Talvea ja taidetta

 Joulu loppui tällä kertaa jo 6.1. kun ikkunanpesijä tuli ja oli pakko tyhjentää ikkunalaudat joulukoristeista. Sähköposti on saanut aikaan ettei tule enää juuri lähetettyä joulukortteja ja kun ripustin kortitkin ”pyykkinarulta” pois, ajattelin, että onhan se korttiperinne kuitenkin niin kiva, ehkä yritän jatkaa sitä.

Meille tuli talvi ja sitä on jatkunut useampi päivä, hyvin harvinaista täällä. Oliivipuulle ja oleanterille puettiin takki päälle.

Ensin oli maassa vain ihan vähän valkoista

mutta sitten lunta tuli enemmänkin

Olisi voinut pysyä tuollaisena, mutta lähes kaikki on taas sulanut pois.

Tammikuun taiteet alkoi Gerhard Richterin näyttelyllä Düsseldorfissa. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti, hah hah, meillä oli sama kotilääkäri ja istuimme yhdessä odotushuoneessa, jonka seinällä oli Richterin grafiikkaa. Näyttely oli katsaus Richterin koko tuotannosta, useat taulut yksityisomistuksessa.

Taiteilijan poika

Yksi Richterin tunnetuimmista teoksista on Kölnin tuomiokirkon ikkuna, joka on paras silloin kun aurinko paistaa ja värit heijastuvat kirkon lattialle.

Minulle mielenkiintoisin ja ennestään tuntematon taulu oli tämä

ja tiedättekö miksi? Kun näin sen, sanoin heti Marimekko, niin paljon se väreiltään muistutti pöytäliinaani. Taulu on 1980-luvulta, kuosin suunnittelija on syntynyt 1983.

Taidetta nähtiin myös huonekalumessujen yhteydessä järjestetyssä Passagen-näyttelyssä, jossa on paljon nuorten suunnittelijoiden tuotantoa. Messut peruutettiin tänä vuonna, huonekaluille ei ole kuulemma enää kysyntää, mutta Passagen jatkuu ja löysimme sieltä jotain kivaa, nimittäin tällaisen pistorasiajujun. Se on helppo kuljettaa ottamalla kaulasta kiinni ja siinä on tasku, johon voi laittaa vaikka kännykän. Kuvassa se ei näytä niin hyvältä kuin se todellisuudessa on, tosi hieno idea.

Tuttu nimikin tuli vastaan, en tiennyt, että Metsovaara on vielä olemassa.