Freitag, 4. September 2020

Amoi seg ma uns wieder

Tänään siunattiin ystävämme haudan lepoon ja uurna laskettiin vanhan äidin läsnäollessa hautausmaan metsähauta-alueelle suuren puun alle. Valtavan iso ystäväporukka oli saattamassa ihanaa ystävää, joka oli aika paljon itse suunnitellut hautajaisensa sisarensa kanssa. Koronan takia kappeliin pääsivät vain lähimmät omaiset, me muut seisoimme ulkona ja kuulimme kaiken kaiuttimien kautta. Musiikkina oli mm.
Andrea Gabalier'in  Amoi seg ma uns wieder eli Joskus tapaamme jälleen.

Ja kävellessämme hiljaa metsän läpi hautapaikalle soi taustalla hiljaa My way.
Tschüss Uschi ♡

Eingestellt von um
Labels:

8 Kommentare:

  1. Anonym4. September 2020 um 16:40

    Kaunis kuva. Kiva kun laitoit linkin tuohon Gabalier´in hienoon kappaleeseen. On niin kivaa tuo steirische Dialekt.
    paskeriville

    AntwortenLöschen
  2. Jael4. September 2020 um 18:45

    Surullista oli ystäväsi poismeno,mutta kauniit hautajaiset hän sai kertomasi mukaan.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Allu4. September 2020 um 23:40

      Oli kauniit ja mulle jotenkin helpompaa kun koronan takia ei voinut mennä surunvalittelemaan läheisiä. Ja jotenkin helpompi kun ei ollut arkkua, joka lähtee poltettavaksi vaan vain tuhkauurna.

      Löschen
  3. Helena Ruotsala4. September 2020 um 21:34

    Hieno kappale, kuuntelin youtubista pari versiota. Surullista aina kun joku lähtee tuonilmaisiin. Hautajaisethan ovat tarkoitettuja meille tänne jääville, jotta saisimme muistella.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Allu4. September 2020 um 23:42

      Tuon laulajan isä ja sisko on tehneet itsemurhan, on niitä kai käsitellyt tuossa kappaleessa.

      Löschen
  4. Anonym5. September 2020 um 13:37

    Toinen, vähän vanhempi, jo 1990 puolivälissä tutuksi tullut Volksmusikin ja Alpenrockiin yhteensovittaja on Hubert von Goisern, mm. kappaleilla Heast as nit ja Weit, weit weg. Onneksi CD:ssäni on sanat mukana - voi ainakin yrittää ymmärtää. On muutenkin monipuolinen henkilö. Tulee mieleen mm. TV-doku etologi Jane Goodallin kanssa.
    Harhauduin vähän aiheesta, mutta musiikki on toisinaan niin lohduttavaa.
    paskeriville

    AntwortenLöschen

Abonnieren Kommentare zum Post (Atom)