November, not so bad

Luulen aina, että marraskuu on aivan kamala kuukausi ja silloin pitäisi paeta jonnekin aurinkoon, mutta eipä se sitä aina olekaan. Läheisten peltojen keltainen sinappi ja auringonkukat aurinkoisena päivänä eivät yhtään tunnu marraskuulta.

Eipä silti, on tässä ollut pimeitä sadepäiviäkin, mutta kun tulee mieleen viime vuosien pelottavat jokien kuivumiset, osaa olla kiitollinen vedestäkin.

Marraskuun kalenteri on aika täynnä, kerran naapureiden kanssa oluttuvassa, kaksi kertaa käydään syömässä martinhanhea, joka Saksassa kuuluu martinpäivän ja marraskuun perinteisiin. Kahdet syntymäpäiväkutsut on kalenterissa ja kaksi kertaa Philharmonia, joista ensimmäinen oli loistava Susanna Mälkki ja Schubertin sinfonia maanantaina ja sunnuntaina on Sol Gabetta ja Patricia Kopatchinskaja. Kaksi kertaa meidät on kutsuttu syömään ei-hanhea, kerran olen kirjallisuuspiirissä ja kaksi kertaa silmälääkärillä ja kolme kertaa hammaslääkärillä, menoa riittää.

Synttärikutsuille on nyt helppo mennä, kun tietää minkä lahjan vie, tässä tämänpäiväinen lahja paljon lukevalle ystävälleni, jolle on normaalisti vaikea ostaa kirjalahja, koska hän on lukenut KAIKEN. 

Så där, tämä lähtee nyt synttäribrunssille. Isäntäväki on varmaan tuonut Ranskasta taas herkullisia juustoja, mutta tuskin osaavat tehdä tällaisen hienon juustolautasen, jonka kuvan olen ottanut jostain suomalaisesta lehdestä.

Ruokaa ja vaellusta ja loman odotusta

 Testasimme paikallista japanilaista ravintolaa eikä se kyllä ollut aitoja Japanissa koettuja kehnompi.

Patikkaporukka tapasi taas tois pual jokkee ja sääkin oli ihan kiva ja vaelluksen jälkeen maistui elsassilainen Flammekuchen hyvältä sekin.

Päivän jännittävin teema oli yhden pariskunnan kertomus matkasta Chileen. Ihmettelin jo viime kerralla kun he kertoivat suunnitelmistaan vuokrata siellä auton ja ajella katsomaan nähtävyyksiä, olisi mukamas täysin vaaratonta. Mutta kuinkas kävikään, rosvot pysäytti heidän auton, päästivät salaa ilman takarenkaasta ja lupasivat auttaa renkaan vaihdossa. Sitten otettiin takarontista kaikki ulos, jotta saatiin sieltä vararengas ja ykskaks kavereiden pitikin lähteä jatkamaan matkaa ja mukaan lähti käsilaukkuja ja kaikki passit, lentoliput, luottokortit, käteinen ja siinä olikin sitten hommia hoitaa asiat, lentokone lähti, kun ilman passia ei voineet lentää, kotimaasta piti sitten saada henkilötiedot varapassiin ja rahaa ja lentoliput. Ei ollutkaan niin turvallinen maa.

Suomesta tuli vieraita, jotka aloittivat täältä interrailmatkan  ja toivat aivan liian paljon tuliaisia, suurkiitos

Korvaukseksi veimme vieraat Ahr-joen viinirinteille ja Marienthalin luostariin

Nyt aletaan valmistautua lomamatkaan aurinkoisempaan paikkaan

sillä täällä alkoi sataa räntää, voi noita meidän kamelian nuppuparkoja