Rajuilmoja

Kaikkien aikojen kamalimpia rajuilmoja on ollut viime päivinä Baijerissa. Ystäviemme asuinpaikkakunnalla Ammerseen rannalla sateli tuhansia golfpallon kokoisia rakeita ja vettä tuli kamalalla voimalla.
Tässä näkyy jonkun ottama video. Ystäviemme kasvihuone meni tuusan nuuskaksi, samoin paviljonki, kaihtimet, auringonvarjot ja last but not least pojan aivan uusi auto on täysin rikki. Onneksi sentään talvipuutarhan lasikatto kesti, monella muulla nekin oli menneet. Siinä on taas vakuutusyhtiöllä hommia maksaa viulut. Kannattaa ottaa kunnon vakuutukset, meilläkin on talo vakuutettu jopa maanjäristystä vastaan, sillä pieni sellainen on joskus jo koettu.
Meillä on onneksi ollut ihan mukiinmenevä sää, ei enää se kamala helle, mutta tarpeeksi lämmintä.
Eilen oli meillä vielä helluntaimaanantai niinkuin Suomessakin oli ennen ja teimme kivan pitkän pyörälenkin. Liikunnasta ei ollut tänäänkään puutetta, kun sauvakävelin 9km. Yritin ottaa valkoisista joutsenista kauniin kuvan, mutta aito näky oli kauniinpi kuin tämä kuva, jossa joutsenet tuolla vastarannalla ei oikein kunnolla näy.

Täällä on muuten alkanut näkymään paljon dogsittereitä. Muistan, että näin sellaisia ensimmäistä kertaa vuonna kivi ja kirves New Yorkin Central Parkissa. Ilmeisesti on paljon kysyntää kuten myös koirien päiväkodeille, jonne työssä käyvät vievät koiransa päiväksi.

Käpytikka kävi helluntaivierailulla. Luulin ensin, että ahkera naapurimme jatkoi sunnuntainakin koputtamista, mutta töissä olikin Nakke Nakuttaja.

Muuten tässä on kestitty paljon vieraita, on ollut pääasiassa kalaruokia tarjolla, mm. rantaneulaa ja
merikrottia. On kiva, että bloggaillessa opin nämä suomenkieliset nimet. Kuvat on jääneet ottamatta, mutta hyvää oli.

Matkojakin on edessä, ensi viikolla viiden pariskunnan tapaaminen Tegernseellä Baijerissa. Toivon, että sää siellä rauhoittuu. Hotelli näyttää ainakin olevan ihan mukiinmenevä, sen on valinnut organisaatiosta vastuussa oleva pariskunta. Itse olemme valinneet kämppiä syyskuun Irlannin matkalle, jossa ehkä löytyy mahdollisuus moikata Vihreitten niittyjen Saaraa. Dublin näyttää olevan aika hintava, mutta muualta olemme löytäneet sopivan hintaisia kämppiä. Juhuu, vihdoinkin suljen sivistysaukon ja pääsen Irlantiin.

Olen sattuneesta syystä seurannut aika intensiivisesti naapuriperhettä ja täytyy sanoa, että voisin kirjoittaa oikeastaan mielenkiintoisen kirjan miten voi myös elää. Tämän päivän kokemus oli, että kun perhe haluaa tuoreita sämpylöitä, mies hakee auton autotallista, ajaa sillä talon eteen, ottaa vaimon kyytiin ja ajavat kaksin 300m matkan leipomoon ostamaan sämpylöitä. Mitäs siihen sanot! Varmaan he yhtä lailla ihmettelevät meidän elämää.