Ensimmäinen "ulkomaanmatka"

 Kun hotellit saivat tietyin edellytyksin (mm. negatiivinen testi) avata, päätimme heti lähteä ystäväpariskunnan kanssa kahdeksi yöksi jonnekin vaan, mistä sattui löytymään huone. Esim. Mosel-joen laaksossa oli jo niin täyttä, että löytyi korkeintaan yksi huone. Hätävarana meillä on aina vanha tuttu hotellimme Pfalzin maakunnassa ja sinne me nyt sitten taas karkasimme kahdeksi yöksi ja hyvä oli, että lähdimme, sillä parin päivän pikaloma teki todella hyvää.
Kun saimme laukut huoneeseen, lähdimme heti kävelylenkille lähistön pelloille ja metsään. Ensimmäinen kohde oli pieni Marian kappeli metsän laidassa, siellä sytytimme kaksi kynttilää "loman" kunniaksi.

 kuvakaappaus: Pfarrei Herxheim

Pelloilla kasvoi kasvi, jota emme ole tottuneet näkemään, mutta arvelimme, että se saattaisia olla tupakka, sillä sitä paikkakunnalla on viljelty jo iät ja ajat. "Flora incognita" sovelluksen avulla saimmekin selville, että kyseessä oli virginialainen tupakkakasvi, jota viljellään nykyään vesipiippua varten. Sovellus on muuten tosi kätevä, jos haluaa tunnistaa jonkun kasvin. Tässä ystäväni Elisabeth selvittää, että sinikukkainen kasvi on borago officinalis eli kurkkuyrtti.

 

Toisena päivänä päätimme kävellä viinivuorilla. Tässä unikkoja ja ruiskaunokkeja, takana viinipressi ja taustalla kasvaa viini.

Viininviljelijöillä on oma pyhimys St. Urban

Reilun tunnin päästä ylitimme jalan Ranskan rajan, jota ei oikeastaan huomaakaan paitsi siitä, että autoilla olikin yhtäkkiä Ranskan rekkari. Saavuimme Wissembourgin kaupunkiin, joka on meille ennestään tuttu, kun käymme seudulla liikkuassemme siellä usein supermarketissa ostoksilla. Allumiehen suklaavarastot olivat ehtineet koronan takia loppua, nyt haettiin taas lisää iso pakka Lidl'in merisuolasuklaata, jota saa jostain syystä kaikista ulkomaisista Lidleistä, mutta ei Lidl'in kotimaasta Saksasta.

Ranska on siitä ihana maa, että siellä on kaupungeissa ja kylissä aina paljon kukkia.

 Hotellimme on kuuluisa hyvästä ruuastaan eikä meillä tälläkään kertaa ollut valittamista ja pitää ihailla, miten olivat saaneet niin pitkän tauon jälkeen kaikki niin nopeasti toimimaan. Henkilökuntaa joutuvat nyt kyllä etsimään, sillä monet apulaiset ovat jättäneet hukkuvan laivan ja siirtyneet muihin töihin.

Yksi kauneimmista annoksista oli Allumiehen sitruunajälkiruoka.
Tuo sitruuna oli kyllä niin sitruunan näköinen, se oli tehty valkosuklaasta ja täytetty mm. Limoncellolla.

 

Kotimatkalla tiistaina ajelimme vielä pitkin Pfalzin viinitietä ja poikkesimme mm. Annweilerin söpöön kaupunkiin.

 

Lounastauon pidimme St. Martinin viinikylässä ja baarin omistaja kertoi, että seuraaville viikoille  kaikki illat on varattu, ihmisillä on seitsemän kuukauden tauon jälkeen halu syödä jossain muuallakin kuin kotona. Onneksi meillä oli mukana miehiä ja saimme valokuvan baarin hauskasta kyltistä miesten vessassa. Siinä pyydetään olemaan käyttämättä 1,5 metrin etäisyyttä.

kuva N.F.