Viikko vierähti vuorilla

Meillä oli viiden pariskunnan jokavuotinen pitkä viikonloppu tällä kertaa Baijerissa Tegernsee-järven maisemissa ja tunnelma oli taas täydellinen. Vaikka tapaamme vain kerran vuodessa, on aina ihan kuin oltaisi nähty viime viikolla. Ensi vuoden tapaaminenkin sovittiin jo, se tulee olemaan Ranskan puolella Elsassissa.
Meidän matkamme alkoin yöpymisellä svaabien seudulla, josta olimme varanneet huoneen kivasta maalaishotellista, jossa oli aivan loistava ruoka, jota oli tullut lehtivalokuvaaja filmaamaan, tuossa se kyykkii maassa.

Omistajaperheen komea ja sympaattinen poika oli saanut tänä vuonna ensimmäisen Michelin-tähtensä. Svaabilaisia pidetään hyvin ahkerana ja nuukana ja heihin on vaikea saada kontaktia, mutta meille sattui kiva lääkäripariskunta pöytänaapuriksi ja oli oikein hauska ilta hyvän ruoan lisäksi.Yleensä on niin, että kun svaabi tulee ravintolaan, hän etsii pöydän, joka on kaikken kauimpana muista ihmisistä kun taas meillä Reininmaalla istutaan mielellään toisten viereen ja jutellaan.

Torstaina me tapasimme sitten muun porukan Tegernseen rannalla olevassa hotellissa, joka on jo vähän past glory, mutta olimme silti tyytyväisiä. Hotelli on hienolla paikalla ja sen panoraamaravintolaa ja aamiaista ei voita kukaan.

Hotellin asukkaat saavat ns. Tegernsee Cardin, jolla voi ilmaiseksi käyttää kaikkia kulkuneuvoja ja kuljimmekin muutaman kerran laivalla toiselle puolelle järveä ja kävelimme takaisin. Hotellilla oli oma pysäkki.

Jostain kohtaa pääsee myös soutuveneellä järven toiselle rannalle. Tuo pariskunta ei kuulunut meidän porukkaan.

Järven toisella puolella oli komea panoraamatie, jota oli kiva kävellä. Tässä me istuimme kahvilla ja tarkkailimme sadepilvien lähenemistä.

Kun vihdoin pääsimme järven rannalla, tulikin sitten kaatosade ja jouduimme odottamaan laivaa aika kauan, onneksi ravintolan auringovarjot oli auki ja suojasivat vähän.

Maisema hotellin ikkunasta oli myös ilman auringonpaistetta kaunis.

Kaksi pariskuntaa lähti sunnuntaina kotiin ja kolme muuta siirtyi Tirolin puolelle Ellmaun kylään, joka oli meille ennestään tuttu hiihtolomalta. Allumies on todellinen hotellilöytöjen kunkku ja oli taas löytänyt meille tosi kivan hotellin nimeltä DerBär eli karhu. Ai että se oli ihana keidas.

Kun muut lähtivät aamulla golfaamaan, minä panin vaelluskengät jalkaan ja kiipeilin vähän vuorille. Oli niin kuuma, että en edes jaksanut ottaa valokuvia ja palasin nopeasti hotelliin ja nautin uimisesta ja last but not least maisemasta.

Saimme hotellista läksiäislahjana ihanan pehmoisen pienen karhun.♥

Ellmau on muuten tunnettu siitä, että siellä filmataan Bergdoktor eli Vuoristolääkäri. Tässä talossa on lääkärin vastaanotto.

Jos jatkaa tietä ylös, tulee meidän vanha hotellimme, joka on nyt kunnostettu viiden tähden luksushotelliksi. Tätä tietä olen ennen kulkenut lumessa,

Kotimatka meni helteen merkeissä, Saksassa mitattiin uusi virallinen kesäkuun lämpöennätys eli +38.6C, tuli mieleen Death Valley, jossa olen sellaisia lämpöjä saanut kokea, onneksi autossa on ilmastointi. Poikkesimme kotimatkalla nopeasti Kufsteiniin, kun halusin ostaa kukista huolehtineille naapureille jotain tuliaista.

Saksan puolella yövyimme Bad Urachissa, se on tunnettu puuristikkorakennuksista ja ihan söpö pikkukaupunki, mutta turhan kuuma oli sielläkin ja kuten kuvasta näkyy, ihmisiä ei juuri näkynyt ulkona paitsi tämä afrikkalaispari.

Onneksi olin laittanut lomaviikon ajaksi kaikki kaihtimet kiinni, vaikka silti oli kyllä kuuma sisälläkin. Onneksi tänä aamuna oli vähän vilpoisempaa ja päivän aikana lämpö ei ylitä +30C.  Välissä on tässä ehtinyt jo kadehtia Suomen säätä, varsinkin kun viimeisessä hotellissa ei ollut ilmastointia.
Kuvat on vähän sitä ja tätä, mutta olen ylpeä, että jaksoin jotain laittaa tänne helteestä huolimatta.