Schweinfurtista matka jatkui ja ensimmäinen stoppi oli oikeastaan Volkachin söpö viinikylä, mutta sitä ennen pysähdyimme katsomaan taas pyhiinvaelluskirkkoa nimeltä Maria im Weingarten, joka on kuten nimi sanoo viinivuorella. Kaikki naiset ja kaksi miehistä olivat halukkaat kiipeämään kuumassa ilmassa ylös vuorelle, kaksi kulttuurista vähemmän kiinnostunutta miestä halusivat välttämättä jäädä alas vartioimaan polkupyöriä.
Kirkon arvokkain teos on tunnetun kuvanveistäjän ,Tilman Riemenschneiderin puusta veistämä madonna
Volkachissa mietimme ostammeko jostain kaupasta purtavaa, mutta sitten Allumies keksi katsoa mitä lempiravintolamme tarjoaa lounaaksi ja sieltähän löytyikin tarjous, josta kukaan ei kieltäytynyt. Siellä oli tarjolla hintaan 19 euroa kahden hengen Brotzeit, johon kuului vielä lasi talon omaan valkoviiniä. Brotzeit-nimitystä käytetään Baijerissa, se tarkoittaa ruokataukoa, enemmänkin päiväsaikaan eikä lämmintä ruokaa vaan leipää, brezeliä, juustoa, makkaraa jne. Aurinko oli aika polttava ja me saimme istua varjossa ja nauttia.
Reitillä tuli seuraavaksi vastaan Münsterschwarzachin benediktiiniluostari, jonka me Allumiehen kanssa olemme nähneet ja todenneet tylsäksi, mutta muut jaksoivat katsoa sen ja me istahdimme vesipullon kanssa hellettä pakoon varjoisaan paikkaan.
Seuraavan yön vietimme Kitzingenissä, siellä oli tuo hotelli, jossa tosiaan aamiainen oli tarjolla pusseissa ja lasipurkeissa. Siellä oli jopa hotellin respaan tehty testinurkkaus, jossa sai tehdä koronatestin, jos ei ollut lopullista rokotusta, aika hyvää palvelua, kun tarjoavat ilmaisen testin. Pyöräilimme koko ajan Frankenin alueella, Franken kuuluu Baijeriin, mutta asukkaat eivät sano olevansa baijerilaisia vaan painottavat olevansa Franken. Ruoka on meikäläiselle vähän liian tuhtia kuten baijerilainenkin ruoka on. Kitzingenistä löytyi kreikkalainen ravintola, josta sai sentään kalaakin, vaikka annokset olivat sielläkin valtavia eikä tarvinnut syödä perunaknödeleitä, joita olen koko ikäni inhonnut. Olin veljeni kanssa lukiolaisena Saksassa ravintolassa syömässä ja luulimme tilaavamme Kartoffel eli perunaa, mutta ilmeisesti siinä luki Kartoffelknödel ja se oli sellainen liisteripallo, jonka olisi voinut heittää seinään ja se olisi liimautunut siihen. Ei kiitos, minulle ei tarvitse tarjota knödeleitä.
Matka jatkui Ochsenfurtiin, jossa etsimme kauppaa, josta saisi shampoota, mutta huh, se olikin hankalaa. Pikkukylistä ei löytynyt keskustasta mitään, google näytti, että kolmen kilometrin päässä väärällä suunnalla olisi isompi kemikalikauppa, mutta emme halunneet lisäkilometrejä. Onneksi matkan varrella tuli vastaan isompi market, josta löytyi tarvittavat tarpeet. Ochsenfurt on muuten kiva paikka, paljon vanhoja taloja.
Seuraavan yön olimme pienessä Karlstadtin kaupungissa. Sieltä muistan vain hyvän jäätelön katukahvilasta, hyvän hotellihuoneen ja ravintolan, josta olin toivonut saavani jotain kevyttä hyvää ruokaa, mutta senkin ruokalista oli täynnä lihaa, lihaa ja lihaa.
Jatkuu…
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen