Mitä tehdä kontrollifriikille?

Naapurissa asuu äskettäin eläkkeelle jäänyt opettajapariskunta. He olivat 30v töissä samassa koulussa, lähtivät aamulla yhdessä kouluun ja palasivat iltapäivällä yhdessä kotiin. Koskaan kumpaakaan ei näkynyt yksin, aina yhdessä, vaikkapa vain hakemassa supermarketista leivinjauhetta, joka oli sattunut loppumaan. Mies ajoi autoa, vaimo istui vieressä ja yhdessä mentiin kauppaan ja yhdessä palattiin kotiin sen leivinpulverin kanssa.
Nyt kun se entinen strukturoitu arki loppui, vaimo rupesi miettimään elämäänsä ja totesi, että se eroaa hyvin paljon muiden, esim. meidän elämästä ja alkoi valittaa minulle ja kertoa ihmeellisyyksiä miehensä käyttäytymisestä.  Mies painottaa, että haluaa tehdä kaiken yhdessä ja olla aina vaimon kanssa yhdessä eikä riitä, että ovat samassa talossa, heidän pitää melkein olla myös samassa huoneessa. Kun kylpyhuoneessa oli kaksi lavuaaria, mutta vain yksi suurennuspeili, hän korjasi vian ja laittoi toisenkin peilin, jotta he voivat olla yhtä aikaa kylppärissä katsomassa peiliin (Allumies ei edes tiedä, mihin suurennuspeiliä tarvitaan). Jos vaimolla menee vähän kauemmin kylppärissä, mies istahtaa viereiseen makuuhuoneeseen ja odottaa siinä vaimoa, eihän hän voi yksin lähteä alakertaan painamaan kahvikoneen nappia. Sitten alakerrassa kumpikin laittaa aamupalan, mies syö aina leipää, nainen mysliä ja vaikka nainen pilkkoisi kaksi tuntia hedelmiä mysliinsä, mies istuisi vieressä ja odottaisi haukkaamatta leipäänsä ennenkuin vaimo ottaa lusikan ja alkaa syödä mysliä.  Heillä on jääkaapissa jugurttia ja iltapäivällä mies kysyy, syömmekö nyt jugurtin ja sitten molemmat syövät jugurtin. Kauniilla ilmalla mies kysyy, menemmekö ME nyt terassille, hänen ei tulisi mieleenkään mennä ilman vaimoa terassille. Kun he tulivat yhtenä iltana kotiin, mies meni yläkertaan katsomaan uutisia ja vaimo lähtikin yllättäen terassille ja huomasi, että olin ulkona ja tuli juttelemaan. Kun uutiset oli loppuneet, mies tuli ulos ja vihaisena syytti vaimoa, että tämä oli häipynyt (siis muutaman metrin päähän omasta terassin ovesta) eikä ollut sanonut mitään. Kun terassin ovi oli auki, vaimon oli täytynyt siitä mennä ulos eikä hän ollut voinut mennä minnekään muualle kuin meidän puolelle. Kysyin spontaanisti, pitääkö hänen vaimonsa pyytää häneltä aina transitlupa ennenkuin tulee meille ja siitä sain haukut mieheltä, kun "tein hänestä hölmön", teki kyllä mieli sanoa, että itse sä teet itsestäsi hölmön. Vaimo pyysi minua yhtenä päivänä jätskille läheiseen jätskibaariin, siitä oli seurannut kahden tunnin riita illalla, kun mies olisi niin mielellään lähtenyt vaimon kanssa jäätelölle, miksi vaimon piti lähteä minun kanssa. Olen yrittänyt treenata vaimoa ja hän on jo oppinut vastaamaan kysymykseen "menemmekö nyt pihalle", nyt hän uskaltaa jo sanoa, että hän ei voi vastata miehen puolesta, hän voi vain sanoa meneekö hän tai syökö hän nyt jugurtin, mutta miehen pitää vastata omasta puolestaan.
Meidän mielestä mies on sairas, tuo ei ole normaalia, mutta mies haukkuu vaimoaan sairaaksi ja sanoo tämän horisonttia matalaksi ja sanoo ivallisesti, että vaimo ei tule ilman häntä toimeen. Hän onkin pitänyt vaimoaan kultaisessa häkissä ja kasvattanut tämän epäitsenäiseksi. Voitteko kuvitella, että vaimo ei ole 30 vuoteen kulkenut täällä isossa miljoonakaupungissa yleisillä kulkuneuvoilla, mies vie hänet autolla kaikkialle, kun me esim. vältämme autolla ajamista niin paljon kuin vaan voimme.  Kaikki suunnitellaan tarkkaan, lomalle mennään aina samaan paikkaan ja siellä mennään kolmen viikon ajan samaan kahvilaan aamiaiselle ja samaan ravintolaan illalla jne. Olen alkanut miettiä, että olisko tuo jotain Aspergerin tapaista??? Miehellä ei ole IKINÄ ollut yhtään ystävää ja hän haluaa olla joka hetken vaimon vierellä. En usko, että hän pelkää muita miehiä tai olisi sillä tavalla mustasukkainen, hän vaan haluaa hallita vaimon sataprosenttisesti. Yritän usuttaa vaimoa olla antamatta periksi ja lähtemään kanssani museoon tai Ikeaan tms, mutta toisaalta pelkään, että mies suuttuu minulle ja pitää minua syyllisenä vaimon jekkuihin. Ihan tavalliset arkiset asiat on heillä aivan toisin kuin normaaleilla ihmisillä. Kerran kun vaimo oli päässyt livahtamaan salaa meille, Allumies tuli yläkerrasta alas ja kysyi, mitä ruokaa laitamme illalla ja sanoi, että hän käy sitten nopeasti kaupassa hakemassa tarpeet. Naapuri oli ihan puulla päähän lyöty ja sanoi, että tuollainen ei olisi heillä täysin mahdotonta, mies ei ikinä tarjoutuisi lähtemään yksin kauppaan, sinne mennään aina yhdessä ja aina autolla, jopa 400m matka lähimpään supermarkettiin.
Kun tulimme sunnuntaina kotiin, kuulimme jo kadulle asti kovaa huutoa, naapurissa tapeltiin taas. Mies oli ollut torstaina heillä lomalla olevan pojan (34v) kanssa eläintarhassa ja vaimo oli halunnut jäädä kotiin. Siitä oli keskusteltu pari tuntia perjantaiaamuna ja varmaan myös lauantaina ja sitten sunnuntaina kuulin, miten mies huusi vihaisena, että on hävytöntä, että et tullut mukaan eläintarhaan, me olemme kasvaneet yhteen ja me olemme luvanneet pysyä aina yhdessä. Vaimo oli äskettäin vatsa itsekin huomannut, että kahviloissa on suurin osan porukasta naisia, ystävykset keskenään tai äiti ja tytär, hänen miehensä on useimmiten ainoa mies paikalla ja hän on nyt yrittänyt kiinnittää miehensä huomiota siihen, mutta miehestä se on epänormaalia.
Mikähän persoonallisuushäiriö tässä on kysymyksessä? Mies sanoo, että vaimo on sairas ja tällä on matala horisontti, mikä on mielestäni todella hävytöntä, sillä vaimo on älykäs matikan opettaja, tosin vaan huono itsetunto ja ujous haittana. Me olemme sitä mieltä, että tässä olisi terapia tarpeen, mutta en kuuna päivänä usko, että he terapiaan lähtisivät, mies, koska hän ei ole kuulemma terapian tarpeessa, nainen, koska hän ei kehtaa puhua kenellekään (paitsi minulle) ongelmistaan. Juttelin asiasta psykologiystäväni kanssa ja hän sanoi, että on urallaan tavannut niin paljon ihmisiä, jotka eivät usko olevansa terapian tarpeessa ja uskovat sen vasta sitten kun on tullut ruumiita ja sitä mekin melkein olemme jo alkaneet tuossa pelkäämään.Ja olenko minä sitten syyllinen, jos olen yllyttänyt naista itsenäistymään?