Olipa kerrankin loistava pääsiäissää.
Valkovuokkoni tajusi vihdoin tulla esille, vähän myöhässä.
Joku brain dead pässinpää oli maalannut hakaristin meidän autotallin oveen. Ei tässä voi kuin ihmetellä mitä jonkun ihmisen päässä tapahtuu.
Olipa kerrankin loistava pääsiäissää.
Valkovuokkoni tajusi vihdoin tulla esille, vähän myöhässä.
Joku brain dead pässinpää oli maalannut hakaristin meidän autotallin oveen. Ei tässä voi kuin ihmetellä mitä jonkun ihmisen päässä tapahtuu.
Kaj Stenvall on maalannut aivan loistavia tauluja poliitikoista, toivottavasti tuo motiivi Putiinista Nürnbergin oikeudenkäynnissä vielä joskus toteutuu.
Jopa Saksan Spiegel-lehdestä löytyy artikkeli Stenvallista, josta olen aina tykännyt. Meidän portaikosta löytyy juliste, jonka mukaan olemme olleet Stenvallin näyttelyssä vuonna 2000.
Kölnin Philharmonia on saanut Ukrainan värit.👏
Karnevaalithan loppuvat tuhkakeskiviikkona ja arvatkaapas miten koronahelpotukset edistivät tartuntoja, aivan mielettömästi tartuntoja 20-29 vuotiailla, sen olisin osannut minäkin ennustaa. Naapurissakin on yksi sen ikäluokan edustaja aika kurjassa kunnossa, tuskin jaksaa kulkea portaat yläkertaan. You have made your bed, now lie in it.
Olen lapsuudessani pitänyt luontoa itsestään selvänä asiana, josta ei sen enempää tarvinnut puhua. Suomessa oli kaikkialla puhdasta luontoa (jos ei nyt muistella sitä kaunista kotitaloni lähellä olevaa pientä järveä, johon paikkakunnan tapettitehdas laski estottomasti kaikki likavetensä ja myrkkynsä). Kun sitten muutin Keski-Eurooppaan, aloin jo vähän enemmän tajuta, mikä rikkaus luonto Suomessa onkaan, ei se olekaan kaikkialla itsestään selvää. Eilen olimme ystäväpariskunnan kanssa patikoimassa Eifelin kukkuloilla noin tunnin matkan päästä kotoa ja totesimme, että korona-aikaan luontoa imee entistä enemmän itseensä. Miten ihanaa oli patikoida reilut kolme tuntia puhtaassa ilmassa ja nauttia maisemista. Meille on tullut tavaksi, että jompikumpi pariskunta etsii sopivan reitin, ottaa jotain pientä purtavaa mukaan ja tarjoaa sitten illalla kotona jotain ruokaa. Eilen oli meidän vuoro ja valitsimme Himmel & Ääd (taivas ja maa) nimisen 11 km lenkin. Aamulla paistoin piknikkiä varten nopeasti italialaisia salamimuffinsseja ja ai että ne oli hyviä. Paistoin ne noissa paperivuoissa ja ne oli helppo kuljettaa. Ei ollut viimeinen kerta kun niitä tein.
Nyt on taas keuhkot puhdistettu.
Olimme viikonloppuna kuuden porukalla syömässä kivassa paikassa vajaa 50km kotoa. Yövyimme myös siellä, sillä kukaan ei halunnut jättää hyvät viinit kokeilematta ja ajaa yömyöhällä takaisin kotiin. Ennen kaikki oli iisiä ja itsestäänselvää, mutta näinä ihmeellisinä aikoina täytyy miettiä kuinka monta ihmistä saa olla yhdessä ja saako yöpyä vieraassa osavaltiossa, kun itse asuu koronahotspotissa toisessa osavaltiossa. Viime viikolla kaikki vielä onnistui, nyt ollaan muuttamassa määräyksiä.
Oli kiva viettää laatuaikaa ystävien kanssa ja herkutella. Yksi ravintolan herkuista on tuossa kuvassa, kala- ja liharuoan välissä tarjottu ns. Herrengedeck. Herrengedeck tarkoittaa suoraan käännettynä kattausta herroille, sellaiseksi kutsutaan usein esim. olutta ja snapsia, mikä on yleinen miesten tilaus. Tämän Herrengedeckin saimme myös me naiset. Valitettavasti kuvasta puuttuu kattauksen toinen juju, se oli konjakkilasissa tarjottu häränhäntäliemi, joka siis tarjoiltiin tuon "sikarin" kanssa. Sikari koostui filotaikinaan laitetusta suussasulavasta häränhäntäpalasta, "tuhkana" toimi maustesekoitus. Enpä ole ennen saanut noin kreatiivista ja herkullista ruokaa.