Metzistä Burgundiin ja Elsassin kautta kotiin

Metzistä jatkoimme matkaa Burgundiin. Siellä oli ollut pitempään huono sää ja ystävämme olivat jopa joutuneet lämmittämään vanhaa paksuseinäistä taloansa, mutta me veimme mukana kauniin lämpimän sään. Muitakin tuliaisia meillä oli mukana, mm. hiustarvikkeita ystäviemme pojalle, joka asuu Singaporessa ja pääsi kuin pääsikin tulemaan isänsä syntymäpäiville. Aasiasta ei löydy ilmeisesti hyviä shampoita jne. koska kiinalaiset ystävämme vievät myös aina kaikki mukanaan. Singaporessahan on tarkat määräykset ja jossain vaiheessa ei olisi enää päässyt takaisin korona-alueilta. Nyt sentään riitti paluuseen pcr-testi ja kahden viikon karanteeni hotellissa eli siellä se Y nyt istuu hotellihuoneessaan. Kotikaranteenikin olisi ollut mahdollista, silloin olisi koko perhe karanteenissa jalka kahleessa ja kolme videopuhelua tulisi päivän aikana, joilla viranomaiset kontrolloivat ollaanko todella kotona. Eli vähän eri tyyli kuin Suomessa, jossa kesällä kaikki saksansuomalaiset pääsivät ilman mitään maahan ja heitä pyydettiin olemaan pari viikkoa karanteenissa. 

Olimme varanneet ystäviemme pikkukylästä b&b eli chambre d'hôtes, oikein kiva paikka, tosin olivat pistäneet kolmannenkin asukkaan meidän huoneeseen. Huoneemme oli toisessa kerroksessa

ja yön aikana talon kissa oli hiippaillut hiljaa ränniä pitkin ikkunalaudalle ja nukahtanut nojatuoliin Allumiehen housujen päälle.

Näköala huoneestamme oli todella hieno, mikä idylli ja hiljaisuus, kylä on Morvandin luonnonpuistossa.

Tuli mieleen vanhat muistot, kun ennen oli saksalaisissa majataloissa pitempään asuville kankaasta ommeltu pussi servieteille. Viereisen pöydän belgialaiset olivat kaksi viikkoa talossa ja heillä oli pussit, me sentään saimme joka päivä puhtaat servietit.

Tässä emäntä valmisteli aamiaisen, joka tosin oli ihan tavallinen ranskalainen, patonkia, voita, erilaisia marmeladeja ja joskus croissant, joskus kakkupala.
 

Yhtenä iltana olimme buukanneet majapaikastamme koko porukalle illallisen, sillä talo tarjoaa haluttaessa myös table d'hôtes ja mm. yksi belgialaisperhe söi siellä aina. Normaalisti kaikki vieraat syövät samassa pöydässä, mutta kun Y pelkäsi kovasti tartuntaa, joka olisi saattanut aiheuttaa porttikiellon Singaporeen, pyysimme saada istua erikseen ja hienon paikan saimmekin.

 

 

Teimme pyörällä ison lenkin moneen tunnettuun viinikylään, tosin punaviiniä ei kovalla helteellä uskallettu kokeilla. Oli niin kuuma, että singaporelainen sai melkein auringonpistoksen, hänhän ei ole vuosiin ajanut pyörällä eikä ollut auringossa, sillä Singaporessa oleskellaan vain viileissä ilmastoiduissa tiloissa. 

Seuraavana päivänä otimme iisisti ja ajelimme Lac de Pannecière-järvelle piknikille ja uimaan. Siellä oli kiva nauttia varjosta ja minäkin sain heitettyä talviturkin.

Laiskottelun jälkeen oli vuorossa taas pyöräilyä, mutta tällä kertaa kanavan rantaa monen sulun ohitse eli iisiä polkemista. Yhdessä kylässä kävimme nopeasti juomassa jotain kylmää ennenkuin käännyimme ajamaan takaisin kanavan toista rantaa ja taas olimme kaikki sitä mieltä, että on kivempi ajella pyörällä kuin madella eteenpäin veneellä.

 

Illalla ajelimme vielä Autunin kaupungin kautta, se on tunnettu mm. komeasta katedraalistaan.

Perjantaina 13.päivä oli ystävämme synttäri ja silloin menimme kolmen tähden ravintolaan syömään mitä ihanampia herkkuja. Pääruoka oli kyyhkystä, mutta kun olen kerran saanut vielä vähän veristä kyyhkystä ja muutenkin ajattalen aina inholla keskikaupungin inhottavia puluja, en suostu syömään kyyhkystä, joka muiden mukaan maistuu hyvälle. Minä sain sen sijaan hienon annoksen ankkaa. Olipa taas aika hieno kokemus, hyvä palvelu, hyvät viinit ja loistava ruoka. Ravintolassa on normaalisti 75 paikkaa, mutta koronan takia he saavat täyttää vain 45 paikkaa.

Lauantaina paluumatkalla kotiin yövyimme vielä kerran tutussa hotellissa Elsassissa ja Allumies sai rakastamiansa haukipullia.

Kotimatka (noin 400 km) meni hienosti kunnes saavuimme Ahrjoen periferialle, jossa oli kuukausi sitten ne kamalat tulvat ja viimeisiin 60 kilometriin taisi mennä yli tunti, kun jouduimme ajamaan paikoista, joiden olemassaolosta emme ole ennen kuulleetkaan, pieniä kyliä ja ahtaita teitä, mutta mieluummin ajelen hiljaa kyläteitä kuin seison paikallani autoletkassa moottoritiellä. Tulvat aiheuttivat uskomattomia ongelmia, kun esim. teiden pohjustan kunnosta ei ole tietoa ja olisi suuri riski avata tiet liikenteelle ennenkuin asia on tutkittu.

Ranska oli taas yhtä ihana kuin ennenkin. Kielitaitoni on aina ollut hyvin heikko, mutta nyt se oli entistä huonompi ja naureskelin itsekin, kun välillä tuli ruotsia, mutta Allumies opiskelee netin kautta ja osaa  nyt vähän paremmin, ja nälkäänhän me emme ainakaan kuole, ruokasanasto osataan hyvin.

Matkustelu oli niin kivaa ja nyt odotetaan jo innolla syyskuun pyörämatkaa ja toivotaan, ettei neljäs aalto estä toteutumista.