Viime viikolla

 sain vieraakseni yhden vanhimmista lapsuuden ystävistä ja meillä riittikin puhumista

Kiertelimme kaupunkia, oli ihan kiva sää vaikka onkin jo marraskuu ja askelmittariin tuli usein 12km.

tuomiokirkossa

Trianglen tornista on hieno maisema kaupungille

Kävimme tietenkin myös vanhassa roomalaishaudassa, joka on aivan lähellä meidän kotia.

Suomalaistytölle tuli muutenkin ihmeellistä nähtävää, kun satuimme oluttupaan, jossa istuimme drag queenin viereisessä pöydässä ja vanhat paikalliset keikkuivat ja lauloivat karnevaalilauluja.

Eilen lähdimme taidemessuille ja siellä riitti taas katsottavaa ja mielestämme tällä kertaa paljon kivaa nähtävää, mm. Otto Dix‘n työmies ja morsian, hinta 95000€

 

tai Botero, siinä ei tainnut lukea hintaa eli se pitää kysyä myyjältä

Tämä taulu on Anselm Kieferin „Herbsttag“ eli syyspäivä, omistettu Rainer Maria Rilken samannimiselle runolle

Kaikista eniten pidimme japanilaisen taiteilijan VÄRIKYNILLÄ tekemästä isosta taulusta

ja Andy Warholin Kölnin tuomiokirkko on melkein yhtä hyvä kuin tuolla edellä oleva valokuvani (:-

Marraskuussa alkaa jouluruusuni aina kukkia❤️

Andalusiasta Lontoon kautta Danzigiin, Bolognaan ja Oberstdorfiin

 Meillä oli ollut ystäväparin kanssa pitkään suunnitelma lähteä syyslomalle Espanjaan, mutta siitä ei tullut mitään kaikenlaisten silmä- ja hammasremonttien takia ja vapaita päiviä löytyi lopulta vain viisi. Sitten mietittiin lähdettäisikö Bolognaan, Danzigiin (= Gdansk), Lontooseen ja vaikka minne ja lopulta päädyttiin jäämään Saksaan ja lähdimme lempihotelliimme Oberstdorfiin ja se oli taas hyvä ratkaisu.

Ensimmäinen asia Oberstdorfissa oli ostaa uudet vaelluskengät, sillä entiset heittivät viime patikkaretkellä henkensä. Oberstdorfissa jos missään on parhaat urheilutarvikekaupat, siellä oli muuten kaupoissa myös paljon suomalaisia vaatteita, mm. Halti, Luhta jne. Ostin tutusta kenkäkaupasta Meindlin kengät ja ne istuivat taas ihan kuin olisi aina olleet jalassa.

Oli tarkoitus ajaa köysiradalla ylös Nebelhornin huipulle (2224m), mutta kesken matkaa tuli ilmoitus, että kovan tuulen takia ajot ylös peruttiin ja pääsimme vain alimmalle näköalapaikalle, mutta oli sieltäkin jo hienot näkymät alas laaksoon.

Illalla herkuttelimme hotellin bistron antimilla. Michelin-ukot olivat juuri käyneet testaamassa ravintolaa ja suosittelivat paikkaa, siitä luimme tosin vasta kotiin lähdettyämme eikä edes omistaja ollut huomannut vielä asiaa. Nam nam.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Breitachklammin kanjoni, jossa emme ennen ehtineet käydäkään emmekä todellakaan pettyneet.

Ylhäältä oli kiva katsella ihmismuurahaisia.

Paluumatkalla olisimme joutuneet odottamaan bussia tunnin ja päätimme kävellä takaisin Oberstdorfiin ja samalla saimme ihailla maisemia ja katsella kelloa kilkuttavia lehmiä.

Toisena päivänä päätimme kävellä vuoren yli Itävaltaan, reitti on iisi kävellä ja matkalla on kauniit maisemat

Kolmas päivä olikin sitten kaiken huippu, sillä kävelimme Nebelhornin huipulle. Valitettavasti olin taas kerran unohtanut ottaa sauvat mukaan ja vuori oli jyrkkä ja koko ajan piti pelätä pieniä vieriviä kiviä, oli koko ajan tunne, että kuljen liukkaalla kelillä jyrkkää ylämäkeä ja takaisin ei kannattanut palata, sillä alamäessä ne pikkukivet on vielä vaarallisempia. 

Kun pääsimme ylös, huokaisin helpotuksesta ja iloitsin pääseväni gondolilla alas, mutta sitten tuli tieto, että gondolin ovi ei toimi ja ehdin saada jo muutaman sydänkohtauksen kuvitellessani, että joudun luistelemaan niiden pikkukivien yli  sen jyrkän alamäen, mutta saivat sitten korjattua oven ja pääsimme alas.

Oberstdorf 

Oberstdorf

Blick auf Oberstdorf

Ystävämme eivät olleet koskaan ennen käyneet Oberstdorfissa ja ihastuivat paikkaan. Hotellimme omistajan isä oli aikanaan tunnettu mäkihyppääjä Max Bolkart ja hän (91v)  istui usein hotellin aulassa drinkillä ja hotellin bistron  katossa oli hänestä isoja kankaalle tehtyjä printtejä komeista hypyistä. Näin nyt Wikipediasta, että Max oli kuudes Squaw Valleyn olympialaisissa, toinen oli Niilo Halonen, olisinkin voinut kysyä tunteeko hän Niilo Halosen, olisi varmaan vähän ihmetellyt mitä tuo eukko oikein kyselee.

Marraskuun surua ja iloa

Viime päivien surullisin uutinen oli naapurin kiltin kissan kuolema. Nyt meidän autotallin katolla asuva sininen  lammas on  ihan yksin. R.I.P. , Maya.

 Tämä marraskuu on taas ollut aivan mahtava.

Eilen oli Bonnin naisten museossa taidenäyttelyn avajaiset, jonne naapurimme ja ystävämme oli päässyt mukaan muutaman ”puutyönsä” kanssa, sinne ei ihan ketä vaan huolitakkaan.

Ihan hyviä töitä siellä oli näytteillä, mutta parasta illassa oli katsella naisia, varsinkin vanhempaa polvea, feministejä henkeen ja vereen ja illan puheista kävi ilmi, että naistaiteilijoilla on todella vaikeaa, miesten tauluista maksetaan monta kertaa enemmän kuin naisten eli silläkin alalla riittää vielä tekemistä. Naisten palkasta tuli mieleen tämä piirros

Hei pomo, Martin on nyt virallisesti Martina. Oho, sittenhän minun täytyy heti vähentää palkkaa.

Kuvakaappaus Hilbring

Näyttelyn yksi erikoisimmista exponaateista oli tämä, en vaan kehdannut mennä ihan lähelle kuvaamaan. Hiuksissa oli isojen kukkien joukossa mm. Mersun tähti ja peffasta emme päässet selville oliko implantti vai ehta.

Keittiön vesihana oli kalkkiintunut, oli pakko ottaa kuva Allumiehen konstruktiosta, itse olisin pistänyt etikkavettä muovipussiin ja sitonut pussin hanaan kiinni, mutta kävihän se noinkin ja toi hymyä arkeen.

Kirvesmiehelle töitä

 Kun pari päivää sitten aamuisin oli vielä noin +15C, nyt on luonto tajunnut, että on marraskuu ja vähentänyt lämpöä kymmenisen astetta normaalitilaan. Aurinko on kyllä edelleen paistanut koko päiväm. Söpöjä pikkulintuja käy paljon, eilen oli niin kiva tarkkailla, kun talitintti ja punarinta kävivät vuorotellen juomassa, toinen istui aina tangolle odottamaan vuoroaan.

Saimme pari kuutiota sekapuita takkaa varten ja maksoimme varmaan ainakin suomalaisten mielestä hurjan hinnan eli 380 €, mutta täällä saa olla kiitollinen saadessaan ylipäänsä muutaman halon.

Ihmeen nopeasti saimme pinottua koko kasan autotallin seinälle ja Yaris-vanhuksenikin mahtuu vielä talliin, jos varovasti ajan.

Nyt meidän pitää ostaa kirves. Kuka osaa neuvoa? Nuo kömpäleet on aika isoja. Katselin netistä Fiskarsin kirveitä, sillä olen Fiskars-fani, meillä on vaikka mitä fiskarsia kotona, mutta kirvestä ei (vielä). 

Mikähän noista olisi meille sopiva?

(kuvakaappaus fiskars.com)

Kaarnaa ja muuta sytykettätin tuli muun mukana.

Terassin pöytä sai talven ajaksi tummemman dalahästliinan, jossa ei lika näy niin selvästi.

Näkemiin kesä!

Kultainen lokakuu -22

 

Facebook muistutti tällä kuvalla, että seitsemän vuotta sitten oli tuollainen sää ja samaahan se on tänäänkin, taas kultainen lokakuu niinkuin Saksassa sanotaan, tosin kotikoivussamme on edelleenkin vihreitäkin lehtiä. 

Tällä viikolla olimme patikkaporukan kanssa Bonnin Venusbergillä ja törmäsimme siellä Zeitenwende-projektiin. Zeitenwende tarkoittaa vähän niinkuin suunnanmuutosta, tässä ilmastointiteema. 

Puupinosta oli tehty ”taulu” johon sai kirjoittaa metsäpostia.

Lämmintä riittää ja eilen oli kaupunki täynnä ihmisiä ja katukahviloista oli turha etsiä vapaata tuolia ulkoa, sisältä löytyi paikkoja. Tykkään tästä vanhanaikaisesta kahvilasta, on muistini mukaan aina ollut samanlainen ja kakkukin on edelleen hyvää, tässä lempparini karviaismarenki.

Ruokavieraitakin ehdittiin pitkästä aikaa kestitä, tässä illan alkuruoka persimoncarpaccio, siinä on persimonia/khakia, kirsikkatomaatteja, pieniä mozzarellakuulia, burrataa,pesto genovesea, pistaaseja, granaattiomenan siemeniä, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. 

Tuo kaitaliina on Finlaysonin Armas ja se on siitä erikoinen, että naisten lisäksi JOKAINEN mies on tähän mennessä ihastunut sen nähdessään.

Tykkään uudesta maljakostani, mutta unohdin ostaa kukkia, jotain hätävaraa sentään löytyi pihasta.

Luin tai oikein ahmin Anna Soudakovan Varjele varjoani, tosi hyvä kirja, suosittelen lämpimästi.