Ei ollut seurasta puutetta

 

Eipä ole ollut seurasta puutetta, sillä viikon aikana meitä oli kolmena iltana kutsuttu syömään ja kahtena iltana meillä oli kotona vieraita. Vinoilimme jo tässä, että onpa erikoinen paastoaika.

Eilen Allumies kokeili paistaa briossia ja siitäpä tulikin hyvä🤤

Luonto on nyt taas niin kaunis

Eilisellä päiväkävelyllä huomasin, että magnoliatkin avaavat kukkiansa.

Tämä maailman tilanne on nyt kyllä kaikkea muuta kuin kaunista. Thaimaassa työasioissa käyvä ystävämme jätti menemättä, kun halvin lentolippu maksaisi yli 5000€ ja yksi tuttavien tuttavaperhe on jumissa Sri Lankassa, paluulento maksaisi 17000€.  Tulee mieleen vuosi 2008, jolloin olimme Bangkokissa ja lentokenttä oli suljettu levottomuuksien takia. Kyllä siinä vähän alkoi miettiä miten sieltä voisi päästä kotiin, Italiasta voisi vaikka lähteä kävellen, mutta kaukomailta se ei onnistu. 

Tuhkakeskiviikon krookukset ja sinivuokot (ja flunssat)

 Eilen oli katukarnevaalien viimeinen päivä ja meidänkin lähimmässä oluttuvassa oli iso porukka juhlimassa ja laulamassa ja illalla siellä poltettiin ”nukke” nimeltä Nubbel, joka on kaiken synnin alku ja juuri ja joka rangaistukseksi ryypyttelystä ja mökästä ja muista pahoista teoista sytytettiin illalla palamaan. 

Kuva täältä : https://commons.wikimedia.org/wiki/File:2023-02-22-Nubbelverbrennung_Lenauplatz-4113.jpg

Naapurissa oli sunnuntaina 30 hengen porukka juhlimassa, meidätkin oli kutsuttu, mutta emme onneksi ehtineet, nyt 50% porukasta makaa kuumeisena sängyssä. 

Tänään on sitten tuhkakeskiviikko, jolloin voi hakea kirkosta tuhkaristin saadakseen synnit anteeksi. Kun ei nyt niin kamalasti ole viime päivinä tehty syntiä, päätimme sen sijaan  lähteä katsomaan kasvitieteellisen puutarhan tilannetta. On tosi harmi, ettei kukista oikein  saa kunnon kuvaa, mutta laitan tänne kuitenkin muutaman.

Yksi lapsuuden ajan lempikukista oli sinivuokko❤️

Nurmikot oli täynnä krookuksia

ja keltaisia talventähtiä

Säätiedotus lupaa loppuviikoksi +20C, vaikka yöt on olleet aika viileitä. Nää lähtee lauantaina kolmeksi viikoksi vieläkin lämpimämpiin (lämpimämpi ja höpöhöpö on Allumiehen suomalaisia lempisanoja) maihin , jos jumala ja lentoyhtiö ja ennen kaikkea lentokentän lakkoileva henkilökunta suo. 

Aprillia, aprillia

 April April, der macht was er will, sanoo saksalainen eli huhtikuun sää on vähän sitä tätä. Sunnuntain patikkamatkalla sen taas saimme kokea. Alku oli tällainen

mutta paranihan se sää vähitellen ja löysimme vielä kiitos kylmän sään vielä joitakin villejä narsisseja

Kuljimme reittiä Saksan ja Belgian rajalla, jonne Hitler oli sodan takia rakentanut suojavallin

Tuntuu aina hienolta hyppiä siellä milloin Saksassa, milloin Belgiassa ja olla kiitollinen, että vielä elämme rauhan aikaa ja sellainen on mahdollista. Ukrainan sodan takia osaa arvostaa rauhaa entistä enemmän.

Kotona oli viime viikolla tällaista. Ikkunoista näki aina vain miesten jalkoja, kun katolle laitettiin aurinkopanelit, oli hölyä ja oli pölyä, mutta nyt pahin on ohi ja 6.5. sähkö liitetään.

Tässä oli vielä pientä draamaa, kun miehet olivat vähän nukkuneet ja kiinnittäneet jotain pientä naapurin seinään ja joudumme korjaamaan asian, kun on pilkunviilaaja kyseessä. Meidän on helppo hoitaa juttu, heidän olisikin vaikeampi liimata takaisin oksat, jotka heidän puutarhurinsa jostain käsittämättömästä syystä leikkeli meidän kasveista.😀

Kärhöt ja rikkaruohot kukkii ja sää on luvannut lämmitä eli kaikki hyvin.

Kun kevät kaunis tuli🎶🎵

Eilen metsäkävelyllä ihailimme valkovuokkoja

ja kotipihasta löytyi ensimmäiset kielot

Convallaria majalis

ja pari vuotta sitten ruukkuun istuttamani tuomi tuoksuu niin Suomelta🇫🇮

ja nuo tulppaanit on jo melkein lakaistuneet, mutta punainen väri loistaa vieläkin

Aloin siivota terassia sillä aikaa kun kaveri kuori parsaa, nam nam.

Putkimiehet laittaa juuri vieraskylppärin valmiiksi, nyt jatkan terassin siivoamista ja kun miehet lähtee,  laitan kylppärin kuntoon.🧹🧽🧼 Tervetuloa yövieraat, nyt on nätimpi kylppäri.

Kevättä ilmassa

 Viime tipassa syksyllä älysin ostaa kukkasipuleita ja kamalassa kiireessä laitoin ne sikinsokin etupihalle, jota nyt ohilukijat ihailee.

Uusi linnunpönttö ripustettiin vihdoin paikalleen, tervetuloa tintit ja punarinnat

Naapurin Murphy on löytänyt taas jostain kolon, mistä se pääsee karkuun ja pelkään vähän, että se pelottaa lintujamme. Murphy-parkaa oli kiusattu pahasti, sitä oli ensin ammuttu ilmakiväärillä ja sitten joku oli ottanut sen jalasta kiinni ja pyörittänyt kissaparkaa ilmassa ja Murphy oli kokonaisen yön eläinklinikalla leikattavana, kyllä ihminen osaa olla paha. 

En voinut olla ottamatta valokuvaa eilisillan ravintolan katosta, komeat lamput ja hyvä ruoka.

Perjantaina meillä on edessä vähän vähemmän kivaa, silloin haudataan naapuriemme tytär, en voi vieläkään uskoa, että häntä ei enää ole. Elämä ei ole oikeudenmukaista kuten Grönemeyer laulaa.

Kuolinilmoituksessa oli äidin piirtämiä kukkia.

Kaunista ja surullista

Oiva Pennasen runossa sanotaan että

Kevät keikkuen tulevi
antaa kukkaset kedolle
kutsuu linnut laulamahan
saapi lapset nauramahan
tuopi tuulien tohinan
korpeen kuusen kuiskehia.

Viime viikon sauvakävelyllä ihailin jo (oliskohan) oratuomea

ja meidän kaupunginosan yhdellä pienellä viheralueella krookuksia

ja meidän talon edestäkin löytyy jo vähän väriä. Olisi pitänyt ennen kuvan ottamista siivota nuo risut pois, on ollut kovin tuulista ja kotikoivu heittelee risuja maahan

Lauantaina minulla oli virtuaalinen muistotilaisuus edellisen postauksen vanhimman tytön kuoleman johdosta. Valitettavasti en päässyt Suomeen hautajaisiin, mutta sain ohjelman ja kuuntelin hautajaisten aikaan Spotifysta kaikki siellä esitetyt musiikkikappaleet. Siellä oli parin virren lisäksi mm. Beethovenia ja Järnefeltiä, kaikki kaunista, mutta eniten liikutuin tästä.

Päivän kukat

 metsässä

olohuoneessa

pihassa

Kukkia ja kännyongelmia

 En vaan voi olla ihailematta kevään luontoa. Annoimme kaverille syntymäpäivälahjaksi retken Eifel-vuoristoon, jossa villit narsissit kukkivat parhaimmillaan. Siellä kävely on normaalisti hermolepoa, satojatuhansia narsisseja  ja puro solisee ja linnut laulavat.

Valitettavasti päivänsankarin kunto petti eikä hän jaksanut kävellä koko 11 km matkaa ja minut arvottiin tekemään  hänen kanssaan pienempi lenkki ja sovittiin tapaamispaikka, mutta kuinkas kävikään, meillä ei ollut karttaa emmekä löytäneet myllyä, jossa treffipaikka oli. Kyselimme monilta vaeltajilta, mutta kukaan ei osannut auttaa ja kännykässä ei ollut verkkoa eikä sitten karttaakaan. Kerran saimme käyttää yhden kylän asukkaan wifissä olevaa kännyä, kun halusimme viestittää muille, että eivät ihmettele missä olemme, mutta se ei auttanut, sillä muun porukkamme kännyt eivät tietenkään olleet verkossa nekään. Mitenkähän sitä ennen selvittiin, kun ei ollut kännyjä käytössä? Sama ongelma meillä oli muutama viikko sitten Jordaniassa, mutta siellä emme olleet onneksi eksyksissä. Onneksi me lopulta löysimme belgialaisen pariskunnan kartan avulla sen myllyn ja olimme jopa ajoissa paikalla, kun muut tuli. Kyllä tässä jaksaa ihmetellä, miten saksalaiset rakentavat vaikka mitä, mutta kännykkäverkkoa eivät saa kuntoon.

Tänään teimme perinteisen retken Bonniin, jossa kirsikkapuut kukkivat, pitkiä katuja ja molemmin puolin kirsikkapuita, oli vain vaikea kuvata, kun oli pari muutakin ihmistä paikalla.

Kevättä ilmassa

 Meillä on jo pitkään kukkineet monet kasvit, vaikka ei ole ollut kovin lämmin kevät.

Magnoliat on nyt jo lähes kuihtuneet, niiden huono puoli on se, että ne kukkii vain lyhyen aikaa.

Kameliani oli melkein vielä talvipaketissa kun huomasin että siinähän on nuppuja.

Oliivipuu sai muutaman pääsiäismunan

Tuoretta parsaa on syöty jo muutaman kerran

Yritin tehdä naapurien brunssille Pastel de nataa, mutta optiikka meni aikalailla pieleen, mutta hyvin kävivät kaupaksi.

Suolaisena palana vein Viettelysten kakun, mutta se oli vähän tylsä ilman katkarapuja, nyt on niin paljon kasvissyöjiä, ettei uskalla enää viedä kunnon herkkuja