Pyörämatka 2022 jatkuu

 Tässä ajeltiin Cher-joen rantatietä

ja saavuttiin Chenonceauxin linnalle, joka on yksi komeimmista ja sitä kutsutaan myös naisten linnaksi, koska sen rakennutti 1500-luvulla aatelisnainen ja linnassa on asunut mm. italialainen Katariina de Medici, joka oli Ranskan kuninkaan puoliso.

Yhden aikoihin alkaa yleensä vatsa vaatia jotain syötävää ja silloin on piknikin aika. Yleensä ostamme leipomosta patonkia ja supermarketista juustoa, pate de campagne, salamia tai kinkkua. 

Yhtenä päivänä ei ollut sopivia kauppoja ja meillä ei ollut mitään syötävää, mutta meidät pelasti matkan varrella mahtavan söpö pieni kauppa, jossa kauppias itse valmisti sandwichejä. Tien toisella puolella oli sopivasti varjoa tuova puu, pöytä ja penkit ja maisema joelle.

Muutaman kymmenen kilometrin päässä näkyikin jo Loiren toisella rannalla Blois, todella kiva kaupunki.

Kun ajaa sillan yli kaupunkiin, ajaa suoraan kohti portaita, jotka yhdistävät ala- ja yläkaupungin ja joissa kuvat vaihtelee. Portaat on suunnitellut 1860-luvulla matemaatikko Denis Papin, tosi hieno keksintö.

 Portaissa oli muutama vuosi sitten renessansin 500v  kunniaksi Mona Lisa.

Bloisissa meillä oli koko matkan huonoin hotelli. Huone oli niin pieni, että matkalaukut eivät mahtuneet sisään ja piti improvisoida.

Kaupunki itse on kyllä todella kaunis, joten kestimmme yhden yön tuossa murjussa.

Bloisista ajoimme  Amboiseen, josta en jostain syystä ole ottanut ainottakaan kuvaan, matkakumppaneilta sain tosin tämän kuvan Leonardi Vincin museon edestä. Siinä odotan, että Allumies löytää kännykän trackistä minne suuntaan lähdemme.

Amboisesta ajoimme  starttipaikalle Toursiin, jossa automme oli turvassa hotellin parkissa ja siellä tiemme erosivat ystäväparista, joka palasi kotiin. Me jatkoimme matkaa söpöön keskiaikaiseen Semuriin, josta olimme varanneet yöksi loma-asunnon baijerilaispariskunnan kanssa, jotka eivät sitten sairauden takia päässeetkään paikalle. Talo oli oikein kiva, olisi voitu jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta oli kiire tukemaan ystäväämme sairaalaan

Meillä oli tuo toinen talo vasemmalta ,jossa on vaaleansiniset ikkunaluukut.

Semurista lähdimme Eguisheimiin Elsassiin ja sitä ei voikaan enää kutsua lomaksi.