Muissa maisemissa

 Halusimme lähteä katsomaan baijerilaista ystäväämme, joka sai aivohalvauksen syyskuussa 2022 kun olimme pyörälomalla Ranskassa. Hänen tilansa on vähän parantunut ja kävely onnistuu ihmeen hyvin, mutta puhuminen ei taida enää koskaan palautua, mutta kyllä kaveri varmaan iloitsi käynnistämme, vaikka ei sitä pysty sanomaan. Kamalaa on mielestäni se, että Münchenin yliopistollisen sairaalan lääkäri oli sanonut ystävämme vaimolle, että miehenne ei tule koskaan kävelemään. Miten paljon helpompaa olisi kaikki olisi ollut ilman tuota prognoosia.

Olimme yötä läheisessä Herrschingin kaupungissa Ammersee-järven rannalla ja nautimme kävelystä ilta-auringossa.

Kun olimme jo sen verran lähellä alppeja, päätimme käväistä myös lempipaikassamme eli Oberstdorfissa ja meille sattui sielläkin aivan mahtavat ilmat.

Kävelimme joka päivä noin 15km ihanissa maisemissa.

Hotellin aamiaisella saimme taas nauttia baijerilaisesta Weisswurstista eli vasikanlihasta tehdystä makkarasta, jota syödään perinteisesti ennen kello 12. Perinne johtuu siitä, että makkaraa ei voitu ennen vanhaan säilyttää pitempään kun ei ollut vielä jääkaappeja. Se syödään Brezel-rinkilän ja makean sinapin kanssa.

Eilisellä kävelyllä ohitimme lentohyppymäen, jossa alkoi tänään maailmanmestaruuskilpailut.

Baijerissa on monet asiat vielä vanhoillisimpia kuin pohjoisemmassa Saksassa. Emme voineet maksaa kahvilassa kortilla, kortilla saa maksaa vain yli kympin ostokset. Tämä kyltti oli pakko kuvata kun se on muutenkin niin siisti.

Loppiainen ja kolme kuningasta

 Meillekin tuli talvi

ja Itämaan tietäjien varpaita alkoi palella ja ne muuttavat kellariin lämpimään laatikkoon odottamaan muiden joulukoristeiden kanssa  ensi vuotta 

Talvea ja taidetta

 Joulu loppui tällä kertaa jo 6.1. kun ikkunanpesijä tuli ja oli pakko tyhjentää ikkunalaudat joulukoristeista. Sähköposti on saanut aikaan ettei tule enää juuri lähetettyä joulukortteja ja kun ripustin kortitkin ”pyykkinarulta” pois, ajattelin, että onhan se korttiperinne kuitenkin niin kiva, ehkä yritän jatkaa sitä.

Meille tuli talvi ja sitä on jatkunut useampi päivä, hyvin harvinaista täällä. Oliivipuulle ja oleanterille puettiin takki päälle.

Ensin oli maassa vain ihan vähän valkoista

mutta sitten lunta tuli enemmänkin

Olisi voinut pysyä tuollaisena, mutta lähes kaikki on taas sulanut pois.

Tammikuun taiteet alkoi Gerhard Richterin näyttelyllä Düsseldorfissa. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti, hah hah, meillä oli sama kotilääkäri ja istuimme yhdessä odotushuoneessa, jonka seinällä oli Richterin grafiikkaa. Näyttely oli katsaus Richterin koko tuotannosta, useat taulut yksityisomistuksessa.

Taiteilijan poika

Yksi Richterin tunnetuimmista teoksista on Kölnin tuomiokirkon ikkuna, joka on paras silloin kun aurinko paistaa ja värit heijastuvat kirkon lattialle.

Minulle mielenkiintoisin ja ennestään tuntematon taulu oli tämä

ja tiedättekö miksi? Kun näin sen, sanoin heti Marimekko, niin paljon se väreiltään muistutti pöytäliinaani. Taulu on 1980-luvulta, kuosin suunnittelija on syntynyt 1983.

Taidetta nähtiin myös huonekalumessujen yhteydessä järjestetyssä Passagen-näyttelyssä, jossa on paljon nuorten suunnittelijoiden tuotantoa. Messut peruutettiin tänä vuonna, huonekaluille ei ole kuulemma enää kysyntää, mutta Passagen jatkuu ja löysimme sieltä jotain kivaa, nimittäin tällaisen pistorasiajujun. Se on helppo kuljettaa ottamalla kaulasta kiinni ja siinä on tasku, johon voi laittaa vaikka kännykän. Kuvassa se ei näytä niin hyvältä kuin se todellisuudessa on, tosi hieno idea.

Tuttu nimikin tuli vastaan, en tiennyt, että Metsovaara on vielä olemassa.

Mieltä osoittamassa

 Viime päivinä on Saksassa ollut paljon mielenosoituksia oikeistoradikaaleja vastaan, varsinkin sen jälkeen kun kävi ilmi, että ne piirit olivat keskustelleet ulkomaalaisten karkottamisesta. Tänään mekin ehdimme mukaan mielenosoitukseen, jonne tuli yli 70000 ihmistä näyttämään, että emme tarvitse vaihtoehtoa Saksalle.

Monilla oli AfD-vastaisia plakaatteja, mm. kummipoika oli keksinyt hyvän tekstin ”karkottakaa itsenne”.

Köln on Saksan kaupungeista varmaan suvaitsevaisimpia, täällä muistetaan, mistä kaikkialta asukkaat ovat tänne tulleet, ensin roomalaiset, sitten Napoleon Ranskasta, turkkilaisia Fordin tehtaalle jne. Koronarokotteen turkkilaissyntyinen keksijä on käynyt koulunsa Kölnissä. Kölnin sukupuusta on paikallinen bändi tehnyt laulunkin.

Meillä on ollut uskomattoman upea tammikuu, tässä muutama impressio:

Nyt on kyllä ilma alkanut lämmitä ja kotiin tullessamme oli jouluruusu tullut lumen alta näkyviin.

Lumi on kaunista, mutta pelkään hysteerisenä liukkautta ja siksi en pahoittele, jos lumet taas sulaa.

Vihreää ja valkoista

 Täällä vaihtelee värit, lauantaina oli vielä vihreät niityt

ja sunnuntaina tuli jopa lunta, joka täällä on aika harvinaista. Ei tosin tullut niin paljon kuin ystävälläni Baijerissa, he eivät päässeet ulko-ovesta ulos ja joutuvat kulkemaan autotallin kautta sisään.

Eilen jouduin lähtemään keskustaan hakemaan yhdeksän viikon odotuksen jälkeen vihdoinkin uudet silmälasit. Lääkäri suositteli kaihileikkauksen jälkeen niin pitkää aikaa, sillä silmät saattavat muuttua vielä ja samaa sanoi optikkokin, heillä on kokemusta asiakkaista, jotka ovat liian nopeasti saaneet uudet lasit ja joutuneet pian saamaan taas uudet, kun näkö on muuttunut.

Trara, 1800 euroa myöhemmin, tanskalaisen Lindbergin pokat ja lasit jotain ihmeellistä, niissä on käytetty tekoälyä optimoimaan näköä.

Matkalla optikolle poikkesin joulutorille ja juuri silloin alkoi taas tiputella lunta

nyt on kyllä taas vihreät niityt ja naapurin veripyökki on vielä lehdissä, mutta kylmältä tuntuu nolla astetta ja illalla on kiva panna joulupyramidi pyörimään ja tuli takkaan

Mitenkähän sitä jouluna pärjää Lapissa, jos siellä on hurjat pakkaset. Taidankin lähteä ostamaan lämpimät hanskat, termolegginsit tilasin jo netistä. 

En kaipaa kultaakaan 🎶

Pari päivää sitten , kun ajoin autoni talliin, tuntematon ohikulkija sanoi, että ”Sie haben ja Gold in der Garage”  eli teillähän on kultaa autotallissa. Eipä ole polttopuu ollut koskaan niin arvokasta kuin tänä päivänä.

Yläkerran tv-huone onkin pysynyt kivasti lämpimänä kiitos kynttilöiden ja takan.

Matkalla Philharmoniaan katsahdimme rautatieaseman seimen, joka esittää sodan runtelemaa kaupunkia. Jeesus-lapsesta en saanut kuvaa, kun sen kohdalle oli kolme japanilaista turistia tehnyt ruokapaikan, siinä oli vaikka mitä fast foodia ja juomia, eivät kunnioittaneet pyhää seimeä

Philharmoniassa oli Konstantin Weckerin, tunnetun saksalaisen balladiprotestilaulajarunoilijan konsertti ja se oli parasta mitä pitkään aikaan olemme kuulleet. Yksi hänen parhaistaan on Wenn keiner wagt eli Kun kukaan ei uskalla [KLIK]

Leivoin pitkästä aikaa tulisia tuomiokirkkoja. Taikinaan tulee cheddarjuustoa ja mm. chiliä ja päälle hunajaa ja chiliä, jouluna tarjoamme niitä alkushamppanjan kanssa, nam nam.

Tänään syttyi jo kolmas kynttilä, joulu joutuu🤶🎄