ihan sen takia, että sieltä oli niin hienot maisemat ja saimme istua varjossa ja sitäpaitsi aidot japanilaispaikat olivat aivan täynnä, kamalan pitkiä jonoja, japanilaiset ovat tottuneet jonottamaan ja moni ravintola on laittanut ulos rivin tuoleja odottajille ja siinä sitten siirrytään aina yksi tuoli eteenpäin, kun joku lähtee ravintolasta. Istuessamme siinä terassilla näimme paljon hääpareja. Japanissahan kaikki on suunniteltu tarkkaan ja toimii sekunnilleen, vihkimistilaisuus oli sisällä, sitten tultiin ulos  ja lähetettiin ilmapalloja taivaalle, milloin minkin värisiä ja sitten valokuvaajan kanssa poseeraamaan ja seuraava pari oli jo vuorossa.
Tässä oli kunniakseni Suomen värit palloissa.

Japanilaiset pitävät piknikistä. Meillä on Kölnissä japanilainen ravintola nimeltä Bento Box, nyt tajusin, että sana bento tarkoittaa sellaista piknikboksia, joita saa ostaa Japanissa ihan kaikkialta, huoltoasemalta hienoon tavarataloon.  Monet olivat tuoneet rannalle pienen teltankin mukaan.

Odaiba on täynnä futuristisia juttuja, mutta me ei nyt välttämättä välitetty uusista autoista tms, mutta kauniilla säällä oli ihan kiva kierrellä paikkoja kaukana metropolin hälinästä ja ihailla Tokion skylinea. Saarelta löytyy muuten myös pieni vapaudenpatsas, joka oli aikoinaan tarkoitettu tilapäiseksi kunnianosoitukseksi Ranskaa kohtaan, mutta yleisö piti siitä niin, että se päätettiin jättää paikalleen.

Kävelimme kuumasta päivästä huolimatta varmaan lähes 15 km ja illalla kävimme nopeasti syömässä shushia ja menimme aikaisin nukkumaan. Kaikissa hotelleissa oli aina kaksi yukataa, joka päivä sai uuden puhtaan ja sellainen oli kiva laittaa suihkun jälkeen päälle.