Facebookissa oli pari päivää sitten Anna-Mari Kaskisen runo, jonka nyt vain lainaan tänne kysymättä, toivon, että se on sallittu. Se sopii niin hyvin tähän aiheeseen.
Kun olen vanha
Kun olen vanha, tahdonko olla
käytävän varrella huone viisnolla,
palvelun jokaisen rahalla ostaa,
odottaa, kun joku vuoteesta nostaa?
Päättääkö itse saan hoivani laadun?
Auttaako kukaan, jos noustessa kaadun?
Yön halki kuuluuko huutavan ääni
lattiaan kylmään jos kolahtaa pääni?
Kun olen vanha, tuotanko vaivaa?
Toinenko vaatteeni kaapista kaivaa,
ruumiini ryppyisen pesee ja pyyhkii,
kuuleeko, kun sydän vaieten nyyhkii?
Tunteeko vieraista kasvoista kukaan
aarteita, jotka toin matkassa mukaan,
nuoruuden, meren ja metsien tuoksun,
lasteni jalkojen kepeän juoksun?
Kun olen vanha, osaanko kiittää,
vaikka jo satoaan kuolema niittää?
Huomaanko kirkkautta nousevan päivän,
vieraissa kasvoissa hyvyyden häivän?
Hoitakaa hellästi raihnaista kuorta.
Ette te tunteneet tyttöä nuorta,
sydäntä, jossa näin vieläkin palaa
elämän jano ja kaipaus salaa.
- Laitetaan kiinni nyt pyjaman nappi.
Kohta on joulu, ja tulee se pappi.
Käytävän perälle rouvakin tuodaan.
Maa on niin kaunis, ja kahvia juodaan.
A-M K 14.3.
Ystäväni äiti on ollut jo varmaan viisi vuotta huoneessa viisnolla, painaa 36kg eikä tiedä tästä maailmasta enää mitään, mutta sydän jaksaa. Hoitokoti maksaa 5000 euroa kuukaudessa, eläke ja hoitovakuutus eivät riitä sitä korvaamaan, loput maksetaan säästöistä ja jos ne eivät riitä, lapset joutuvat maksamaan erotuksen. Saksassa vanhemmat ovat ikuisesti vastuussa lapsistaan ja lapset vanhemmistaan. Vähällä piti, että berliiniläinen ystäväni olisi joutunut maksamaan isänsä hoitokodin, isän, joka piiskasi häntä lapsena eikä antanut hänen käydä koulua. Isä ehti kuitenkin kuolla ennenkuin laskuja alkoi sadella.
Kälyni äiti (hänkin muuten sattumalta 36 kg) haudataan tänään. Mietin kovasti mitä kirjoitan surunvalitteluun, täällähän ei tunneta adresseja, ja lopulta laitoin tekemääni korttiin Hermann Hessen tekstin.
Vapaa käännös:
Pelaa pelisi äläkä pane vastaan,
Anna sen tapahtua hiljaa,
Anna tuulen, joka murtaa sinut,
puhaltaa sinut kotiin.
Hurjalta on tuntunut lukea lehdistä suomalaisista hoitokodeista ja tuosta saksalaisesta 5000 euron paikastakin voisi kertoa kaikenlaista. Hyvin suosittu ratkaisu vanhuksen hoidossa Saksassa on ottaa puolalainen apulainen kotiin. Niitä saa eri organisaatoiden kautta, aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, sitten tulee uusi. Apulaiselle maksetaan 1500 euroa kuukaudessa ja hän saa vapaan asunnon ja ruoan. Monella tuttavallamme on hyviä kokemuksia tästä systeemistä.
Isäni ajeli vielä kolme päivää ennen kuolemaansa pitkähkön matkan polkupyörällä ystäviä tapaamaan ja kun olen muutenkin perinyt häneltä paljon ominaisuuksia, toivon, että minäkin ajelen sitten vielä pyörällä.
Allu, sitä voi olla vaikka kuinka pirtsakka, mutta jos tulee sairaus, joku vakava tai sitten kaatuminen...Äitini, 91 vee, kaatui tässä yhtenä pakkasliltana liukkaalla pihallaan eikä päässyt heti ylös. Oli pimeää ja hän huusi, ketään ei missään. Aikansa yritettyään entinen pikku-Lotta sai kammettua itsensä ylös. Hän ei suostu ottamaan ranneketta, jotta voisi hälyttää apua. Pitää vielä puutarhaa, lukee lehtiä ja kirjoja, seuraa saksalaisia sarjoja, sitä yhtä etenkin:) mutta on onneksi antanut periksi ruoanlaitossa eli hän haluaa itse noutaa ruokansa viitenä arkipäivänä liikunnan takia. Tuon kaatumisen johdosta hän meni nyt fysikaalisen juttuun, jossa vahvistetaan tasapainoa ja sitten niitä liikkeitä pitäisi tehdä kotona joka päivä.
AntwortenLöschenTuo Kaskisen runo melkein itkettää, niin osuva se on.
Hesse on hyvä valinta. Muistaisin, että itse valitsin Hesseä Evellekin...
En tajua noita hoitokotien hintoja. Ihmisillä ei pitäisi voida tehdä katetta!
♥♥
Eveä kaivattais kääntämään runoja.
LöschenSurullista luettavaa. Täällä niillä jotka voivat ottavat vierastyöläishoitajan, kuten yläkerran nepalilainen Santos, joka hoitaa vanhaa miestä joka ei ole lainkaan täällä ainakaan muuten kuin fyysisesti, mutta ainakin hän saa olla kotona. Varakkaat voivat mennä hienoihin hoitokotikeskuksiin, jossa asuvat omissa asunnoissaan, ja kuukausimaksut kalliita, jotkut ovat kuin hotelleja. Ja sitten vähemmän maksaville paljon alkeellisemmat olot... Entinen luokkatoverini muuten sairastui jo nuorena Parkinsoniin, ja hänelle on istutettu DBS-patteri jonka avulla hän voi kävellä , tosin aika hitaasti,mutta ilman sitä patteria hän olisi täysin liikuntakyvytön. Tuo runo käy kyllä sydämeen...
AntwortenLöschenKamala katsoa kun ihminen aika nopeasti riutuu ja raskasta omaishoitajalle. En ole oikein ymmärtänyt, miksi nuo tuttavat eivät ole jo aikoja sitten järjestäneet asioitansa, esim. asuvat kaksikerroksisessa asunnossa, jossa makuuhuoneisiin pitää mennä kiertoportaita. Heillä ei nimittäin ole pikkurahan puutetta. Nyt ovat tosin vuokranneet uuden ison asunnon senioritalosta.
LöschenOnpa kauhea systeemi siellä Saksassa. Nykyisellä sairaanhoidolla vanhus voidaan pitää joskus jotenkuten elossa vaikka kuinka kauan ja silloin on kyllä lapsilla hurja tilanne, kun pitää kustantaa sekä oman vanhemman että omien lasten elämää.
AntwortenLöschenEn oikein tiedä noista vierashoitajistakaan. Hoidettavalla ja hoitajlla saisi olla ainakin yhteinen kieli, jos vanhus vielä ymmärtää puhetta.
Masentavaa tietoa myös täällä meillä. Rahat ei taida riittää kunnon vanhusten hoitoon.
Omalla kohdalla voi vain toivoa, että kaatuisi jaloiltaan.
Seurasinmeidän talossa Parkinson-potilasta. Hän meni kumaraan, hoippui kävellessään, muuttui ilmeettömäksi eikä ehtinyt keskusteluissa mukaan. Hän kuitenkin hoiti viimeiseen asti talon kukkapenkkejä välillä kaatuillen. Eräällä mökkireissulla hän oli sanonut miehelleen tekevänsä pienen kävelyn metsässä ja oli hävinnyt sinne. Miehen piti hälyttää eisintäpartio, kun ei itse löytänyt vaimoaan. Tämä löytyi pienenä myttynä iosn puun alta, sydän oli pettänyt.
Toisaalta jotenkin "kaunis" kuolema metsässä puun alla. Suomessa ihminen on 18v täysi-ikäinen ja vain itse ja yhteiskunta on vastuussa, mutta Saksassa tosiaan pannaan vanhemmat ja lapset maksamaan. Yksi mieheni serkuista maksoi äidin vanhainkotipaikasta, veljensä asuu ulkomailla, tienasi siellä hyvin mutta hänen ei tarvinnut maksaa, ei kovin oikeudenmukaista. Nuo puolalaiset hoitajat osaavat useimmiten riittävästi saksaa, ainakin ystäväperheessä olleet ovat olleet suuri apu. Yksi tuttava sairasti pitkään MS-tautia ja vaimon oli pakko käydä töissä ja hänelle oli suuri apu, että joku oli aina kotona miehen kanssa, hoiti huushollin, kävi kaupassa ja laittoi jopa herkullista ruokaa, mutta on joillakin vähemmän hyviä kokemuksiakin.
LöschenMeillähän on kaikilla henkilökohtainen lakisääteinen hoitovakuutus, mitä Suomessa ei ole. Tarvittava avun ja hoidon määrä ja laatu määrittyy Pflegestufen mukaan. Vasta viime kädessä tulee kysymykseen laitoshoito. Ensin pitää käyttää omat eläkkeet, vakuutukset ja rahavarat, ja vasta sitten pyydetään lapsilta,jos heillä on yli oman perheen tarpeen, eikä esim. omia elätettäviä lapsia. Mutta anoppia tai appea ei tarvitse ylläpitää. Jotkut ovat niin varakkaita, että muuttavat täyden palvelun Senioriresidenssiin jo ajoissa. Kahdella suomalaisella sairaanhoitajatuttavallani on ollut Sozialstationin kautta avustettavia kotihoidossa. Yhden tuttavan äidillä oli kaksi puolalaista hoitajaa, jotka vuorottelivat ja kumpikin osapuoli oli tyytyväinen. Kääntöpuolena oli se, että äidillä oli ikävä lapsiaan ja lapsilla äitejään. Itse en murehdi tulevia: kommt Zeit, kommt Rat.
AntwortenLöschenOlis aika hurjaa jos pitäis appivanhemmatkin kustantaa. 😊
LöschenKaikki on niin suhteellista. Välillä sitä oikein havahtuu, kun tajuaa, miten pienistä asioista tulee valitettua. Mutta minkäs teet, kun joskus ne pienetkin asiat tuntuvat kovin isoilta.
AntwortenLöschenon välillä hyvä herätä huomaamaan, että ne omat ongelmat on tosi pieniä
Löschen