Sadan päivän saldo

Tässä on nyt elelty noin 100 päivää erilaisissa puitteissa kuin normaalisti. Olemme patikoineet ja pyöräilleet satoja kilometrejä sekä lähistöllä että Eifelin vuoriston kukkuloilla, vain Reinin rantaa olemme yrittäneet vältellä, sillä sinne on mennyt aina turhan paljon ihmisiä. Oikeastaan olisimme nyt Pietarin Eremitaasissa, mutta matka peruuntui tunnetuista syistä ja eilen ajattelimme, että etsitään nyt sitten taidetta omasta kotikaupungista ja sitähän löytyi Stammheimin kaupunginosan linnan puistosta. Linnasta ei ole enää jäljellä mitään, se on tuhottu tuusan nuuskaksi sodassa, mutta netistä löytyi sentään kuva.

Puisto on edelleenkin olemassa ja siellä on kaikenlaisia patsaita.

 Yritimme tiiristellä joen toiselle puolelle, siellä on nimittäin hienoja hiekkarantoja ja kummipoika asuu siellä vaimonsa kanssa ja he viettävät paljon aikaa rannalla, koska heillä ei ole parveketta.

Eihän tuo nyt ihan Eremitaasia korvaa, mutta näinä aikoina ei voi eikä halutakaan valittaa mistään. Itse asiassa täällä on koronaluvut aika hyvin kurissa, miljoonasta asukkaasta alle 50 hengellä on tällä hetkellä tartunta. Kävin tänään nopeasti keskustassa ja siellä oli kyllä niin vähän ihmisiä, että luulin liikkeissä olevani DDR:ssä, jossa oli aina paljon myyjiä ja vähän asiakkaita, kun ei ollut tavaraa hyllyissä, täällä oli tosin oli hyllyt täynnä kaikkea muutakin kuin vessapaperia.