Matka alkoi Strasbourgista, jossa yövyimme keskustassa kivassa hotellissa.
Katselimme illalla vähän kaupunkia ja tutustuimme paremmin pariskuntaan, joka oli ensimmäistä kertaa mukana. Luin Jenni Haukion kirjoituksen sosiaalisten suhteiden tärkeydestä muistisairauksien ennaltaehkäisevänä tekijänä. No, meillä oli ainakin sosiaalista elämää, ensin viikko pyöräporukan kanssa ja sitten vielä viikonloppu Freiburgissa ystävien luona.
Strasbourg on kaunis kaupunki, siitä ei saa koskaan tarpeekseen
Seuraavana aamuna pyörän selkään
Muu porukka ajoi vain 20km, koska he halusivat mennä Comarin museoon katsomaan Isenheimer-alttaria, mutta me olemme nähneet sen useammankin kerran ja ajoimme pitkän reitin.
Vähän harmitti, kun matkan varrella ei ollut yhtään kauppaa tai baaria ja kioskia, mistä olisi voinut ostaa juotavaa. Yhden kanavan varrella oli asukas laittanut penkin ja auringonvarjon ja vesikanisterista sai ottaa juomavettä ja voi laittaa rahaa pieneen boksiin, todella huomaavaista. ❤️
Yövyimme Colmarissa, joka on myös yksi lempipaikoistani.
Seuraava päivä olikin sitten vähemmän kiva, vettä satoi koko päivän ja etappi oli muutenkin tylsä. Kastuimme sadevaatteista huolimatta niin täydellisesti kuin kastua voi, jopa muovin sisällä olleet paperinenäliinat jouduin heittämään pois. Juuri sinä päivänä meillä oli matkan huonoin hotelli, pieni huone, jonne piti mahduttaa kaksi matkalaukkua, pyörälaukut, kypärät märät vaatteet ja muka vedenpitävät läpimärät kengät. Taulutelevision päällä oli märkiä sukkia ja alusvaatteita kuivumassa.
Yöllä oli aivan kamala ukkonen ja mietin mitä teemme, jos se jatkuu seuraavana päivänä, mutta onneksi aurinko tuli takaisin koko loppumatkaksi.
Matkalla tuli vastaan Alsacin komea kotiseutumuseo, joita muut eivät vielä tunteneet ja siellä menikin muutama tunti
Kiva kadunnimi, suomeksi koulupinnarinkuja
Poikkesimme myös Eguisheimiin, jossa tasan kolme vuotta aikaisemmin ystävämme G sai aivohalvauksen. Sytytimme kynttilän hänen muistolleen. Hänhän elää, mutta ei pysty puhumaan.
Ihmeellinen sattuma oli, että pyörämatkafirma oli varannut seuraavan yöpymiseen saman hotellin, jossa olimme kauan sitten G:n kanssa, joka oli juuri jäänyt leskeksi. Hotelli oli Kaysersbergissä, josta Alfred Schweizer oli kotoisin.
Tämä hotelli oli matkan paras ja sen hapankaali oli paras, me nimittäin testasimme matkan aikana Elsassin kansallisruokaa.
Viimeinen etappi oli parilta osalta todella mäkinen, Allumiehellähän on edelleen „biobike“ ja hän sai polkea kunnolla päästäkseen ylös.
Viimeinen yö Obernaissa
ja seuraavana päivänä söpöä maalaismaisemaa ja sitten oltiinkin pian taas Strasbourgissa. Kiva matka kivalla porukalla.
