Freitag, 22. November 2024

Marraskuinen (taide)viikko

 Marraskuu on usein vähän tylsä pimeä kuukausi, onneksi pian tulee taas adventtivalot. Olemme kaikin tavoin yrittäneet keksiä jotain kivaa taideohjelmaa.

No se maanantain taidejuttu ei nyt mennyt ihan niinkuin olisimme toivoneet. Meillä on savupiipussa joku pieni halkeama ja huomaamatta on tullut vettä seinään ja yksi taulu on kastunut. Veimme sen kehysliikkeeseen, mutta eivät halunneet korjata ja kielsivät meitä avaamasta kehystä todella vaarallisen mustan homeen takia ja tauluparka lähti roskikseen.




Tiistaina oli Philharmoniassa yksi kaikkien aikojen paras konsertti kun orkesterimme (jonka yhdeksi kapellimestariksi tulee Sakari Oramo, edellinen fransmanni heitettiin pellolle, kun alkoi liikaa lähetellä valokuvia  tietyistä ruumiinosistaan orkesterin naisille) soitti https://youtu.be/NywzRoKEl10?si=QJKJ9zgkJK3gHt2Q ja https://youtu.be/NywzRoKEl10?si=QJKJ9zgkJK3gHt2Q. Kuukausi sitten olimme Helsingin musiikkitalossa ja nyt taas huomasi eron kuulijoiden suhteen. Kun suomalaiset taputtavat hillitysti käsiään, Saksassa noustaan ylös ja huudetaan bravoota. Muistan kun suomalainen ystäväpari oli täällä kerran kanssamme konsertissa, mies sanoi, että tännehän kannatti tulla katsomaan ihan vaan pelkkää yleisöä.


Keskiviikkona kävimme taidemuseossa katsomassa aikamatkaa museoitten näyttelyistä. Tämä taulu oli aika hauska kun siinä saa tarpeen tullessa vetää kankaisen verhon kiinni.


Katos vaan viereen rakennettava juutalainen museo on jo näin pitkällä, en muista millä vuosituhannella sitä alkoivat rakentaa, mutta niinkuin aina Kölnissä, kaikki kestää vuosikymmeniä. Oopperaakin on saneerattu jo ainakin 12 vuotta eikä valmistumisesta ole tietoakaan. Ei ole niinkuin Suomessa, tähän rakennetaan kirjasto ja seuraavalla käynnillä siinä seisoo upea Oodi. Tapasin muuten viime viikolla englantilaissaksalaisen tuttavan (miehen!), joka oli käynyt äskettäin Helsingissä ja kertoi saaneensa kyyneleet silmiin kun näki hienon Oodin.


Museosta juoksimme sateessa yhden täkäläisen joulutorin läpi asemalle, oli niin tylsä.ilma, että ei huvittanut ihailla toria. New York Timesin mukaan Kölnissä on Euroopan hienoimmat joulutorit ja niitä täällä kyllä riittää.



Tänään oli sauvakävelypäivä ja kappas vaan, sää suosi ja maisema oli kuin taulu.












1 Kommentar:

  1. Tietenkin tuon taulun kohtalo harmittaa, mutta muuten täältä löytyi jälleen kaikenlaista mieltä piristävää, marraskuisen harmauden keskellä! Onhan meilläkin joulutoreja ja muuta, mutta olemme kyllä todenneet, että saksalaiset torit ovat aivan omaa luokkaansa. Nyt siirryn Brahmsin pariin:)

    AntwortenLöschen