Thaimaa 2025/1

Tämän vuoden kaukomatka vei meidät ystäväparin kanssa Thaimaahaan, mutta ei etelän hiekkarannoille vaan kiertomatkalle pohjoiseen päin. Matka alkoi Bangkokista, jossa porukka oli kaksi yötä, mutta me olimme varanneet lennot itse ja olimme Bangkokissa jo päivää aikaisemmin. Lensimme Dubain kautta Emiratesilla ja säästimme siinä yli 2000€ kun muu porukka lensi suoraan Bangkokiin. Meistä on aina kätevää olla vähän aikaisemmin paikalla ja tottua ilmastoon ja aikaeroon.

Meitä oli oikein kiva 25 hengen saksalais/itävaltalais/sveitsiläis/suomalainen porukka ja israelilainen ja thaimaalainen matkaopas ja oli aina kiva keskustella miten asiat on Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Israelissa, Thaimaassa ja Suomessa. Yksi entinen itäsaksalainen opettaja oli niin kiinnostunut suomalaisesta koulusysteemistä, että piti oikein pyytää suomalaiselta ystävältä lisätietoja. DDR:n koulusysteemihän oli paljon lännen systeemiä parempi.

Olimme varanneet Bangkokista ensimmäiseksi yöksi saman hotellin, jonne ryhmäkin tuli ja tilanneet sinne kuljetuksen lentokentältä ja se olikin jännä systeemi. Meille oli sanottu missä meidän piti tavata kuski ja ensin kauhistuimme, sillä sama systeemi oli sadoille muillekin eli siellä oli paljon ihmisiä mutta kaikki toimi hienosti. Oikeassa kohtaa oli muiden lappujen joukossa lappu, jossa meidän nimi suurilla kirjaimilla ja nuori tyttö antoi meille sen nimilapun ja otti meistä valokuvan sen lapun kanssa ja neuvoi minne suuntaan meidän piti lähteä ja sieltä tulikin sitten kuski valokuvamme kanssa ja tunnisti meidät. Taksimatkat on halpoja kuten kaikki muukin Thaimaassa.

Hotelli oli  Chao Praya-joen rannalla ja näkymä huoneesta oli komea. Hotellin shuttlelaivalla pääsi nopeasti ilmaiseksi keskustaan ja aamulla oli kiva syödä aamiaista hotellin terassilla.

Viereisen hotellin kattoterassille pääsimme sundownerille kun koko porukka oli koossa. En oikein saanut kunnon kuvaa maisemasta kun aina joku tuppasi kuvaan, tämä jokapaikan höylä pyrkin melkein joka kuvaan matkan aikana, hän ehti kaikkialle. Terassilla juotiin ensimmäiset maitait ja tutustuttiin jo vähän kanssamatkustajiin.

Lämpöä oli aina jotain +37C eli palella saattoi vain ilmastoiduissa sisätiloissa.

Veneestä käsin näimme hyvin kaupunkia ja sieltä näki myös hyvin ihmisten koteja.

Ensimmäinen isompi temppelimme oli auringonnousun temppeli Wat Arun eli auringonnousun temppeli, yksi Bangkokin tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Temppeli on koristeltu pienillä posliinin palasilla, jotka loistavat auringossa.

Temppelin Buddhasta löytyy hieno kuva täältä. Itse en lähtenyt jonottamaan sinne pääsyä, varsinkin kun kengät piti riisua ja seistä paljain jaloin kuuman kivetyksen päällä. Buddhaa moikkaamassa käyneet kastelevat sitten lootuksen kukkia veteen ja vihtovat sillä päähänsä. Lootus on puhtauden ja uskollisuuden ja henkisen heräämisen symboli.

jatkoa seuraa

Tuhkakeskiviikon krookukset ja sinivuokot (ja flunssat)

 Eilen oli katukarnevaalien viimeinen päivä ja meidänkin lähimmässä oluttuvassa oli iso porukka juhlimassa ja laulamassa ja illalla siellä poltettiin ”nukke” nimeltä Nubbel, joka on kaiken synnin alku ja juuri ja joka rangaistukseksi ryypyttelystä ja mökästä ja muista pahoista teoista sytytettiin illalla palamaan. 

Kuva täältä : https://commons.wikimedia.org/wiki/File:2023-02-22-Nubbelverbrennung_Lenauplatz-4113.jpg

Naapurissa oli sunnuntaina 30 hengen porukka juhlimassa, meidätkin oli kutsuttu, mutta emme onneksi ehtineet, nyt 50% porukasta makaa kuumeisena sängyssä. 

Tänään on sitten tuhkakeskiviikko, jolloin voi hakea kirkosta tuhkaristin saadakseen synnit anteeksi. Kun ei nyt niin kamalasti ole viime päivinä tehty syntiä, päätimme sen sijaan  lähteä katsomaan kasvitieteellisen puutarhan tilannetta. On tosi harmi, ettei kukista oikein  saa kunnon kuvaa, mutta laitan tänne kuitenkin muutaman.

Yksi lapsuuden ajan lempikukista oli sinivuokko❤️

Nurmikot oli täynnä krookuksia

ja keltaisia talventähtiä

Säätiedotus lupaa loppuviikoksi +20C, vaikka yöt on olleet aika viileitä. Nää lähtee lauantaina kolmeksi viikoksi vieläkin lämpimämpiin (lämpimämpi ja höpöhöpö on Allumiehen suomalaisia lempisanoja) maihin , jos jumala ja lentoyhtiö ja ennen kaikkea lentokentän lakkoileva henkilökunta suo. 

Kevättä ilmassa

Täydellinen sää tänään, siitä hyötyvät sekä äänestämässä käyvät kansalaiset kuin jalkapallofanit. Tänään valitaan Saksaan uusi eduskunta ja ei ole ihan helppo juttu, kun pitää valita ottaako ruton vai koleran, en muista näin pahaa jamaa ennen olleen, ainakaan silloin kun olen itse saanut äänestää. Stadionilla on Köln-Düsseldorf 2.Bundesligapeli ja koko kaupunki täynnä poliiseja ja kadut osittain suljettu. Olin aamulla kuntosalilla ja ajamani tie oli suljettu niin, että johdattivat minut moottoritielle ja tulikin isompi lenkki. Taatusti taas jotain levottomuuksia ja pyromaniaa stadionilla.

Kotona otin taas joulun ja talven jälkeen ihanan Marimekko-pöytäliinani esiin, kun kutsuimme pari naspuripariskuntaa syömään. En ikinä kyllästy tuohon kuosiin

Eilen olimme Allumiehen työkaveriporukan retkellä Düsseldorfissa ja kävimme mm. Benrathin linnassa. Linnan on rakennuttanut  vaaliruhtinas Karl Theodor metsästyslinnakseen, mutta loppujen lopuksi hän oli vain kolme kertaa käynyt linnassa. Serkkunsa Elisabeth Amalia oli kuulemma Mozartin ystävä. Linnaa on restauroitu ja sinne pääsee nyt sisälle ja  siellä sattui olemaan muutama hääpari ottamassa valokuvia.

Heinäkuussa linnan puistossa on valojuhla, siellä soittaa orkesteri klassista musiikkia ja voi ostaa joko lipun tuolipaikalle tai ilman istuinpaikkaa, jolloin kaikki istuvat nurmikolla tai teillä. Ihmiset tuovat pöytiä, tuolia, huopia, kynttilöitä ja ruokaa mukanaan ja istuvat joko maassa tai tuomillaan tuoleilla ja kuuntelevat musiikkia. Yritämme tänä vuonna ehtiä sinne, kerran tai kaksi olemme käyneet, todella hieno tapahtuma.

Sairaskäynti Baijerissa

 Hyvä ystävämme G sai syyskuussa yhteisellä lomallamme Ranskassa aivoinfarktin eikä ole siitä kovin hyvin toipunut. Kävely onnistuu kiitos ergoterapeuttituttavan, sairaskassan maksama fysioterapia ei auttanut yhtään ja kun kassa sanoo, että maksaa vain fysioterapeutin, niin se ei muuta maksa ja siksi ergoterapia jäi itse maksettavaksi, aivan naurettavia nuo kassojen määräykset. Suuri ongelma on, että puhuminen ei onnistu ja on aika hurjaa se seurustelu, mutta saimme kuitenkin käsityksen, että kaveri oli mielissään käynnistämme.

Ja kun Baijerissa oltiin, niin katseltiin matkan varrella taas paikkoja. Ensin poikkesimme Volkachin viinikylään. Se sijaitsee Mainin rannalla on tunnettu Franken-viineistään, joita veimme tuliaisina G:n vaimolle, G ei enää juo viiniä ja maku on täysin muuttunut sen stroken jälkeen, hän pitää nyt kaikesta, mitä ei voinut ennen sietää ja päinvastoin

Seuraava etappi oli Oberstdorf, se on niin koitoinen paikka, siellä on kiva käydä. Lunta oli hyvin vähän ja hotelleissa edullisia tarjouksia.

Teimme yhden vähän pitemmän patikkaretken vuoristomökille, jossa joimme oluet ja söimme juustovoileipää

Oberstdorfista matka jatkui Memmingen ja Kemptenin kautta

ja sieltä ajoimme Starnbergin lähelle ystäviemme luo. Ja nyt olemme taas kotona ja ihmettelemme maailman menoa ja siinä riittääkin ihmettelemistä. 

Muissa maisemissa

 Olimme muutaman päivän muissa maisemissa kun kävimme kahden ystäväparin luona vaihtamassa kuulumisia pitkästä aikaa. Paras ikinä maisema oli tämä aamunäkymä ystäväparin keittiön ikkunasta. Oli pieni pakkanen ja maa huurussa. Luulin, ettei kuvasta tulisi mitään ikkunalasin läpi, mutta tulihan siitä.

 Emäntä on kova kutomaan, kangaspuita on monta, mutta niistä erikoisin oli nämä 3D tulostimella tehdyt kangaspuut.

Toinen kyläpaikka oli Hampurissa ja siellä katselin punatulkkuja, joita meillä ei valitettavasti näy, punatulkku on mielestäni yksi kauneinpia lintuja, kuva vaan on huono, kun on kaukaa ikkunan läpi otettu.

Teimme retken Itämeren rannalle Niendorfiin.

Ja kiertelimme myös vähän Hampuria

mutta pääasiassa rupattelimme kavereiden kivassa uudessa „talvipuutarhassa“.

Talvea ja taidetta

 Joulu loppui tällä kertaa jo 6.1. kun ikkunanpesijä tuli ja oli pakko tyhjentää ikkunalaudat joulukoristeista. Sähköposti on saanut aikaan ettei tule enää juuri lähetettyä joulukortteja ja kun ripustin kortitkin ”pyykkinarulta” pois, ajattelin, että onhan se korttiperinne kuitenkin niin kiva, ehkä yritän jatkaa sitä.

Meille tuli talvi ja sitä on jatkunut useampi päivä, hyvin harvinaista täällä. Oliivipuulle ja oleanterille puettiin takki päälle.

Ensin oli maassa vain ihan vähän valkoista

mutta sitten lunta tuli enemmänkin

Olisi voinut pysyä tuollaisena, mutta lähes kaikki on taas sulanut pois.

Tammikuun taiteet alkoi Gerhard Richterin näyttelyllä Düsseldorfissa. Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti, hah hah, meillä oli sama kotilääkäri ja istuimme yhdessä odotushuoneessa, jonka seinällä oli Richterin grafiikkaa. Näyttely oli katsaus Richterin koko tuotannosta, useat taulut yksityisomistuksessa.

Taiteilijan poika

Yksi Richterin tunnetuimmista teoksista on Kölnin tuomiokirkon ikkuna, joka on paras silloin kun aurinko paistaa ja värit heijastuvat kirkon lattialle.

Minulle mielenkiintoisin ja ennestään tuntematon taulu oli tämä

ja tiedättekö miksi? Kun näin sen, sanoin heti Marimekko, niin paljon se väreiltään muistutti pöytäliinaani. Taulu on 1980-luvulta, kuosin suunnittelija on syntynyt 1983.

Taidetta nähtiin myös huonekalumessujen yhteydessä järjestetyssä Passagen-näyttelyssä, jossa on paljon nuorten suunnittelijoiden tuotantoa. Messut peruutettiin tänä vuonna, huonekaluille ei ole kuulemma enää kysyntää, mutta Passagen jatkuu ja löysimme sieltä jotain kivaa, nimittäin tällaisen pistorasiajujun. Se on helppo kuljettaa ottamalla kaulasta kiinni ja siinä on tasku, johon voi laittaa vaikka kännykän. Kuvassa se ei näytä niin hyvältä kuin se todellisuudessa on, tosi hieno idea.

Tuttu nimikin tuli vastaan, en tiennyt, että Metsovaara on vielä olemassa.