Helluntaiviikonloppu

 Meillä on pitkä viikonloppu, sillä Saksassa on helluntaimaanantaikin pyhäpäivä kuten ennen oli Suomessakin. Meillä ei ollut muuta ohjelmaa kuin lauantaiksi  olimme kutsuneet ystäväparin syömään, mutta korona teki taas temppunsa ja iski jo toisen kerran kaveriimme, joka on aivan koronan alkuaikoina sairastanut ja sen jälkeen NELJÄ kertaa rokotettu. Jätimme ruoanlaiton ammatti-ihmisille ja lähdimme Bonniin italialaiseen ravintolaan, jossa saimme istua ulkona kastanjapuiden ja viiniköynnösten alla ja syödä mm. Vitello tonnato.

Bonniin lähdimme oikeastaan siksi, että Kunst- und Ausstellungshalle täytti 30 v ja siinä yhteydessä oli paljon ohjelmaa. Yksi niistä oli suomalaisen valotaiteilija Kari Kolan valaistus kattoterassin torneissa.

Nämä tyypit ilmeisesti esiintyivät siellä myöhemmin illalla.

Sunnuntaina soitti kummipoika ja ehdotti, että lähdettäisimme yhdessä Bergisch Gladbachiin taidenäyttelyyn , joka oli Zandersin paperitehtaan entisen omistajan talossa. Jossain vaiheessa Zanders taisi olla Metsä-Serlan omistuksessa. Siellä oli kahden taiteilijan näyttelyt. Ensimmäinen oli Katharina Hinsbergin planeetat, jossa huoneesta toiseen kulkee ketju muovivahasta tehtyjä palleroita. Siellä piti olla hyvin varovainen liikkuessaan, sillä helposti olisi voinut syntyä dominoeffekti.

Toinen taiteilija oli naapurimme ystävä Inge Schmidt

Inge oli tällä kertaa tehnyt paljon paperipusseista taidetta.

Näyttelyn jälkeen menimme kahvilaan omenapannukakulle ja sitten kiirehdimme lähijunalle, mutta huono tuuri, ensin ilmoitus, että juna on ajassaan, sitten että se myöhästyy vartin ja loppujen lopuksi ilmoitus, että junaliikenne ei toimi, ensiapulääkärit on kutsuttu paikalle. Suomeksi se tarkoittaa, että joku raukka on taas hypännyt junan alle, mikä on aina todella kurjaa veturinkuljettajallekin. Se on valitettavasti hyvin pidetty itsemurhakeino. Ja siitä syntyi taas aikamoinen liikennekaaos, kun täällä on muutenkin nyt julkiset kulkuneuvot enemmän kuin täynnä, sillä valtio on halunnut tukea ihmisiä polttoaineen korkeiden hintojen takia ja jokainen voi ostaa 9 euron kuukausilipun, joka käy kaikkiin julkisiin paitsi pikajuniin ja nyt on porukkaa liikkeellä. Syltin mondeeni saari Pohjanmerellä alkoi heti pelätä, että porukat matkustaa sinne ja turismitoimisto varoitteli tulijoita, mutta siitäpä innostuikin jotkut punkkarit ja lähtivät sinne, nukkuvat ilmeisesti hiekkarannoilla, sillä hotellit on kalliita ja täynnä. No, me kuitenkin onnistuimme löytämään ensin bussin ja sitten ratikan ja pääsimme kotiin punaisten ruusujen ja metsämansikoiden luokse.