Vaikka olen asunut suurimman osan elämästäni ulkomailla, puhun silti sujuvaa suomea ja – niin ainakin kaikki sanovat – ilman vierasperäistä korostusta. Vanhempani olivat karjalaisia ja olen syntynyt Hämeessä ja mielestäni minusta ei kuule, mistä päin Suomea olen kotoisin. Yksi mies Suomessa kerran ihmetteli, että miten sä voit puhua noin hyvin suomea, kun monet suomalaiset vaihto-oppilaat USA:n vuoden jälkeen puhuvat aksentilla suomea.
Suomen(kin) kieli muuttuu jatkuvasta ja tulee uudissanoja, joita ei sitten aina heti tunne. Muistan kun joku kauan sitten puhui tulostimesta ja päätteestä enkä yhtään tajunnut mistä on kysymys. Sana ulkoistaminen oli taas jostain syystä heti aivan selvä, sen oli pakko olla outsourcing. Tai muskarin tajusin aivan heti. Hauska tapaus sattui aikanaan Tampereella, kun vuokrasin auton Pirkkalasta ja olin sanonut haluavani jättää sen vuokraviikon päätyttyä rautatieasemalle. Nuori kaveri autovuokraamosta selitti, että minun pitää ajaa sitä ja sitä katua ja siellä jotain ramppia alas ja sitten “heittää avain respaan”. Ihmetteli siinä itsekseni, että mikähän se respa oikein on. Onko se joku laatikko, minne avain heitetään? Ajattelin, että on varmaan paras kysyä mikä se respa on,jos on sitten kamala kiire junalle ja joudun etsimään sitä respaa. Uskalsin sitten sanoa sille nuorelle pojalle, että kuule, silloin kun mä lähdin Suomesta, ei ollut sellaista sanaa kuin respa, voisitko kertoa, mikä se on. No, reception se on. En tajunnut, että se avain piti jättää viereiseen hotelliin. Poika katsoi minua vähän säälien.
Mikä pistää nykyään silmään (tai korvaan) Suomessa käydessä, on kirosanojen käyttö, joka mielestäni on huomattavasti lisääntynyt. Minun lapsuudessani v-sana oli jotain aivan pahaa, mutta nykyään se on yleistynyt puhekielen välimerkiksi. En ole vielä ainakaan tottunut siihen ja se kuulostaa minusta kamalalta.
Hauskoja esimerkkejä tossa sun jutussa. Ja mä tunnen muitakin sun kaltasias ihmisiä, että puhe pysyy samanlaisena, vaikka paikkakuntaa tai maatakin vaihtaisi. Olet ilmeisesti aika hyvä kielissä, jotenkin yhdistäisin ton taipumuksen siihen.
AntwortenLöschenMulla on valitettavasti ihan toisenlainen kielipää, mulle tarttuu aina murteet ja aksentti helposti, mutta ei kuitenkaan hyvin. Mä mongerran sitten sellaista ärsyttävää seka kieltä. Mulla on äidin puolen suku savosta ja isän puolen suku karjalasta. Niitäkin olen oppinut kiäntään ja viäntään. Mutta en siis aidosti, olen asunut Hesassa ja Tampereella, niistä on kehittynyt mulle oma sekakieli. Ja nyt valitettavasti kun olen ollut täällä Jenkeissä vuoden, on sekin tarttunut mun suomenkieleen. Mä puhun suomea sillain jenkkikorustuksella ja se on ärsyttävää. Englantia puhun taas tietysti vahvalla suomikorostuksella. No tulipas nyt tilitettyä tähän oikein kunnolla, kirjoitusvirheistä varaan myöskin huomaat, että en ole ns. kieli-ihmisiä. ;D
itkupilli: no hyvinhän tuo kieli näyttää sulta sujuvan
AntwortenLöschenTuttuja juttuja. Uudisanat tuottavat ongelmia minullekin lähes 20 vuoden poissaolon jälkeen, ja olen ollut Suomessa todella vähän, muutaman päivän vuodessa vuodesta 1989. Joten kielitaito ruostuisi pahasti ellei olisi nettiä. Kun olen vaikkapa viikon käymättä netissä ja puhun sen viikon aikana vain saksaa, heti tulee jäykkyyttä puheeseen. Samoin jos perheeni Suomesta soittaa. Puhun ensiminuutit sanoja tapaillen. Sitten se siitä jo notkistuu ;)
AntwortenLöschenMutta aksenttia minulla ei ole minkäänlaista, niin ovat kaikki vakuutelleet minulle Suomessa.
Suomessa käydessä kaksi asiaa pistää silmään: kova syljeskely kaduille ja v-sana-alkuiset lauseet. Tuntuu että se v... on kuin ennen oli "tuota"!