Joskus ehkä vuonna 2008 elokuvissa oli hauska ranskalainen leffa , joka kertoi eteläranskalaisesta postivirkailijasta, joka pelkäsi kovasti saavansa potkut, mutta sitten hänelle kävi vielä pahemmin, sillä hänet siirrettiin täysin tuntemattomaan pohjois-Ranskaan, lähelle Belgian rajaa, jossa ihmiset puhuvat ranskan sukuista kieltä nimeltä ch’ti ja asukkaita nimitetään samalla nimellä.
Kun tuo Ranskan kolkka oli meiltä jäänyt käymättä, päätimme ykskaks lähteä sinne pariksi päiväksi ja varasimme Lillen kaupungista huoneen kivasta pienestä hotellista. Edellisviikon helteiden jälkeen säätiedotus lupasi epävakaista ja viileää, mutta aika hyvin selvisimme ilman mitään isompia sateita.
Meiltä menee matkaan Belgian läpi kolmisen tuntia ja olimme Lillessä kolmen aikoihin ja kiertelimme iltapäivällä kaupunkia, oli kova tuuli ja välillä sadepilvet uhkaili, mutta lopulta ei satanutkaan.
Toisena päivänä oli heti aamusta vähän kirkkaampaa ja teimme pitkän lenkin kaupungin linnoituksen puistossa. Siellä oli kaikkien Nato-maiden liput salossa paitsi Suomen jäsenyyttä ei oltu vielä huomioitu.
Kävelimme ensin puistossa ja sitten keskustassa ja katselimme kivoja taloja ja kauppoja. Ranskassa on niin kivoja ruokakauppoja, kukkakauppoja, vaatekauppoja, ja last but not least keittiötarvikekauppoja kuten tämä.
Halusimme välttämättä nähdä vanhan nunnaluostarin Hospizin (onko se suomeksi hoitola?) ja pääsimmekin luostariin sisälle
Siellä mm. tällainen hieno pottahuone
mutta sitten kun menimme viereiseen rakennukseen, jossa on ”la salle des malades” eli siis se vanha sairaala, se olikin kiinni. Wikipediasta löytyi nyt valokuva siitä
ja huomasin, ettei se vedä vertoja
Beaunen hospizille, joten ei ollut mikään draama, että emme päässeet sisälle.
Emme käyttäneet autoamme kaupungissa lainkaan emmekä myöskään kaupungin busseja tai metroa ja totesimme, että kävelimme kolmen päivän aikana melkein 30km!
Ihmettelimme miten ranskalaiset istuvat kylmälläkin ilmalla ulkona ja juovat kaiken kukkuraksi kylmää olutta. Ihmeen monet Lillessä puhuivat englantia, varsinkin verrattuna elsassilaisiin, joista meillä oli toissa vuonna karmeat kokemukset, kun Colmarin sairaalan lääkäritkään eivät osanneet muuta kuin ranskaa. Kaikki myyjät, tarjoilijat ja hotellin henkilökunta olivat ystävällisiä ja hyvin monet kysyivät mistä tulemme ja palvelu oli tosi hyvää.
Kotimatkalla poikkesimme katsomaan Roubaixin vanhaa komeaa uimahallia, joka on nyt museo
Päivän todellinen high light oli
Villa Cavrois, rikkaan tekstiilipohatan 1930-luvulla rakennuttama asuintalo, jonka suunnitteli tunnettu arkkitehti
Robert Mallet-Stevens, uskomaton palatsi, jossa 7-lapsinen perhe asui
Talon omistaa nykyään Ranskan valtio, se on kunnostettu täydellisesti.
tässä lasten ruokahuone
mobiili bidet
Luin netistä vierailijoiden kommentteja, kaikki antoivat viisi pistettä viidestä paitsi yksi nainen, joka antoi vain yhden pisteen, koska ei saanut viedä koiraansa taloon, meistä on moneksi.🙄
